Kiva kuulla, että on olemassa auttavia vaihtoehtoja. Mä en ole koskaan kokeillut pahoinvointilääkkeitä, vaikka edellisessä raskaudessa olisi voinut olla hyvä juttu. Laitetaan tuo Bonjesta korvan taakse jos sattuu tarvitsemaan reseptiä tässä raskaudessa
Joo, mä kun googletin törmäsin kans tähän mutta en tiennyt kumpi parempi.
Tämä on kuulemma se hyvä uusi pahoinvointilääke.
molemmat on täytetty nyt alkuvuodesta 33v, joten senkin puolesta ei olla enää ihan nuoria. Mua myös mietityttää, jos aletaan kommentoimaan sitä, että mitä mä sanoin että kyllä se mieli vielä muuttuu 
Tässä on ollut myös taustalla "paine" miehen puolelta, että hän on ainut suvunjatkaja.. Joten siitä on muutamaan otteeseen kuultu ja oon joutunut aika tiukastikin sanomaan, että tää on meidän oma asia..
oireiden puolesta oon vielä päässyt aika vähällä, mutta jännittää tuleeko niitä vielä lisää ja kuinka voimakkaina..
Ihana kuitenkin, että on nyt joku kanava, johon jakaa näitä omia pohdintoja, kun ei toi puoliso ehkä ihan samalla tavalla ymmärrä eikä oo sille niin konkreettisesti vielä tajuntaan mennyt, kun ei ole muita "todisteita", kuin ne positiiviset raskaustestit. 
Molemmat kuitenkin tässä on yhtälailla mukana.Mun mielestä sä voit sanoa noihin "kyllä tiedettiin että mieli muuttuu" kommentteihin just ton että tää on jokaisen oma asia eikä sitä oo kohteliasta kommentoida. Jos ei tartte pysyä väleissä niin kysyisin että millaista ehkäisyä itse käytätte vai käytätteköTäällä on pään sisällä käyty alitajuntaisia pohdintoja ja ensimmäisen plussan tehtyäni kävin aikamoista tunnemyrskyä läpi. Mulla on siis läpi koko elämäni ollut se ajatus, että en halua omia lapsia, mutta kun tapasin nykyisen puolisoni, se ajatus on muuttunut ehdottomasta ei:stä muotoon mieluummin ei. No sitten mentiin naimisiin viime vuoden elokuussa, kun olen sanonut, että haluun mahdollisen lapsen syntyvän yhteiseen perheeseen saman sukuninen alle ja sukunimen vaihto aiheutti jo itselle vähän identiteettipohdintoja. Viime vuonna terveyden puolesta piti tehdä päätöksiä ajatellen mahdollista perheenlisäystä, joten tässä on ollut isoja asioita tapetilla
Tällä hetkellä olo on vielä hieman epätodellinen, samaan aikaan onnellinen ja että voinko mä todella olla raskaana. Puoli vuotta sitten jätettiin ehkäisy pois, mutta silti ajatuksella, että tulee jos on tullakseen eikä sillä tavalla yrittämällä yritetty. Oon kerennyt myös miettimään jo, että voinko tulla raskaaksi, onko mun aiemmat lääkitykset voineet vaikuttaa siihen jne. Ollaan vielä niin alussa, että kaikki on vielä mahdollista, mutta joku osa musta silti haluais kertoa tästä ja se on jotenkin tosi vierasta mulle
Sellanen vuodatus sitten siihen, pahoittelut tästä!
siitähän siinä kans puhutaan, muiden seksielämästä ku kommentoidaan ja kysytään. Mitä se kellekään kuuluu. No siis just tämä! Miten se on jotenkin ihmisille niin vaikeeta ymmärtää, että se oikeesti on just niin henkilökohtanen asia. Unohtuu se tän asian herkkä puoli eikä voi myöskään tietää sitä, jos on ollut onhelmia jne niin kuin sanoit. Kai ihmisen perus utelias luonne ja kiinnostus tällasiin..
et jep jep, et sä noin vaan mee sitä kysymään keltään..No just se että ei sitä mee kenenkään toisen seksielämästä utelemaan niin miten se muka muuttuu kun kyseessä on lasten tekoNo siis just tämä! Miten se on jotenkin ihmisille niin vaikeeta ymmärtää, että se oikeesti on just niin henkilökohtanen asia. Unohtuu se tän asian herkkä puoli eikä voi myöskään tietää sitä, jos on ollut onhelmia jne niin kuin sanoit. Kai ihmisen perus utelias luonne ja kiinnostus tällasiin..
Nehän samalla tiedustelee sitä, että harrastetaanko/ollaanko harrastettu seksiä
ja todellakin aion tehdä niin!! ehkä vähän ravistelee tunkeilijaa maanpinnalle että kuinka absudia tuo on että eihän sitä oikeasti ikinä kehenkään koske tuolla lailla kysymättä, mun mielestä raskaana sais vielä vähemmän.Viime raskaudesta kahvi /rajoitteisen ruokavalioon liittyen pahoittelin, kun:
Siis just tämä, kun ei haluis olla ilkeäkään. Saas nähdä mitä se on sitten, kun maha kasvaa.Raskaus tuntuu olevan monelle sellainen tila, jonka ihmiset kokee oikeutetuksi kommentoida tai jopa kosketella. Vaikka raskaana olevallakin on yhtä lailla kehorauha. Todella kurjaa, että täytyy miettiä muiden reaktioita, kun asia ei muille ihmisille kuulu. Tai ylipäätään toisen mahdollisia suunnitelmia perheen perustamisesta tai vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäämisestä. Juuri tuo, kun ei voi tietää, mitä toisilla on taustalla. Onko hoidoissa, onko juuri menettänyt vauvan, tai onko kenties todella kuormittavassa elämäntilanteessa muuten.
Yritän itse napauttaa suoria kommentteja näille ihmisille takaisin, jos tulee asiattomia kommentteja jostain, niin että toivon mukaan jäisivät miettimään mitä suustaan päästävät ja mahdollisesti jättävät sen ensi kerran kommentoinnin väliin. Ei niinkään ole tullut itselleni raskausaikana (okei, vatsan pienikokoisuutta ihmeteltiin ja vatsaan koskettiin) mutta esimerkiksi toivottua lapsilukua on ihmetelty. Sekään kun ei ole kenenkään muun asia onko lapsia 0 vai 15.
Joskus hämmentyy kuitenkin kommentista, eikä saa sanaa suustaan. Se harmittaa
Kuumaan uusin Tuhoaisti soi radiossa ja tottakai mä herkistyin Ilkeä ei toki tarvitse olla mutta napakka. Pitää omia puoliaan tässäkin tilassa. Okei, toki siinä on mahdollisuus että toinen suuttuu. Siinä vaiheessa ajattelen, että olisi itse ajatellut ennen kun möläyttää asioita. No, sammakoita tulee välillä kaikkien suusta, ja jos ihminen on muuten järkevä niin tuollaiset saa kyllä selvitettyä tavalla tai toisellaSiis just tämä, kun ei haluis olla ilkeäkään. Saas nähdä mitä se on sitten, kun maha kasvaa.
Voihan musiikki
Sitten olen toki vähän armollisempi ja nielen ylpeyteni, jos kyseessä on joku iäkkäämpi henkilö. Jos ikää on paljon niin en usko, että muuttaa enää toimintatapojaan kovin herkästi.
