Tulevasta vauvasta kertominen ja reaktiot

Me ollaan kans kerrottu molempien perheille, itseasiassa mieheni perheelle kerrottiin isänpäiväkorttiin kirjoitetulla runolla, minkä heidän iskä luki sitten kaikille ääneen. Se oli aika liikuttava tilanne. Minulla mummo oli ensimmäinen kenelle kerroin heti kun plussasin. Ystäville kerrotaan vasta kun toinen kolmannes alkaa.

Töissä oli pakko kertoo viime viikolla, koska yks työkaveri sai asiasta vihiä ja päätin kertoa esimiehelleni sitten heti ettei turhia spekulointeja rupea syntymään. Töissä otettiin todella hyvin.

Nyt jännitetään vielä nt-ultraan, mikä on 8.12. Jos kaikki on hyvin, niin kuin toivon ja uskon, niin sitte rentoudun. Toiselle kolmannekselle pääsen vasta joulukuun puolivälissä. Voisko tää aika mitenkään kiiruhtaa sinne!!!
 
Mä kerroin samalla viikolla kun plussasin omalle äiteelle ja hän sitten kertoi iskälle, kun rupesin itkeä vollottamaan kummankin läsnäollessa. Systerille paljastin viikkoa myöhemmin.
Miehen äidille lähetettiin syntymäpäiväonnittelut sähköpostilla ja liitteenä ultrakuvat.
Töissä muutamalle työkaverille olen kertonut mutten tiimin vetäjälle enkä tosiaan pomolle. Tiimin vetäjälle aion kertoa seuraavan projektipalaverin jälkeen (luultavasti tällä viikolla), kai se on pomollekin kerrottava pian ennen kuin puskaradio paljastaa... Tosin olen näille parille työkaverille sanonut, että joskos olisivat vielä hissun kissun jonkin aikaa, lupasivat olla. Ai niin ja mummikin sai tietää eilen kun ei isä malttanut olla kertomatta
 
Tänään viikkoja 12+0 niin kerroin omalle äidilleni ja pikkuveljelle, jotka otti asian erittäin hyvin :) Äiti oli ihan innoissaan kaivamassa pikkuveljen vanhoja vaatteita esiin ja kehtoa :) Oli iso helpotus saada kerrottua äidille, kyseessä siis heidän ensimmäinen lapsenlapsi. Osasi kuulemma jo vähän ounastella vauvauutisia, kun ilmoitin ollevani "oksennustaudissa" tuossa viikonloppuna :D
 
Tänään kerroin sitten pomolle, mutta en saanut tilaisuutta kertoa tiimin vetäjälle. Pomo otti asian hyvin ja onnitteli ym. Sanoi vielä että hyvään saumaan sattui, kun meitin ala on yhtä ailahteleva kuin maailman talous, samaa mieltä olen itsekin.
Eikä flunssa ota hellittääkseen, nyt sitten kurkku kipeytyi uudelleen ja lämpöäkin 37 ja risat. Saas nähä mennäkkö töihin huomen...
 
Meidän perheenlisäys taitaa olla ainakin suurimman osan tiedossa. Viikonloppuna oli kuulemma ollut päivän polttava puheenaihe firman pikkujouluissakin..emoticon Aika alussa jouduin jo lähimmille työkavereille ja pomoille kertomaan, kun oma työ sisältää sen verran vaarallisia aineita aina silloin tällöin, että jouduttiin miettimään uudelleen tekijä silloin pariin hommaan. Jatkosopimus tuli silti. :)

Kaikista vaikein tapaus on ollut varmasti äitini. Hän on hokenut jo monen monta vuotta, että hänestä ei tule sitten ikinä mummoa. Kerrottiin melkein saman tien tikun kuivuttua, jotta saa sitten rauhassa nieleskellä asiaa. Viikon kaksi jaksoi pitää mykkäkoulua, ja vieläkin on parempi jatkaa turvallisilla aiheilla keskustelua, mutta ainakaan ei tule lankoja pitkin kuten ihan alussa muille sukulaisille... Muut sukulaiset ottaneet paremmin kuin hyvin, oma mummoni oli hieman kysymysmerkki, mutta hän on suorastaan innoissaan. Miehen puolelta sen sijaan ei ole tullut kuin onnitteluja, hänen äitinsä ei malttanut pitää salaisuuttakaan itsellään viikkoa kauempaa. :D
 
Mä pohdiskelen kovasti joskos sitä jo alkaisi "näyttää vatsaa" ja saisi siitä sitten arvata ken arvaa. Eka kolmannes nyt kuitenkin jo ohi. Ja kypsyttää vähän jo tämä kaapuihin pukeutuminen. Toisaalta en ehkä ihan vielä haluaisi asiasta julkista. Esimiehelle varmaan pitäisi kertoa, mutta saa nyt nähdä milloin sitä sitten julkistaa asiaa.
Facebookissa en aio asiasta tiedoitella ja toivon, ettei kukaan kavereistanikaan ala siellä tilastani huudella. Ainakaan ennen kuin lapsi jo maailmassa. Koen, että mielummin kerron asiasta ihmisille kasvotusten.
 
