Toipuminen synnytyksestä

mulla jäi herkuttelu pois heti kun synnytin, eli en oo viikkoon nyt syönyt mitään herkkuja :) mulla on nyt lähtenyt viikossa 10kg mutta viel ois toiset 10 (tai mieluiten 15kg) jäljellä. Odotan että pääsisin treenaamaan taas, mut sitä pitää odottaa viel monta viikkoa joten täytyy aloittaa nyt ensin vaunulenkeillä.
 
Mä olen vetänyt herkkuja kaksin käsin joka päivä. Päivisin unohdan syödä kunnolla tai en yksinkertaisesti ehdi ja paikkaan tilannetta karkilla ja suklaalla iltaisin ruoan jälkeen. Se on samalla sellaista lohtuakin. Monen hyvän yön jälkeen tuli taas huono, ja jaksaminen on taas vähissä.

Huomenna on nimiäiset ja mulla on kauhea stressi: pitää ehtiä siivota, ennen kuin vanhempani saapuvat tänään päivällä. Vanhemmat asuu yli 1000 kilometrin päässä, eikä äitini ole vielä nähnyt vauvaani (isä käväisi samalla kun kävi täällä etelässä kokouksessa). Pelottaa, mitä äiti sanoo lapsesta, kodin siisteydestä ja mun hoitometodeista. Me ollaan aika riitaisia ja erilaisia, joten suututtaa jo valmiiksi, kun kuvittelen, mitä kaikkea se keksii ruveta neuvomaan ja kritisoimaan. Tähän asti olen saanut puhelinneuvoja, ja nekin ärsyttää, tuntuu että se pitää minua ihan pöljänä. "Muista, ettet juokse portaita vauva sylissä." "Kun vauvan peppua peset, kokeile aina vettä, sen pitää olla sopivaa, ymmärrätkö, ei liian kylmää eikä kuumaa." Itkuisuuteen sain sata neuvoa, ikään kuin en itse tajuaisi kokeilla asioita vaan toljottaisin vain vauvaani tekemättä mitään. Suututtaa kaikkeen sanoa, että "joo, mutta ei se auta". Äitini ei myöskään usko, ettei vauva huoli tuttia. "Kasta se omaan maitoon." "Kokeile pitää sitä sen suussa vähän aikaa että se hoksaa", "sinun pitää kokeilla monta kertaa"... ja kun sanoin, että olen tehnyt tätä jo kolme viikkoa eikä auta, äitini vastaa, ettei sellaista vauvaa muka olekaan, jolle ei tutti kelpaa kun oikein tarjotaan. AAAAARRRGGGH!
 
Kunusiini sanoi:
Mä olen vetänyt herkkuja kaksin käsin joka päivä. Päivisin unohdan syödä kunnolla tai en yksinkertaisesti ehdi ja paikkaan tilannetta karkilla ja suklaalla iltaisin ruoan jälkeen. Se on samalla sellaista lohtuakin. Monen hyvän yön jälkeen tuli taas huono, ja jaksaminen on taas vähissä.
Click to expand...


Sama täällä. Ainut keino rajoittaa itseä on yrittää olla ostamatta mitään kotiin. Sekin pettää jos on jostain syystä aikaa niin kyhään itse jonkun pikasuklaaleivoksen. :angry7 Eilen oli sellainen fiilis, että jos olisi löytynyt röökiä kotoa, olisin ollut jo parvekkeella tupakilla :confused: . Harmittelin miehelle tätä fiilistä niin hän lohdutti että ei se mitään, eihän kukaan koskaan oikeasti lopeta tupakointia, on vaan toistaiseksi lakossa.

Onneksi tilanne korjautui, kun laskin 1+1 että se ihanan "vatsaystävällinen" Nutrilon Omneo-korvike oli meidän vauvalle vatsaepäystävällinen. Nyt kun on 3 pulloa Nannia vetässyt, olo on tasoittunut. Kai se on todettava että olkoot, parempi että vauva haisee mädille kananmunille ja peppua saa hinkata juuriharjalla (no ei sentään :p) kuin että maha on kuin ilmapallo ja kakka jumissa jossain ties missä, ja ruokaa jää syömättä kun se selvästi hänestä maistuu pahallekin.
 
