Tyhmiä kysymyksiä synnytyksestä.

mulle laitettii heti rinnalle ja ku olin jakkaralla ni mun piti pitää siit kii eikä se ny ollu mitenkää hohdokasta ku oli verinen ja limanen ja voin suoraan sanoo et sillo ei huvittanu pitää omaa poikaa sylissä...
 
Hassua nyt synnyttäneenä lukea tällaisia pohdintoja :D Vaikka kyllä minäkin mietin että en varmaan halua limaista ja veristä lasta ottaa syliin..

Mulla synnytys oli kuitenkin niin brutaali ja verinen tapahtuma (synnytyslääkäri sanoi, että jos tilanne ei olisi ollut vakava, niin mieleen olisi tullut lähinnä koominen splatteri), että sitä verta ja limaa oli niin kätilöiden naamalla, mun naamassa, lattialla, seinässä ja jopa kattolampussa...ei siinä enää hirveästi haitannut, ettei lasta heti pesty ja desinfioitu ennen kuin annettiin mahan päälle :P En siis todellakaan halua pelotella, harvoin sitä kuulemma verta oikeasti ihan lentää lentää
 
Mun muistaakseni heti kun tyttö oli mun ulkopuolella, niin mulle ensin näytettiin, että tälläinen tuli, sitten mies sai leikata napanuoran ja sitten tyttö nostettiin mun vatsan päälle ihan kaikkine limoineen ja verineen. Koko ajan sitä kuitenkin pyyhittiin siinä, varmaan senkin takia kun oli ihan sininen ja väsynyt raukka kovasta puristuksesta.

Ei mua haitannut ollenkaan, vaikka vauva aika lailla heti siihen nostettiin. Olin niin väsynyt synnytyksestä, etten oikein tajunnut mitään tai jaksanut keskittyä. Enkä edes osannut sanoa mitään, vaikka etukäteen olin kovasti miettinyt, että mitä mä sitten haluan ihan ensimmäiseksi sanoa lapselleni. Pikku neiti kaiken lisäks vielä pissas mun päälle heti. Muistan vaan, että ajattelin, että onpas se iso ja lämmin :)
 
Nostan nyt tätä, näköjään tosi vanhaa ketjua! Eli lisää tyhmiä kysymyksiä. :)

Osaisikohan kukaan selittää, mitä siinä ponnistamisvaiheessa oikein pitää tehdä? Miten ponnistetaan oikein, millä lihaksilla, mihin suuntaan? Aina olin kuvitellut että lantionpohjan lihaksilla, mutta sitten tulikin synnytysvalmennuksessa ilmi, että lantionpohjan lihakset pitääkin rentouttaa mahdollisimman hyvin ja ponnistaa ylävatsalihaksilla tms? Ja sitten on näitä "kuin kakkaa vääntäisit" -neuvoja (jossa mielestäni on kyllä muitakin lihaksia mukana kuin ylävatsan). Kuulostaa tosi sekavalta minun mielestä.

Ja tulisi kyllä paljon varmempi olo ennen synnytystä jos olisin joten kuten tajunnut sen tekniikan etukäteen, kun ponnistuvaihe jännittää ylivoimaisesti eniten. :( Lisäksi lihaskuntoni yleisesti on aika huono ja olen muutenkin vähän kömpelö ja hidas hiffaamaan asioita, niin pelkään että heikot lihakset ja se etten vaan tajuaisi miten ponnistaa jotenkin pahasti pidentäisivät ponnistusvaihetta.
 
Kyl sitä ylävatsaakin tartteeku kolmen kilon kakkaa vääntää :P Miulla ainakin kätilö selitti tosi hyvin mitä piti tehdä. Selkä piti olla pyöreänä ei notkolla, otettiin iso hengitys sisään ja ilma piti pitää sisällä sen aikaa et työntää. Oikeesti melko lailla ku ummetusta vääntäisi nii että päästä poksahtaa suoni kohta, sit vaa kehon asento oikein et se suunta on oikea eikä mee ponnistus hukkaan. Salissa saat paremmat ohjeet :)

Niin ja miulla ainaki meni ekat ponnistukset harakoille mut niiden on tavallaan tarkoituskin et se pää tekee hitaasti tilaa eikä paikat repeä.
 