Me ei olla vielä kerrottu raskaudesta. Ihan muutama työkaveri kyllä tietää, mutta muut ei. Meinattiin jouluna kertoa jos sinne asti kaikki hyvin menee. Ainakin nyt ei vielä tee mieli huudella kaikille kun odotellaan sitä lapsivesipunktiota ja sitten vielä sen tuloksia. Että on sitten senkin tulos kerrottavissa samalla kertaa.
 
Me julkistettiin tieto meidän perheenlisäyksestä heti ultran jälkeen perjantaina =) facebookin välityksellä kun tavoitan lähes kaikki kerralla, niin siellä asiasta kerroin! Eipä tämä kenellekään yllätyksenä tule sinänsä, pitkään ollut tiedossa että meille toinen lapsi on tervetullut =) Helpottavaa, kun voi nyt töissäkin ihan oikeasti olla raskaana ja masu esillä!
 
Vauvan tulosta on miehen kanssa tiedetty jo toiselta odotuskuukaudelta. Oon yökkinyt, oksentanut, ollut jumalattoman väsynyt, ruokahaluton, herkkä hajuille jne....kuitenkaan isommat lapset eivät tajunneet mitään. Mun lapset on 11- ja 9 -vuotiaat, miehen mukanaan tuoma lapsi myös 11 -vuotias ja on meillä vähintään sen 2 viikonloppua kuukaudesta. Kuitenkaan nyt ei meinattu millään saada lapsia sillä tavalla kasaan, että oltais päästy asiasta kertomaan. Ja tilanne venyi ja venyi.

Toissapäivänä sitten vihdoinkin kaikki saatiin saman pöydän ääreen ja kerrottiin, että on tärkeätä asiaa. 9v poikani heitti "sä oot raskaana", mitä en voinut kieltää ja poikaa hymyilytti - hänestä tulee isoveli, mitä on jo odottanut pitkään. Ei siis tarvinnut sanoja sen kummemmin miettiä. 11v. tyttäreni ei asiasta riemastunut ollenkaan, halusi saada sanat peruttu, läiski mua mahaan, alkoi itkemään ja kutsu meitä tyhmiks. Miehen 11v. tyttö tuli huomattavan iloiseksi, mutta kun toinen itki niin myös pahoitti mielensä.

Olin ajatellut, että mikään yksinkertainen asia ei vauvasta kertominen tule lapsille olemaan. Mutta reaktioita oli hankala kuvitella etukäteen. Onneksi tyttäreni harmitus asiasta kuitenkin hetken jutustelun ja rauhoittumisen jälkeen muuttui ja alettiin yhdessä miettimään nimiä :) Miehen tyttö aikoo jatkossa olla meillä aiempaa enemmän. Maanantaina lasten luokkakaveritkin kuulivat jo asiasta ja nyt vauvasta pitäisi puhua vähän väliä jotakin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja nyt voi kertoa muullekin maailmalle hyssyttelemättä ;)    
 
Mie kerron tänään osastonhoitajalle ja hyvin otti asian. Sit muutamalle työkaverillekkin kerroin tänään. Toki muutkin kuulee sit viim ylihuomenna pikkujouluissa

Sit ollaan kerrottu jo isoisovanhempia myöten sekä kavereillekkin kanssa. Mukava kun ei oo enää sellainen salainen juttu tää enää :)
 
Muutama päivä sitten saatiin kerrottua tuleville isovanhemmille sekä tädeille, sedälle ja enoille. Hyvin ottivat asian. Kaikki olivat iloisia, kunhan asia ensin heille rautalangasta väännettiin.

Nyt on aika huojentunut oli, kun tuli peljättyä omien vanhempien suhtautumista. Eipähän tarvitse enää piilotella. Ystäville ja kavereille kerrotaan, jos tulee sopiva tilanne vastaan. En kuitenkaan ajatellut asioikseni huudella ja hehkuttaa raskautta.
 
Huomenta!

Apua tarvitaan.
Te joilla on jo lapsia tai kenties vastaavanlainen tilanne kuin minulla, miten olette kertoneet asiasta?
Eli mulla on aivan ihana kummipoika (siskoni ainokainen tällä hetkellä), ikää hällä 5 vuotta ja risat. Me olemme todella läheisiä, käyn viikottain leikkimässä hänen kanssaan ja nähdään muutenkin vähintään pari kertaa viikossa.
Nyt sitten pitäisi kertoa hälle tästä tädin tulevasta vauvasta. Kummipoikani on vanhempieni ainut lapsenlapsi ja saanut siis huomiota kerrakseen meiltä kaikilta.
Luvassa lienee mustasukkaisuutta ja ties mitä.
Kuulostaa varmaan ihan tyhmältä, että tällaisesta valittelen, mutta tarvitsisin vinkkejä mitenkä saisin kummipoikani tuntemaan itsensä tärkeäksi edelleen, sillä sitä hän todellakin on!
 
