Tuntemuksia keskeytyksen/keskenmenon jälkeen

[-Eevi-]

Meinasin kysellä vähän muiden kohtalotovereiden fiiliksiä menetyksen jälkeen.. Itselläni tilanne on se, että marraskuussa jouduttiin keskeyttämään kolmas raskauteni rv15 kohdalla suurien rakenteellisten poikkeavuuksien takia. Kaksi viikkoa oli pahimmat, mutta yllätyksekseni toivuin asiasta yllättäen nopeasti tai ainakin niin luulin. Hyvin nopeasti alettiin jo haaveilla uudesta raskaudesta. Nyt toista kiertoa ns mato koukussa =) MUTTA.. Olen huomannut itseni käyvän edelleen keskeytystä henkisesti läpi.. Tv ohjelmissa raskaus jutut saavat masentumaan ja miettimään "mitä jos ei tärppää seuraavaan vuoteen, mitä jos se meneekin kesken tai mitä jos joudun kokemaan saman kuin viimeeksi." En jaksaisi pettyä enään.. Myös facebook tursuaa vauvauutisia ja joka kerta tunteeni valtaa katkeruus "miksi muille, miksi meille kävi näin." En siis osaa olla muidenkaan puolesta onnellinen. olenko todella itsekäs?? Inhoan työtäni, tarkoitus oli jäädä edellisen raskauden myötä hoitovapaalle ja sen jälkeen lähteä uusiin tuuliin. Työni on henkisesti rankkaa, sillä suurin osa tilistä tehdään provikalla. Joten työni vaatii 100% intoa jotta tili riittää elämiseen. Tuota panosta en kuitenkaan pysty antamaan sillä ajatukset pyörii edellisessä ja mahdollisissa tulevissa raskauksissa. Pomoltakin olen saanut "kehityskeskustelun" eli haukut niskaan miksei myynti kulje. Toki vaihtaisin heti työpaikkaa jos ei olisi uusi raskaus haaveissa.. Mä vain haluan tulla raskaaksi ja että kaikki menee hyvin. En vain saa ajatuksiani järjestykseen ja järjellä ajateltua "koita olla ajattelematta, kyllä se raskaus sieltä tulee." Kertokaahan omia ajatuksianne jos olette saaneet keskenmenon tai joutunut keskeyttämään raskauden, olisi kiva kuulla olenko aivan yksin tällaisten ajatuksieni kanssa..

 

[Nanna-]

Itse en ole kokenut moista, mutta kun kysyit "olenko itsekäs?" haluan vastata, että et ole itsekäs! :) On ihan luonnollista, että kokee kateutta niitä kohtaan joilla raskaus sujuu hyvin. Eikä sitä tarvitse hävetä. Sinulla on jo 2 tervettä lasta(?), joten miksei uusi raskauskin onnistuisi? :) Ja niin kurjalta kuin se tuntuukin, niin vauvalla olisi ollut pahimmassa tapauksessa kivulias ja ei niin nautittava elämä, joten teit parhaan ratkaisun.
Voimia ja jaksamisia teille ja onnea yrittämiseen! :)

 

[JMH]

Kyllä mäkin olen keskenmenojen jälkeen kokenut samoja tuntemuksia. Joka kerta, kun telkkarista tulee jotain aiheeseen liittyvää, tai luen jostain jotain, iskee haikeus/kurjuus/masennus/mikälie. Sitä alkaa miettimään, että mahtaako itse koskaan onnistua ja miksi meille käy jatkuvasti näin.
Vaikea on kestää facebookin onnellisia hehkutuksia. Täällä ne kestää vähän paremmin, kun onnelliset raskautujat on vieraita. Ja kyllä, olen itsekäs, monessakin asiassa. mun mielestä tää on semmonen, jossa saakin olla. Asia vaan on niin tärkee ja kenenkään muun napaa se ei ole lähempänä...

Kovasti jaksuja ja tsemppiä sinne!

 

[-Eevi-]

:) heh, kiitoksia. Kiva kuulla että ei tarvi potea huonoa omatuntoa :D Täytyy sanoa että kyllä täälä taas sanonta "odottavan aika on pitkä" on tullut tutuksi! Toista kiertoa mato koukussa ja viikon päästä pitäisi menkkojen alkaa.. Huh, yritän olla miettimättä koko asiaa.. Oon tottunut ehkä liian helppoon kun esikoinen oli vähän ylläri. toinen tärppäsi toisella kierrolla, joten yhdet menkat sai vain "masentua" ja kolmas (tämä keskeytetty) heti kun pillerit lopetti. Koitan ajatella positiivisesti "kun huolella tekee,niin tulee hyvä" ;)

 

[Hanna]

Nostan hieman vanhempaa, mutta sisällöltään aina ajankohtaista ketjua. Jos sinä olet joutunut kokemaan raskauden keskeytyksen, täältä foorumilta löytyy tukea ja ymmärrystä tilanteeseesi