Tuulimunaraskauden jälkeen uudelleen raskaaksi

Y

Yksisarvinen

Satasella mukana keskusteluissa
Lasketun ajan piti olla huhtikuussa 2011. Meidän esikoisestamme piti tulla isoveli. Asiat menivät kuitenkin toisin, kun viime torstaina ultrassa todettiin tuulimuna. Perjantaina aloitettiin lääkinnällinen tyhjennys, joka vielä hyvästi menossa. Odotin jotain paljon pahempaa, siis fyysisesti, mutta tämä on sujunut minun kohdallani aika hyvin.

Henkinen puoli onkin sitten toista maata. En ole tiennyt, että ihminen voi vuodattaa kyyneleitä niin paljon muutaman päivän aikana... nyt ne ovat, toistaiseksi ainakin, loppuneet. Edelleen kelaan kaikkea sitä, mitä tulevaisuudesta ehdin jo haaveilla kahden lapsen kanssa. Miehen kanssa olemme puhuneet, että heti kun tästä selvitään niin aloitamme yrittämisen uudelleen. Välillä minusta tuntuu kuitenkin, etten halua tulla enään ikinä raskaaksi uudelleen. Ja välillä taas odotan niin kovasti että tämä vuoto loppuisi ja voisimme yrittää uudelleen. Napolla sanottiin, että uudelleen raskautuminen on käynyt monella hyvinkin pian tuulimunan jälkeen. Mutta tiedä häntä, nähtäväksi jää.
Tyhmää juu, mutta uutta raskauttakin jo pelkään, jos joudumme uudelleen pettymään, niin kuinka sen kestää... Miten te, jotka olette kokeneet saman, olette päässeet eteenpäin? Oletteko raskautuneet uudestaan? Miten odotus on sujunut, siis enemmänkin henkisellä puolella? Oletteko pystyneet nauttimaan raskaudesta vai pelänneet koko ajan pahinta? Olisi mukava jakaa ajatuksia.

Loppuun vielä, että onneksi meillä kuitenkin on jo ihana pieni poika päivää piristämässä :)
 
Hei,
meillä on tosi samanlainen tilanne. En siis osaa vastata kuinka helposti tulee uudestaan raskaaksi ja miten raskaus sujuu, mutta tuntui silti nyt siltä, että pitää kirjoittaa.

Meillä piti lasketun ajan olla maaliskuussa. Olin jo 12. viikolla raskaana, kun ekassa ultrassa todettiin tuulimuna. Mullakin tehtiin lääkkeellinen keskeytys, joka edelleen on päällä ja kaikki on fyysisesti ainakin tähän mennessä sujunut ihan hyvin, vaikka se vuodon määrä olikin alkuun tosi raju.

Henkisestä puolesta on ihan samat kokemukset kuin sullakin. Välillä ajattelen, että haluan heti yrittää uudelleen. Välillä ajattelen, että en tule enää koskaan kestämään varsinkaan sitä alkuraskauden piinaa. Ehkä kaikkein eniten olen nyt sillä kannalla, että totta kai yritämme vielä, mutta ei ihan vielä. Mutta sitten taas hetken päästä en kestä odottaa ollenkaan...

Mulla on nyt auttanut se ajatus, että tänään mun ei tarvi vielä päättää mitään. Tänään voin vaan surra menetystä ja elää tätä hetkeä. Sitten kun se uudelleen yrittäminen tulee mahdolliseksi, sitten pitää pohtia. Mutta ei vielä tänään. Tänään saan vielä olla tässä epävarmuudessa ja hajalla unelmien hajoamisesta ja pienen (, vaikkakaan ei edes olemassa olleen) menetyksestä. Vaikka siellä ei oikeasti mikään kasvanutkaan, olin fyysisesti ja psyykkisesti pitkän aikaa raskaana, joten nyt yritän toipua siitä. Koetan tänään vielä olla ajattelematta sitä, että se ratkaisun aika tuleekin jo aika pian.