Varmaan kannattaa lähteä liikkeelle siltä kantilta, että hän tulee saamaan uuden serkun ja leikkikaverin sitten kesällä. 5-v jo ymmärtää niin hyvin ja meillä ainakin oma sen ikäinen poika on todella innoissaan tulevasta vauvasta. :)
 
Aiim: Mäkin lähtisin liikkeelle siitä että pojasta tulee serkku ja se on tärkee ja mahtava juttu... Kannattaa puhua siitä myös kuinka hän isompana saa sitten olla esikuvana :) Siitä huolimatta on hyvä varautua rajuihinkin reaktioihin... Kun kerroin viime talvena pojalleni olevani raskaana (ja hänestä tulevan isoveli) oli eka reaktio tosi negatiivinen. Kysyi muun muassa eikö ole mitään lääkettä jolla vauvan saisi pois massusta... leikki koko sen päivän valmistavansa sellaisia lääkkeitä. Annettiin tunteille ja leikeille tilaa ja sanottiin kuitenkin että me ollaan onnellisia tulevasta vauvasta! Siinä menikin sitten kokonaiset yksi päivää. Seuraavana aamuna Rurre heräs hymyillen ja sano että mustapa tuleekin isoveli <3 Sen jälkeen on jutellu masu vauvalle ja antanu silityksiä ja pusuja. Kesäsen masuvauvan kuoleman jälkeen onkin sitten ollut vielä enemmän tunteitaan ja suojeluaan esittävä tuleva isoveli <3 Kerrothan miten serkku poika otti uutisen?
 
Iltaa.

Juu tuolla fraasilla "susta tulee serkku" mä aattelinkin aloittaa. Äitini uskoo, että kummipojastani tullee hellä ja hoivaava serkkupoika :) ja kyllä mäkin niin uskon. Jännittää vaan, kun me ollaan niin läheisiä. Mutta eiköhän se mene hyvin, ja kerron toki miten uutinen uppoaa serkkupoikaan.

Miiruli: Ihana tuo poikasi, on se jännä miten pienen ihmisenkin pitää sulatella tiettyjä asioita :) Ihanaa odotusta teille!

Oli sitten eilen firman pikkujoulut, muutamalle työkaverille olin siis kertonut aikaisemmin tästä raskaudesta ja pomoille. Satuin sitten istumaan yhden pomoista vieressä ja heti alkutöikseen kysyi, että eihän se ole enää salaisuus. Totesin vaan, että enpä ole kauheasti kailotellut mutta  ei sitä nyt kauheasti tartte enää salaillakkaan. Eilisen illan aikana sitten sana levisi suunnalta jos toiselta ja sain ihan hirveän ihania kommentteja asiasta! Melkein tuli tippa linssiin miten ihania työkavereita ja pomoja mulla on... Tosin suurin osa oli "pienessä" maistissa niin moni avautuukin helpommin, mutta silti uskon että työkaverit oli vilpittömiä. Ilta venyi sitten juhlapaikan valomerkkiin vaikka olin aatellut ajoissa lähtee, onneks mies jaksoi vielä tulla hakemaan :)

Ja kesämasullekin kiitos kannustuksesta :)
 
Heipä hei,

Eilen sitten kerroin kummipojalleni, että hänestä olisi tulossa serkku. Poika siihen sitten vastasi, että ei olisi kivaa tulla serkuksi, mulla on jo kaksi ja ne riittävät :D
Pyysin sitten vielä miettimään asiaa ja siihen hän sitten totesi, ettei hänen mielipiteensä miksikään muutu vaikka kuinka miettisi asiaa ja että meidän (minun ja siskoni) pitäisi olla ihan samaa mieltä kuin hän...
Ei siinä voinut muuta kuin nauraa rassukan reaktiolle, niin söpösti piti kiinni mielipiteestään. Hyvillä mielin sitten kuitenkin luettiin iltasadut ja toivotettiin hyvät yöt. Eiköhän se tässä puolen vuoden sisään totu ajatukseen :)
 
Hieno juttu Aiim, että tulevalle serkulle kertominen meni noinkin hyvin =) kyllä se mieli siitä varmasti muuttuu kunhan saa vähän aikaa sulatella asiaa!
 
Noniin, vihdoin sain kerrottua äidillekin asiasta!! Tänään kerroin, tänään rv 19.
Reaktio oli se mitä kuvittelinkin.... 'Onko se nyt niin viisasta?' Ei onnittelun onnittelua, sanoi vaa et joopa joo, soitellaa vaik illemmal. 

Siskolleni 17v soitin tänään (hän on tiennyt jo alkuvaiheilla raskaudesta) ja kysyin haluisiko hän tulla vauvan sylikummiksi ja hän alkoi itkemään <3 Tottakai hän haluaa. :)

Mummoni ja muut sukulaiset on ollu ihan ok asian suhteen ja jopa onnitelleet. 
Muut kaverit ja läheiset ovat olleet onnellisia!! 

Lapset onnessaan tulevasta vauvasta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top