Unettomuutta täällä kanssa, nyyh. Itse asiassa kroonista. Unettomuus alkoi kuutisen vuotta sitten tosi työllistävien opintojen myötä, ja sen jälkeen iski muita kriisejä jatkuvalla syötöllä. Unesta tuli vaikea asia. Nykyisin olen kuitenkin jo niin hyvässä kunnossa, että nukun joka yö ainakin kaksi tuntia enkä valvo kuukausia yhteen putkeen. Mirtatsapiinia käytän unettomuuskierteitä katkasemaan. Sitä voi syödä raskaana. On vanhakantainen masennuslääke, jota pienempinä annoksina käytetään unilääkkeenä, koska aiheuttaa reippaan väsymyksen eikä siihen jää koukkuun. Mirtatsapiinin kanssa nukkuu varmasti, mutta herääminen onkin sitten toinen juttu. Yhtään tapausta en tiedä, jolla se lääke ei auttaisi.
Pari viikkoa olen kuitenkin pyörinyt sängyssä keskimäärin 4-7 tuntia ennen kuin saan unta. Huoh. En haluaisi aina nappeja ottaa. Viime yönä meni taas 7 tuntia uneen. Itellä oon huomannut hermoston rauhoittamisen olevan kaikesta tärkeintä. Hengittelen ja kuuntelen Youtubesta luontoääniä ja yritän tehdä tietoisen läsnäolon harjoituksia (toimii vaihtelevasti mulla).
Tässä vielä pari kikkakolmosta, jotka on mun omia suosikkeja. Uloshengitys terävinä, lyhyinä puhalluksina. En enää muista, miten eksaktisti vaikutti, mutta jonnekin stressihormonien eritykseen. Viiden minsan ääliömäinen hengittely rauhottaa ja rentouttaa mua selvästi. Silmien liikuttelu puolelta toiselle vähintään vartin. Se huijaa jotenkin aivoja luuleen, että nyt pitää nukkua. Käytetään jossain armeijoissa kanssa. Tätä teen, ku oon epätoivonen. Sattuu välillä silmiin, ja on tosi tylsää tehdä vähintään vartin. Mutta toimii lopulta. Tulee semmonen valahdus. Traumaterapiassa käytetyt TRE-harjoitukset (Tension Releasing Exercises). Googlen ja kirjaston avulla löytyy ohjeita. TRE on tosi helppoa ja tehokasta, tosin näyttää idiootilta. Se on semmosta tärinän ja jännityksen vapauttamista, ja sitä käytetään traumaterapiassa kehollisena harjoituksena, jotta itse trauman käsittely ei traumatisoisi uudestaan. Jos on kuitenkin jotain paskaa takana, ni varotuksen sana, että voi tulla outoja fiiliksiä ihan oikeasti (itsehän en tätä kauheasti uskonut). Mulle tuli ekat 15 harjoituskertaa aina henkisesti paha olo ja kauhea itku. Lopetinkin harjoitukset varmaan puoleksi vuodeksi sen takia. Enää ei tosin ole mitään ongelmia, ja tärinäharjoitukset auttavat vain rentoutumaan, purkamaan stressiä ja nukkumaan.
Mieshajuista vielä, miehen ihan tavallinen dödö on nykyään ihan tappava haju. En voi oleskella miehen lähellä tai koko kämpässä, jossen seiso aukinaisen ikkunan vieressä. Halpissuihkusaippuakin piti siltä kieltää, koska senkään hajusta en voi oleskella asunnossa. Eilen mies sanoi, että näytän ihan aasialaiselta, kun hädissäni vedin unimaskin nenän päälle, jotta pystyn olemaan.