Meilläkin on ilonamme esikoinen, ja se on kyllä suuren suuri apu tässä. Uskon siihen, että voin tulla raskaaksi uudelleen ja uskon siihen, että kaikki voi mennä myös hyvin, koska kerran on jo niin käynyt. Samalla tavalla uskon sinun kohdallasi! Tsemppiä meille molemmille!
 
Meillä oli tuulimunaraskaus viime marraskuussa. En joutunut noita tyhjennysläkkeitä ottamaan kun km alkoi spontaanisti viikolla7. Olo oli aiwan järkyttävä ja ihan samoja ajatuksia kävin läpi kuin tekin, ja tosiaan esikoisen olemassa olo lohdutti todella paljon!!! Mietittiin isännän kanssa että mitä tehdään ja tultiin siihen tulokseen että jatketaan ilman ehkäisyä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. No tulin raskaaksi jo seuraavasta kierrosta!!! Nyt odotusta takana kohta 39 viikkoa ja kaikki mennyt hienosti.

Tuosta tuulimunaraskaudesta mulla oli alusta asti jotenkin epävarma olo, mutta tästä ei missään vaiheessa ole ollut sellainen olo että kesken menisi... Mulla ei siis ehtinyt olemaan tyhjennysvuodon jälkeen menkkoja ollenkaan ja hedelmöittyminen on tapahtunut jo 5 päivää vuodon loppumisesta... emoticon


Toivotan teille kaikkea hyvää jatkossa ja jaksamisia!!

 
Meidän esikoisen lasketun ajan piti olla viime heinäkuussa. 2010 elokuun jälkeen ei kuukautisia kuulunut, mutta testi näytti plussaa enismmäisen kerran vasta lokakuun lopussa. Ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä kehotettiin menemään omakustanteiseen varhaisultraan, jotta laskettu aika saataisiin tarkemmin selville.

Menin ultraan yksin, koska mieheni ei työkiireiltään päässyt. Eikä ultrassa edes pitänyt olla mitään erikoista, sehän oli vain varmistus. En ole koskaan kokenut mitään niin musertavaa, kuin lääkärin toteamus "ei täällä nyt valitettavasti ole havaittavissa alkanutta raskautta".

Itkin hysteerisesti koko kotimatkan ja illan. Seuraavana päivänä menin töihin, mutta jouduin lähtemään kesken pois, niin herkässä itku oli koko ajan. Sain ajan jo seuraavalle päivälle keskussairaalaan, missä tuulimuna vielä varmistettiin ja sain lääkkeet tyhjennystä varten. Otin ne perjantaina ja vuosin runsaasti parin päivän ajan, vähäisempi vuoto jatkui pari viikkoa.

Alkuraskaudessa ulkopuolisille raskaus ei ole vielä kovinkaan todellinen asia. Ei näy mahaa, joten sitä on vaikea käsittää. Käytännössähän kohdussa on silloin vain kasa hassusti ryhmittyneitä soluja. Eräs läheiseni, joka koki aikoinaan saman, sanoi kuitenkin jotain, mikä osui ja upposi. Muut eivät sitä ymmärrä, mutta me odotimme vauvaa. Emme mitään nimetöntä solumöykkyä, vaan ihka oikeaa vauvaa. Minusta oli tulossa äiti ja haaveilin jo, miltä tuntuisi pitää lasta ensi kertaa sylissä, miltä tunuisi nähdä hänen ensimminen hymynsä, kuulla ensimmäinen jokellus. Raskainta oli ehkä se, kun tajusi, ettei mitään noista ollut koskaan edes tulossa. Kohdussani ei missään vaiheessa edes ollu hedelmöittynyttä munasolua.

Ehdin luulla olevani raskaana lokauun lopusta joulukuun alkuun. Tyhjennyksen jälkeen odottelimme ensin yhdet normaalit kk-set, joiden jälkeen saimme aloittaa uuden yrityksen. Mielesä pyöri tuolloin samoja ajatuksia kuin teillä Yksisarvinen ja Raita. Uskaltaako uutta edes yrittää? Mitä jos..? Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei mielenterveyteni olisi kestänyt toista perättäistä tuulimunaa tai keskenmenoa.