Kätilön saa vaihtaa. :) Kannattaa ehkä yrittää hoitaa se edes suht asiallisesti, mutta kyllä kätilön saa vaihtaa. :)

Käsittääkseni Cytotecia käytetään ensisijaisesti vain kohdunkaulan kypsyttämiseen. (voin olla aivan väärässä, korjatkaa jos tiedätte paremmin) Jos tarvitaan ihan vaan supistuksia, niin ne käynnistetään käsittääkseni oksitosiinilla. Tässä linkki synnytyksen lääketieteellisistä käynnistyskäytännöistä HUSin alueella http://www.hus.fi/sairaanhoito/sair...an liitteet/synnytyksen_kaynnistaminen_su.pdf

(omat kokemukseni HUS Hyvinkää, balonki -> kalvojen puhkaisu -> oksitosiini, kun omat hyvin alkaneet supistukset lakkasi, käynnistettiin insuliinihoitoisen radi ja korkean verenpaineen / pre-eklampsian takia)
 
elmiina sanoi:
Kyl sitä ylävatsaakin tartteeku kolmen kilon kakkaa vääntää :p Miulla ainakin kätilö selitti tosi hyvin mitä piti tehdä. Selkä piti olla pyöreänä ei notkolla, otettiin iso hengitys sisään ja ilma piti pitää sisällä sen aikaa et työntää. Oikeesti melko lailla ku ummetusta vääntäisi nii että päästä poksahtaa suoni kohta, sit vaa kehon asento oikein et se suunta on oikea eikä mee ponnistus hukkaan. Salissa saat paremmat ohjeet :)

Niin ja miulla ainaki meni ekat ponnistukset harakoille mut niiden on tavallaan tarkoituskin et se pää tekee hitaasti tilaa eikä paikat repeä.
Click to expand...
Jes, kiitos! Pääsinkin tästä kysymään vielä kaveriltani joka on kätilö, ja hän kanssa selitti että hengitetään syvään palleaan nenän kautta (sama tekniikka kuin laulaessa) ja sitten kunnolla puserretaan vatsalihaksilla ihan kuin ummetuksessa. Selän pyöristystä en kyllä ollut kuullut aiemmin, hyvä tietää. :) Ja hän sanoi kanssa tuosta, että pää pitäisikin ponnistaa tarpeeksi hitaasti, ettei tule repeämiä.
 
Niinno vatsoja ei saa mukaan tietenkään yhtä tehokkaasti jos on selkä kaarella väärään suuntaan plus että se työnnön suunta on silloin "väärä," tavallaan työntää häntäluuta kohti eikä emättimestä ulos. Nenän kautta hengittelyä ei miulle mainittu mut toisaalta melko lailla koko oma keskittyminen oli siinä et "nenän kautta sisään, matalan äänen kanssa suun kautta ulos" eli hengittämisessä... Tosin ponnistaessa meni kyl huutamiseks :grin (Ei se ponnistus itessään vaan se kun sitä vauvaa autettiin parhaillaan neljällä kädellä sieltä ulos ja tehtiin käsin tilaa...)
 
Mahtaako se epiduraalipuudustus pistos sattua kun se pistetään. Odotan ensimmäsitä lasta ja synnytys pelottaa ihan mielettömästi. miten ponnistus sun muuta ja kuinka ipeää itse synnytys tekee.. Oma mieheni pelkää synnytystä siltä kannalta ett pyörtyykö hän sinne
 
Itsekin pelkäsin ihan kamalasti sitä epiduraalia! Minulla ei varsinaisesti sattunut, mutta se oli kyllä silti varsin epämiellyttävää. Ja pelkäsin kamalasti, kun ei saanut liikkua, että kuitenkin hätkähdän ka kaikki menee pilalle! Hyvin kuitenkin meni, iso apu siitä oli ja oli sen epämiellytt'vyyden väärti kyllä. :) Itsellä kuitenkaan ei ollut supistuksia ollenkaan sen laiton aikana (oksitosiinitippa oli otettu pois siksi aikaa) joten voi olla, että kokemus on ihan eri jos supistuksia on.