Meillä ei auta sekään, ettei osta herkkuja kotiin, ko jokainen vauvankatsojavieras tuo jotain herkkua tullessaan. Fazerin sinisiäkin on kaapissa jo vaikka kuinka monta... Pitäis löytää itsekuria ettei koko ajan ois napsimassa jotain hyvää suuhunsa.
 
Mä oon kans syönyt ihan jatkuvasti karkkia nämä 2 viikkoa, kun se auttaa henkiseen jaksamiseen... Mietin vaan, onko se huonoksi vauvalle? Tuskin se voi hyväkään olla, mut en kehdannut kysyä neuvolassa. Meillä on nyt noita vatsavaivojakin ollut, ehkä mun pitäisi yrittää rajoittaa.

Mun mielestä ei kyllä kannata ihan liikaakaan rajoittaa, että oon ihan surutta vetänyt pullaa ja sellasta naamaan. Mut noi karkit on varmaan jo liikaa...
 
olen samaa mieltä että kohtuus kaikessa, kyl mäkin aion syödä herkkuja jatkossa mut ajattelin että ensin katon että saan nämä ylimääräiset kilot pois ja sitten voi taas syödä herkkuja kohtuudella :) mulla oli ennen raskautta myös silleen että söin vaan kerran viikossa herkkuja (paitsi jos joku tarjosi minulle jotain), mut raskauden myötä tuli herkuteltua paljon..
 
Kunusiini :Heartred
Ikävää, että äitisi kanssa noin hankalaa! :/ neuvojen saaminen voi olla niin ikävää, kun toisaalta se voi joskus olla huojentavaa!!
Tutista - meidän esikoinen ei innostunut lainkaan, yritettiin kyllä monenlaista, mutta en sitten ottanut siitä sen suurempaa "huolta", kun aattelin, että onpahan vähemmän vieroitettavaa. Luulen että nyt vauvan tullessa haluaa kuitenkin maistella itsekin, mikäli vauva tykästyy. Saa sitten nähdä!
Voimia ja rentoa mieltä kaikesta huolimatta. Koita pitää mielessä, että vauvanne on sinun ja miehesi ja te ootte parhaat mahdolliset vanhemmat vauvallenne. Sulla on äidinvaisto ja toimit niin kuin parhaaksi näet ja tunnet!!!
 
Kylläpä ei herkut enää maistu kun menin tänään ostamaan housuja. Oli pakko, entiset jumittaa jo polvissa. Joo, tiedostan että mulla on vaan vajaa kaksi viikkoa synnytyksestä ja painoa tuli aivan hitosti liikaa mutta silti se vaatekoko jonka jouduin ostamaan oli kamala järkytys! Kummasti motivoi painon pudotukseen. Ja suklaata ei voi syödä kun se käy vauvalle vatsaan ja seuraava päivä huudetaan. 10 kg lähtenyt, 18 kg jäljellä :sad001
 
Kunusiini, anteeksi ihan hirveesti, mutta mulla alkoi ärsyttää sinun äiti ihan itsekseni. :sad001 Minun äitikin on välillä superrasittava tyyppi, ja soittelee miljoona kertaa päivässä, ja tietää kuulema ihan varmasti aina mistä mikäkin minun fiilis johtuu. :D Oon vaan tyytynyt kuuntelemaan puolella korvalla ja vastaileen, että mm-m..mm-m.. Meillä se nyt yrittää vaan ihan tosissaan auttaa ja on kamalan huolissaan minun kivuista, kun sillä itsellä minun synnyttäminen oli yks painajainen. Siksi en viitsi koko ajan tiuskia takaisin, vaan antaa sillekin tilaa olla äiti. :)

Minä oon koko raskauden pitänyt joko karkkilakkoa tai sitten tyytyny silloin tällöin karkkipäivään. Muuten olisin oikeasti aivan jäätävä tankki, koska voisin syödä karkkia ihan koko ajan. Siltikin saikkujen takia vaatekoko persuuksista ja reisistä on suurentunut, ja kaikki lihas on vain etäistä fantasiaa. Painoa mulla on tullut about 8kg tähän mennessä, mutta kehonkoostumus muuttunut kyllä sen verran, että saan tehdä kovasti töitä kaiken tämän läskin sulattamiseen. :blob8


Että mielenkiinnolla odottelen sitä synnytyksen jälkeistä aikaa ja palautuimista. En nimittäin malta odottaa, että pääsen salille ja tunneille, ja ehkä itsekin jopa kiinni työnsarkaan ohjaamisen pariin. :Heartred On se vaan niin henkireikä!
 