Kk-set tulivat tammikuussa ja niiden jälkeisestä kierrosta tärppäsi heti. Raskausoireet alkoivat lievempinä ja myöhemmin kuin tuulimunan kohdalla, mikä tietysti aiheutti lisää huolta. Kävimme varhaisultrassa ja siellä todettiin näkyvä raskauspussi, jonka sisällä mahdollisesti alkanut raskaus. Oltiin siis vielä niin alussa, ettei sitä voinut sanoa varmaksi. Muutamaa viikkoa myöhemmin (7+1) aloin vuotaa. Halusin välittömästi ultraan ja oletin alkneen raskauden menneen kesken. Siellä kuitenkin näkyi jo pikkuruinen sydän, joka tikitti hurjaa 130/min vauhtia. Verenvuodon syyksi paljastui osittain kohdun suulla sijainnut istukka. Niskapoimu-ultrassa itkin taas hysteerisesti, kun näin jo ihan vauvan näköisen otuksen kuvaruudulla.

Nyt laskettuun aikaan on vajaat 7 viikkoa. Sen 7. viikon ultran jälkeen ei ole enää pelottanut, vaan olen pystynyt nauttimaan raskaudestani. Tietysti se välillä pyörii mielessä ja heinäkuussa, lasketun päivän tienoilla tuli vuodatettua vielä muutama kyynel. Vaikkei sitä vauvan alkuakaan koskaan ollut, ajattelen silti, että pilven reunalla on yksi meidän enkelivauva.
 
Nipsu86 ja satu84, kiitos että kerroitte tarinanne. Olen erittäinen iloinen puolestanne, kun teillä on kohta onnellisesti raskaus takana ja vaavi sylissä. Tämä antaa toivoa meille muillekin. Oikein paljon tsemppiä ja onnea tuleviin koitoksiin molemmille!

Raita - Olen ensinnäkin kovin pahoillani menetyksestä :( (itse puhun myös menetyksestä, koska meille se on ollut pieni vauvan alku ja niin haluan asian ajatella) On kuitenkin kiva, et kirjoitit. Ainakin omaa oloa helpottaa, kun saa asioista keskustella muiden kanssa. Mieheni on minulle erittäin suuri tuki, mutta on kiva jakaa ajatuksia muiden saman kokeneiden kanssa. Ja me ollaan aika samanlaisessa pisteessä.
Kirjoitit mielestäni tosi hyvin, ettei nyt tarvi päättää mitään. Eletään päivä kerrallaan ja päätöksien aika tulee sitten myöhemmin. Kerroin miehellenikin tästä ja hän oli aivan samaa mieltä. Kysyi kuka fiksu näin oli sanonut. :) Otetaan siis päivä kerralla ja tuetaan toisiamme tällaistenkin asioiden yli. Jokseenkin helpottavaa on myös ajatella, että vaikka nyt kävi näin niin raskaaksi tuleminen onnistuu. Ja uskon itsekin niin käyvän meidän molempien kohdalla ennemmin tai myöhemmin.

Kunpa tämä vuoto vain hellittäisi. Sunnuntaina siis alkoi ja vieläkin vuotaa runsaasti. Toivon todella että tämän suhteen kaikki menisi hyvin. En jaksa yhtään mitään "ylimääräistä". Mutta kuten edellä todettu niin päivä kerralla eteenpäin. Halauksin!
 
Kiitos myös minun puolestani, kun jaoitte kokemuksenne Nipsu86 ja satu84! Ja onnea teille molemmille pitkällä olevista raskauksista! Oli ihanaa kuulla, että kaikki voi mennä hyvin psyykkisesti selviytyä tästä uudenkin raskauden alkaessa.

Yksisarvinen - myös täällä jatkuu vuoto edelleen, ja todella sen toivoisin jo loppuvan. Oon tyhmästi lukenut kauhujuttuja epäonnistuneista lääkkeellisistä tyhjennyksistä, ja sen mahdollisuus kylmää mieltä! Toisaalta kaikki on edelleen normaalin rajoissa, joten on vaan jaksettava odottaa, että tämä fyysinen puoli kohta helpottaa. Viikon kuluttua ajattelin tehdä kontrolliraskaustestin ja toivon, että sitten tämä koettelemus olisi fyysisesti ohi.