Pahahan se on näin epiduraalin ottaneena sanoa, että kuinka paljon se sattuu sitten loppujen lopuksi, mutta sanoisin kuitenkin näin, että kyllä se klisee on totta, että synnytys sattuu, mutta ihan tosi, kun sen vauvan saat syliin, ei se kipu enää tunnu missään. :)

Auttaisikohan miehelle käydä synnytyksen vaiheet läpi, että mies tietäisi etukäteen millainen synnytys noin ympäripyöreästi on? :)
 
Muokattu viimeksi:
On hirveästi kaikkia synnytyspelkoryhmiä ja juttuja, miksi ihmiset pelkää synnytystä?
Miksei ole vaikka synnytysrohkeusryhmiä.. positiivisemmalla ja rohkaisevammalla nimellä.
Ehkä se sattuu enemmän, jos sitä kipua pelkää ja jännittää. Täytyy rentoutua ja hengitellä syvään ja ajatella mukavia asioita, sitä synnyttämisen tarkoitusta, että kohta on vauva ulkomaailmassa. Luonto hoitaa homman, vaikka olisi ensikertalainen ja tietämätön synnytyksen kulusta., täytyy vain luottaa itseensä, omaan sisäiseen vaistoonsa.
 
Samoilla linjoilla Maidenin kanssa! Itseä ei pelottanut synnytys, jännitti kyllä kovasti. (pelkäsin sairaalaa kyllä paljonkin) Pieni paniikki meinasi iskea kun piti alkaa ponnistamaan, kaikesta tulikin yhtäkkiä niin totta. :D Mutta sekin sitten haihtui.

Vähän meinaan syyttää lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa tästä melko laajalle levinneestä pelosta. Synnytyksestä ei puhuta luonnollisena tapahtumana, eikä kivusta siihen kuuluvana positiivisena kipuna vaan aina korostetaan 'saat kaiken kivunlievityksen mitä haluat, älä huoli, lääkärit on paikalla, kyllä henkilökunta osaa'. Ei sitä, tottakai on hyvä, ettei tartte kärsiä kivuista, jos ei halua, mutta enemmän pitäisi mun mielestä valaa uskoa naisiin synnyttäjinä synnytystavasta huolimatta!
 
Hei, tyhmä kysymys, mutta olisi kiva tietää etukäteen missä vaatteissa yleensä synnytetään? Sairaalan paita on ilmeisesti päällä, mutta onko yleensä esim. rintsikoita tai mitään muita vaatteita? Ja ehkä avautumisvaiheessa vielä sairaalahousutkin? Ja sukat? Entäs ne sisäkengät, ne on varmaan tungettu jo jonnekin kauas sitten kun alkaa tapahtumaan.
 
Synnyttäessä saa pitää tai olla pitämättä niitä vaatteita päällä mitä itse haluaa. :) Housuja ei tieteskään kylläkään voi olla. :D Saa olla omat vaatteet, saa olla sairaalan paita tai mekko tai alasti, ilman rintsikoita tai rintsikoilla. :)

Itse olisin halunnut olla mieluiten omissa vaatteissa, mutta kaikki se valuva lapsivesi ja hiki (mulla oli kuumetta, kun se laski lääkkeillä, hikoilin kun sika) oli vaan niin ällöä, että vedinkin sitten se sairaalan kolttu päällä.Se oli myös kätevä kun sen sai vaihtaa vaikka puolen tunnin välein. :D

Mutta kyllä saa pitää omia vaatteita, jos se tuntuu parhaalta. Saa olla alasti jos se tuntuu parhaalta. Rintsikoista saat päättää itse. :)

Itse jos voisin nyt päättää, niin ottaisin kyllä omat crocsit tms mukaan, koska ne sairaalan kengät on tosi epämukavat. Ja voisin kyllä harkita vieläkin omia vaatteita, tai olisin mieluiten altaassa alasti. :)
 
Mulle ainakin (Hyvinkään sairaalassa) tarjoiltiin ruokaa, sekä lämmintä, että voileipää ja hedelmää sai. Tosin jossain vaiheessa sitten kävi niin, että mut laitettiin olemaan ravinnotta, koska pelättiin että päädyn leikkuriin ja haluttiin pitää maha tyhjänä sitä varten. Silloin mies sai syödä mun ruuat. :D Isälle ei siis sairaala tarjoa mitään (paitsi sitten jos ottaa ja saa perhehuoneen vauvan kanssa, niin siihen maksuun kuuluu isällekin ruuat), mutta tuola annettiin siis isän syödä mun ruoka, kun muutenhan se olis vaan mennyt roskiin... :)

Mun mielestä ainakin tuola Hyvinkään sairaalassa on ihan hyvät ruuat. Perusruokaa. :) Aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala oli tuola tarjolla + jogurttia, leipää, mehukeittoa, mehua ja hedelmää sai pyydettäessä kellon ympäri.

Meillä oli kyllä silti omat eväät mukana (porkkanaa, suklaata, kaurakeksejä, kokista <3 ). :)
 
Takaisin
Top