Nämä ensimmäiset kuukautiset on jatkuneet jo 10 päivää ja tänään tää vuoto vasta lähtikin. Koon 2 kuukautiskuppi menee täyteen ja tulee yli 1-2 tunnissa. Eli 30ml jos tulee 2 tunnissa vaikkapa niin se tekee 360ml vuorokaudessa jos tämä tahti jatkuu.

Kunhan miehein tulee kotia, juoksen kauppaan hakemaan jotain vaippoja itellenikin. Ei nyt voi lähteä minneen kun vauvan kanssa menee niin kauan että olisi veret reisillä ennenkuin kotiin ehtii takaisin :eek:

Mietin jo että pitäskö miun mennä lääkäriin?
 
Soitin neuvolaan ja sanoi että huomenna kannattaa mennä jos ei asetu, ja jos alkaa heikottamaan tai muuta vastaavaa niin heti. Harmittaa hitosti kun miettii että vauvan kanssa pitäisi lähteä lääkäriin, hirveän hankalaa, toivottavasti asettuisi itekseen. Onneksi olo on vielä suht ok, ja vauva nukkuu sikeästi, niin voi rauhassa oleskella ja ravata vessassa.
 
Ainakin voin sanoa, ettei se hormonikierukka enää pelota yhtään kun olen ajatellut miten se sitten tekee tekosensa tälle vuodolle :love2 Enemmän tämä nyt ÄRSYTTÄÄ, miten voikin olla että oman kehon luonnollinen toiminta tuntuu mun kohdalla menevän aina jotenkin päin persettä: Raskaus oli paska ja vaikee, lapsi syntyi ennen aikojaan ja nyt vielä tää normaalitilaan palaaminen menee näin hienosti että uhkaa vuotaa kuiviin koko akka! Häh!

No mut nyt oon kellon mukaan käyny vessassa ja enää ei tuu kuppi yli joten on se vähentynyt jo, hiphei! Mietin jo että pitäskö vetästä naamaan vähän tuota Pikkuakan rautalääkettä tasottamaan oloja laughing7 Palelee pikkusen mut ei sentäs heikota. Voi pistää tämän mun flunssan perkeleen piikkiin.
 
Mulla on myös karkin ja herkkujen syönti karannu ihan täysin käsistä synnytyksen jälkeen. Just äitille eilen manasin kun ei mun välillä edes tee mieli karkkia mutta silti vaan syön tavan vuoks... Ehkä mun elimistöllä on joku karkkivaje kun radin takia olin niin pitkään ilman :biggrin

Synnytyksestä on tänään päivää vaille kolme viikkoo ja olo on jo täysin ennallaan. Mulle tuli painoo lisää vaan 7,5kg ja lähteny on nyt 8,5kg, toki maha on vielä löysä pullataikina mutta muuten ei jääny ylimäärästä mitä ihmettelen koska normaalisti kyllä lihon tosi helposti. Ilman raskausarpia selvisin mutta koko mahan mittanen tumma linea negra tuli :)
 
Lähteekö muuten toi linea negra joskus pois..? Mulla sama juttu, ei raskausarpia mutta mahan mittainen linea negra kylläkin. Ja joku tais joskus kysellä, että kellä tuo viiva on niin kumpi on tulossa. Itsehän luulin odottavani poikaa mutta tyttö tuli.:love017
 
Mulla on semmonen käsitys ettei se ainakaan kovin nopeesti lähde pois, jos edes lähtee ollenkaan. Musta se on kyllä jotenkin aika hauska että ei haittaa vaikka se ei mihinkään haalistuiskaan :smile Olis kyllä mielenkiintosta tietää mikä sen tulon aiheuttaa, mulle se ainakin vaan yhtenä päivänä ilmesty esiin ja on ollu siitä asti yhtä pitkä ja vahva.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top