Mua kanssa helpotti tosi paljon lukea sun kokemus tästä asiasta - vaikka en toivo tätä kenellekään, se helpottaa, kun tietää että ei ole ainoa. Edelleen pyörii mielessä nuo samaiset kysymykset tulevasta ja tukeudun tuohon tänään ei vielä tarvitse päättää -ajatukseen. Tällä hetkellä ajatus itselläni on alkanut kallistua siihen, että ekasta kierrosta ei vielä yritetä, vaan odotetaan ne yhdet kuukautiset ainakin. Niin lääkäri meille suositteli, ja vaikka tiedän, että tästä on monia mielipiteitä ja mitään oikeaa estettä välittömälle yrittämiselle ei ole, niin tuntuu hyvältä tukeutua tuohon - voi siirtää sitä omaa päätöstä, pelkoa ja epävarmuutta vielä hieman.

Voimia!!!!
 
Täällä on myös käytetty nettiä ja katsottu vaikka minkälaisia tarinoita lääkkeellisistä tyhjennyksistä, jotka ovat epäonnistuneet. Ja nämä tottakai mielessä nyt koko ajan. Oletko Raita mistä päin Suomea? Itse Keski-Pohjanmaalta. Meillä ei ole kontrolliultria, tms. ollenkaan. 3 vkon päästä pitäs käydä otattaan verestä hcg ja jos se on laskenut niin sit pitäs olla ok. Itse sain ultraan ajan kuitenkin. Haluan olla varma, et kohtu on tyhjentynyt ja saan mielenrauhan. Pelkään nimittäin kuollakseni kaavintaan joutumista, et pidän sormet ristissä tyhjentymisen puolesta. :(

Pahin vuoto on rauhoittumaan päin onneksi. Tällä hetkellä sellanen on/off -tilanne. Välillä hulahtaa ja välillä ei tule juurikaan mitään. Henkiselläkin puolella on on/off -tilanne. Välillä on ihan hyvä fiilis ja taas yhtäkkiä käperryn sohvan nurkkaan ja synkkä pilvi laskeutuu päälleni. Meidän pikkumies pitää onneksi kuitenkin liikkeessä.
Meille sanottiin polilla, et saadaan yrittää heti uudestaan, kun vuoto on loppu. Mut kiitos viisaiden ajatustesi, en ole nyt ollenkaan ajatellutkaan uutta raskautumista. Odotan nyt ensin että tästä tyhjennyksestä päästään lopullisesti selville vesille ja kohtu on varmasti tyhjä.
 
Mä olen täältä ruuhkasuomesta, pääkaupunkiseudulta. Ei täälläkään ole puhettakaan mistään kontrolliultrista, eikä kontrolliraskaustestiäkään tehdä vaan teen sen itse kotitestillä. En kyllä koskaan ole toivonut negatiivista tulosta raskaustestiin niin kovin kuin nyt :-) En tiedä mitä sitten tapahtuu, jos testi on edelleen positiivinen. Kai sitten toivottavasti pääsisi ultraan.

Nyt tuntuu täällä vuoto hiipuneen... Jos ei ala uudestaan, niin tarkalleen 2 viikkoa olisi kestänyt. Mutta ei nyt vielä huokaista, odotellaan, odotellaan...

On ollut sen verran kiireisiä viimepäivät, etten kovin montaa kertaa ole itkeä tirauttanut tätä asiaa. Muutaman kerran kuitenkin... Joillekin ystäville olen puhunut ja se on helpottanut, toisille ei huvita puhua ollenkaan...

Tsemppiä Yksisarvinen! Kerro sitten miten ultrassa kävi ja mitä testi osoitti.
 
Rankka työviikko takana. Toisaalta ihan hyvä näin, niin ei ole paljoa ehtinyt ajatella tapahtunutta. Mitä nyt iltaisin miettii, mutta luulen (ja toivon), että pahin suru olisi takanapäin. Näihin viikon "normirutiineihinkin" palaaminen on varmasti auttanut asiaa.
Vuoto on rauhoittunut mutta edelleen jatkuu kuitenkin. Eli pari vkoa on siis täällä mennyt rättejä vaihtaessa. Olotilaa rutkasti helpottanut asia on myös ultra, jossa selvisi, et kaikki "raskausmateriaali" on tullut pois. Eli tilanteeseen nähden kaiken pitäs olla ihan ok, kunhan vain tämä vuotaminen loppuu kokonaan. Tähän asti toivonut ja rukoillut, että ultrassa näkyisi pieni elämän alku... Nyt toivoin ja rukoilin, et kohtu olisi täysin tyhjä. Siinä pääsi vielä muutama kyynel, kun tajusin, et nyt se on kokonaan ohi. Katkeran surullinen muisto vain takaraivossa. Mutta tästä on nyt vain eteenpäin mentävä.
Mitä Raita sinne kuuluu? Toivottavasti parempaa!
 
Hei, miten hienoja uutisia! Kiva, että ultrassa näkyi, että keskenmeno on nyt fyysisesti ohi. Varmasti vuotoki hiljalleen hiipuu kokonaan pois.

Mulla on nyt 3 viikkoa tyhjennyslääkkeistä, ja tein tänään aamulla sen kontrolliraskaustestin. Kuten sinäkin ekaa kertaa toivoit ultrassa tyhjää kohtua, mäkin ekaa kertaa oikein odotin negatiivista tulosta. Alkuun näyttikin, että niin kävi. Sitten kävin vielä myöhemmin (ehkä 10-15min päästä) vilkaisemassa testiä ennen kuin heitän sen roskiin, ja silloin valitettavasti testissä oli 2 viivaa. Toinen kyllä hailakampi, mutta ei edes mikään haamu, vaan selkeä viiva. Harmittaa enkä oikein nyt tiedä mitä tehdä. Vuoto on aika lailla loppunut, ehkä joka kolmas päivä tulee jotain pientä tuhrua. Taitaa olla viisainta huomenna soittaa polille ja kysyä mitä nyt? Alkoi kyllä pelottaa, että kaavinta olisi vielä edessä. Toivottavasti ne nyt suostuis ultraamaan...

Henkisesti täälläkin työkiireet on helpottaneet oloa - ei vaan ehdi murehtimaan. Mutta aina välillä joku asia tuo tämän kokemuksen mieleen ja vetää mielen synkäksi. Luulen kyllä, että tämä tästä helpottaa koko ajan. Vaikeaa on varmaan sitten taas sen "lasketun ajan" kohdilla ensi vuonna - vai onko siinä vaiheessa kokemus jo haalistunut mielessä?

Uutta raskautta en oo uskaltanut ajatella. Edelleen tuntuu, että ehkä odotetaan vähän aikaa...

Jotenkin on ollut tosi mukava kuulla toisen samassa tilanteessa olevan selviytymisestä! Kiitos Yksisarvinen tästä ketjusta ja kun olet jakanut kokemuksesi! Ehkä me vielä päästään kirjoittamaan itse vastauksia sun alun perin esittämiin kysymyksiin ja ehkä joku toinen vielä joskus saa tukea näistä kirjoituksista.

 
Raita - Tosi kurja juttu! :( Miten sulla nyt? Oletko päässyt ultraan tai mitään? Toivon todella, et kaikki olisi sulla kuitenkin hyvin! On tämä kuitenkin sen verran rankka juttu, että sitä toivoisi tyhjennyksien yms. menevän sit hyvin ja et kaikki menisi vain nopeasti ohi...

Täällä on 2 pv menty nyt ilman minkäänlaista vuotoa. Toivottavasti se tähän loppuukin, eihän tässä ole kuin 2,5 vkoa vuodettu. Ollaan miehen kanssa puhuttu nyt paljon ja päätettiin, et mitään ehkäisyä ei oteta tähän kuitenkaan. Mitään stressiä ei uudesta raskautumisesta oteta. Mennään "tulee jos on tullakseen" -linjalla nyt eteenpäin. Itsellä pahimmat pelot ja ahdistukset uudesta raskaudesta ovat nyt hieman helpottaneet. Vaikkakin mietityttää, et sit jos jossain vaiheessa taas raskaana olen niin mikä on tunnetila silloin...

Nämä on sellaisia asioita, mitä ei ymmärrä ennenkuin itse joutuu tähän. Toivon todella, et me voimme itse vastata alussa tulleisiin kysymyksiin sit jossain vaiheessa. Mulla ei ole lähipiirissä ketään, jolle olisi keskenmeno tapahtunut ja jonka kanssa voisi ajatuksia vaihtaa. Sen takia on ollut aivan mahtavaa, kun olet jakanut ajatuksia kanssani tällaisesta vaikeasta asiasta. Pidetään yhteyttä jatkossakin :)
 
Tein uuden testin viikko tuon ekan testin jälkeen. Negatiivinen oli, vaikka olin tihrustavinani jotain aivan haamuhaamua... Päätin kuitenkin uskoa, että kaikki on hyvin. Nyt on ilmeisesti meneillään ekat menkat tyhjennyksen jälkeen... Soitin polille ja kyselin, mistä tiedän onko menkat tai jotain muuta - eihän sitä tiedä... Edelleen päätin uskoa, että kaikki on hyvin.

Puhuttiin jo miehen kanssa, että otetaan ehkäisy käyttöön. Mutta nyt tuntuu, että vauvakuume alkaa koventua. Ehkä viikon verran on tässä aikaa tuumia mitä tehdä, jos haluaa seuraavan kierron ovulaation yrittää hyödyntää... Aika sekaisin on ajatukset. Ja nää menkat on oudot - toivottavasti loppuiskin jo pian. Alan olla kyllästynyt siderumbaan, kun en tamponeja vielä ole uskaltanut käyttää...

Yksisarvinen, mitä sinne kuuluu?
 
Hei!

Minulla oli ilmeisesti tuulimunaraskaus viime huhtikuussa. Lasketun ajan piti olla marraskuussa, eli luulin jo olevani lähempänä viikkoa 12, kun tuulimuna todettiin ensimmäisessä ultrassa. Silloin suru oli valtava, ei kuitenkaan otettu ehkäisyä käyttöön, sillä vauvan kaipuu oli (ja on edelleen) kova.

Tuulimunan jälkeen ehti tulla kolmet kuukautiset, kunnes tulin uudestan raskaaksi. Päätettiin mennä varhaisultraan, maksoi mitä maksoi, joka siis oli viikolla 6+5. Kun tuolloin näin vauvan ja sykkivän sydämen, olen osannut jopa vähän iloita ja nauttia :) Viikolla 9+5, eli toissapäivänä, kävin neuvolassa, jossa yritettiin kuunnella sydänääniä, eivät kuitenkaan kuuluneet. Pieni pelko siis on vieläkin, ettei kaikki olekaan hyvin, mutta ainakaan tuulimuna ei ole. Ultra on vasta kolmen viikon päästä, joten sinne asti jännitän :) Itseäni kuitenkin lohduttaa ajatus siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Murehtiminen on turhaa, sillä ei saa raskauta päättymään hyvin eikä huonosti. Vaikeaa kylläkin olla murehtimatta. Mutta tuota varhaisultraa kyllä suosittelen erittäin lämpimästi!

Voimia teille! Antakaa itsellenne aikaa surra ja olla vaan.
 
Raita: sä epäilit, että olisko ekat menkat tyhjennyksen jälkeen. Loppuiko sulla vuoto siinä välissä? Ja eroaako nää sun nykyiset ehkä menkat sun normaaleista menkoista jollain tapaa?
Mulla itsellä alkoi vuoto 1.9 ja on jatkunut siitä asti tähän päivään. Todennäköinen km oli siis tuossa syyskuun alkupuolella. Vuotoa tosiaan on ollut koko ajan enemmän tai vähemmän paitsi viime viikon ma-to ei ollenkaan. torstai illalla sitten alkoi taas vuoto ja muistutti enemmän menkkamaista vuotoa kuin aikaisempi vuoto. normaalin kierron mukaan mulla olis pitäny menkat alkaa viime viikon perjantaina. ajattelin ja toivoin sitten, että jos ne olis nyt ne menkat jo mutta normaalisti mun menkat kestää 3päivää + 1-2 päivää tuhruttelua. ja nyt nää on kestäny jo viikon. mietinkin onkohan mahdollista että km jälkeen ekat menkat tulee näin nopeaa ja on täysin erilaiset kuin yleensä vai onko tää vaan tätä samaa km jälkeistä vuotoa...  ensimmäistä  kertaa elämässäni toivon että olis menkat tai jos ei oo niin tulispa ne pian. niin hassua :)
 
Hei Nenänen. Kiitos, kun jaoit kokemuksesi ja ennen kaikkea onnea raskaudesta! Toivottavasti kaikki menee hyvin. Itsekin olen ajatellut, että seuraavan raskauden kohdalla varmasti menemme omalla kustannuksella alkuraskauden ultraan. En vaan enää kestäisi olla 12vkoa epätietoinen.

tiy*, mulla ei varsinaisesti aivan kokonaan loppunut vuoto välissä, mutta se hiipui tosi niukaksi ja ehkä viikon verran oli silleen että joka toinen päivä ihan vähän "tuhrutti". Ja sitten alkoi se uusi vuoto, jota muuten kesti n. 6vrk. Olen nyt tulkinnut, että menkoista olisi ollut kyse, mutta olivat täysin erilaiset kuin normaalisti. Ei menkkakipuja ja vuoto niukempaa kuin normaalisti - jotenkin olisin voinut aatella, että km jälkeen olisi ollut toisinpäin. Ja tämä vuoto siis alkoi aika tarkalleen 4 vkoa tyhjennysvuodon alkamisesta. Oiskohan sullakin km voinut sekoittaa kierron?
 
Heipsan tännekin, pitkästä aikaa! :)
Mitäs Raita sulle kuuluu? Onko mieli jo parempi vai ajattelitteko odottaa?

Nenänen - Oikein paljon onnea sinulle uudesta raskautumisestasi! Toivottavasti siellä on kaikki hyvin! Oottako olleet jo ultrassa?

Mulla oli ekat mensut tämän kuun alussa. Välissä siis reipas pari viikkoa kuivaa aikaa. Meillä ei ole ehkäisyä ollut käytössä, saa tulla jos on tullakseen. Hirveästi en ole asiaa ajatellut mut nyt täytyy myöntää, et tänään kp 23 ja pikku hiljaa se sama pieni toivo kurkistelee selän takaa... juu, se on siellä vielä jossakin. Hiljaa toivon olevani raskaana, vaikka samaan aikaan osa minusta haluaisi juosta vielä pakoon. Mutta luulen vahvasti et raskaushaaveet voittaa... <3

Paljon plussatuulia niitä tarvitseville!!!
 
Moi!

Aika samoissa mennään, täällä nyt kp 19. Meillä on nyt oikeestaan yk 2 tai 3 meneillään, riippuu lasketaanko se tyhjennyksestä alkanut omaksi kierroksi. Eli kaikesta epäilystä huolimatta olemme siis jälleen yrittämässä ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän kuume kasvaa.

Tuntuu että km/tuulimuna ei enää hirveästi pyöri mielessä. Ainoastaan tietyt hetket on vaikeita, jolloin tulee mieleen kuinka pitkällä raskaus olisi jos olisi jatkunut/ollut todellinen. Epäilen kuitenkin, että olot tulee vielä vaihtelemaan - jos uusi raskaus antaa odottaa itseään, on varmasti välillä tosi rankkaa. Tai jos plussa tuliskin pian, siitä ehkä alkaa taas pelot!

On ollut onneksi kiirettä ja tohinaa. Tuntuu, että on hyvä, mitä enemmän on muuta ajateltavaa. Nyt tietysti, kun "piinaviikko" on alkamassa, alkaa kehittelemään kaikenlaisia raskausoireita. Yrittäminen on ollut varsin rentoa vielä tähän asti, mutta jos nyt ei tärppää, ajattelin ensi kierrossa vähän tarkemmin laskeskella kiertoa ym.

Tsemppiä yksisarvinen! Toivon meille molemmille plussaa ja voimia sitten sen tuomiin huoliin, kyllä me ne kestettäisiin!!!
 
Mites Raita siellä? Onko tätiä näkynyt vielä? Mones kp sulla nyt?

Täällä mennään kp32 eikä tätiä vielä näy. Ennen km:a kierrot vaihteli 28-34.
Viikolla oli 2-3 päivän ajan tosi vahvat menkat tulossa -fiilikset, mut ne hävisi. Ainoastaan vatsaa turvottaa iltaisin kovasti. Testiä en ole tehnyt... En uskalla. :( Neg. testi tuo mulle pahemman pettymyksen kuin tädin tulo. Enkä usko ollenkaan olevani raskaana. Mutta vauvakuume on siis kaikesta huolimatta korkealla.

Kovasti plussatuulia meille! :)
 
Moi!

Jännät paikat sulla Yksisarvinen! Toivottavasti täti pysyy kaukana ja sitten kun uskallat testata, niin plussa pärähtäis. Tuuhan kertomaan miten käy!

Täällä nyt kp 30? Kuukautisia ei täälläkään vielä näy, mutta epäilen, että pian alkais. Km jälkeen kierrot on olleet lyhyempiä, joten siihen nähden tää on outoa (ennen km kierto oli n. 30). Mutta ehdin jo testata la negan, kun oli iltamenoja tiedossa ja halusin varmistaa asian. Kirpaisihan se, mutta toisaalta nyt voi vaan odotella tätiä kylään. Musta on jotenkin kivempi itse testata nega ja odotella sitten menkkoja kuin elätellä toiveita ja sitten menkat yllättäen alkaa... eli just päinvastoin kun sulla.

Pieni mahdollisuus on tietysti, että testi oli nega, koska testasin liian aikasin. Mutta toisaalta ei oo oikein mitään raskausoireita, joten eiköhän se totta ollut se nega. Tulis vaan nyt se täti. Ensi kierrossa ajattelin tsempata enemmän yrityksen kanssa - katsotaan miten käy...

Mielialat on vaihdelleet ja on paljon kaikenlaista stressiä. Mutta ei auta kuin jaksaa ja koettaa ajatella positiivisesti! Toivottavasti sulla se positiivisuus olisi ihan konkreettistakin, nimittäin testissä :-)
 
Pikku-lauantaita tänne! :)

Täällä on nyt tapahtunut... Kävin viime lauantai-iltana ratsastamassa ja kotona tulin aika kipeäksi, massu siis. Ajattelin, että vatsakivut olivat aika tutun olosia. Sunnuntai aamuna sit istuin sohvalla jalat ristissä ja viimiseen asti pidättelin, kun yritin päättää pissinkö tikkuun vai en. (tyhmää :p) Isäntä päätti sit mun puolesta, että pissitään tikkuun. :) Joutui käydä myös testin katsomassa, itse en tohtinut. Siinä oli kaksi viivaa... :,) Eli täällä oltas pieniin päin. Laskettu aika menisi heinäkuulle.
En vain vieläkään voi uskoa tätä. Ei ole yhtään sellainen olo, että olisi raskaana. Ei ole mitään kunnon oireitakaan. Ainoastaan kova väsymys painaa. Tämä vko ollut tosi rankkaa töissä, haukottelenkin varmaan 100 x/pvässä. Sen km:n kohdalla tiesin jo ennen testiä, että raskaana ollaan. Niin selvät oireet oli alusta asti. Nyt on täysin erilaista. Jospa se olisi hyvä merkki...
Ultraan aijon mennä muutaman vkon päästä. Haluan tietää mahdollisimman pian, onko tällä uudella mahdollisuudella toivoa. Olen tietenkin onnellinen ja iloinen, että raskaana ollaan ja näinkin pian. Mut silti ei ole raskaus oloa. Toisaalta pelottaa aivan hirveästi, kuinka tässä käy. Mut päivä kerralla.

Toivon todella paljon, että siellä täti pysyy poissa ja pääset testaileen uudestaan! Puhallan sulle valtavasti plussatuulia!!!
 
Takaisin
Top