Tammikuun tarinat

Mulla on sellainen tunne tuosta mahan pullahtamisesta että lihakset siis vatsa lihakset on valmiiksi löysät ja siksi maha pääsee pömpölleen aiemmin kuin ensimmäisessä raskaudessa! Vaikka minäkin luulin että olis jo kuuden vuoden aikana saanut vatsalihakset timmiin kuntoon niin eipä vaan...masu päätti pömpähtää silti esiin aika varhaisessa vaiheessa! :P
 
Miten ihmeessä te jaksatte käydä töissä??? Mä oon kahden iltavuoron ja aamun jälkeen ihan finaalissa. Onneksi oli lyhyt (3 päivän) viikko ja nytkin on loppu viikko vapaata. Ens viikolla oiskin sitten täys 5 päivän viikko, joista 3 iltaa ja vielä kivasti heti alkuviikkoon ilta+aamu yhdistelmä. Tietää huonoja yöunia... mä en vaan osaa mennä iltavuoron jälkeen ajoissa nukkumaan (tai siis en saa unta) ja aamulla kello soi viiden jälkeen.
Tänään oli aamuvuoro ja nyt mä jo nuokun tässä sohvalla silmät killissä... esikkokaan ei nuku vielä. On tosin ollut jo puolisen tuntia sängyssään ja nyt on jo hiljaista, joten josko kohta ois unessa. Onneksi huomenna tosiaan vapaa ja poitsukin menee hoitoon. Saan nukkua vaikka koko päivän, jos en muuhun kykene.
 
Maikkie, olen ihmetellyt ihan samaa....oon työpäivän jälkeen ihan loppu, onneksi mulla on ollut vain aamua joten nuo illat ja viikonloput ei ole päässeet rasittamaan vielä! Nytnoon saikulla ja eilenkin nukuin koko päivän ja yöunet meni kyllä kepeesti siihen päälle vielä!
 
en tiedä kyl itsekään miten jaksan työpäivät, mut jotenki ne vaan menee. käyn vielä kahdesti viikossa harrastamassa, ja toiseen harrastukseen lähden suoraan töistä tultua. eivät onneksi ole peräkkäisinä päivinä, mutta niiden välipäivänä saatan nukkua iltapäiväunet. onneksi teen vain nelipäiväistä viikkoa (olen osahoitovapaalla) et saan levättyä pe-su, sit kai sitä jotenkin jaksaa.
 
Mää jaksoin edellisessä raskaudessa työpäivät yllättävän hyvin, nyt ei onneksi tartte sitä stressata ku oon kotona esikoisen kans =) Se oli liikaa ku joskus suunnilleen rv25 oli semmonen työviikko että ensin iltavuoro klo 22 asti, seuraavana päivänä pätkäaamu 7-12 ja takasi töihin yöksi 21-7:15 ja siihe vielä kaks yötä päälle. Enkä saanu tuon aamun jälkeen nukuttua ku jonku puol tuntia ennen yövuoroa.. :s Kaikenlisäksi sain paniikkikohtauksen ennen sinne yövuoroon lähtöä ku olin nii väsyny ja paniikissa että miten jaksan. Hyi. :s
 
Hat: huh, mä en varmaan jaksais tollasia vuorja vaikka en olisi raskaanakaan. Teen itse onneksi ihan vaan aamua ja vielä liukuvalla työajalla. Mulla osui ihan kaikkein pahimmat väsymys viikot (toistaiseksi) pari viikkoa ennen joululomaa ja sitten just niiksi kahdeksi viikoksi, jotka olin lomalla. Ennen joulua meillä on vuoden hiljaisin aika, joten vaikka istuin vaan silmät ristissä tekemättä tai ajattelematta mitään, niin kukaan ei edes huomannut...nyt onneksi jaksaa jo vähän paremmin. Saa nähdä miten käy sitten kun meidän sesonki alkaa ensi kuun lopussa, ja pitäisi pystyä pari viikkoa varmaan taas painamaan 10-12h työpäivää. Huh, vähän jännittää. Mutta toivottavasti silloin ois päällä se "energinen keskiraskaus" :P
 
Nyt oli jälkikäteen vähän hassua/noloa kun löysi virheitä omasta työssään joita tehnyt tuossa joulukuussa kun väsy oli pahimmillaan. Usein väsy ja huono olo sai kans vaan tuijottamaan tietokoneruutua. Mutta sellaisi pikkuvirheitä työssään on nyt jälkikäteen havaittavissa joita ei yleensä ole.
 
Voihan aamuvuorot... Pakko avautua jossain, joten valitsin teidät uhrikseni, pahoittelen jo etukäteen :)

entisenä epäsäännöllisen kolmivuorotyön tekijänä (hoitoalalla) on aivan yhtä tuskaa totutella 7-15 arkipäivätyörytmiin. Mun osastolla ja hommissa kun ei raskaana ollessa saa tehdä enää vuoroja turvallisuussyistä. Jouduin myös luopumaan omasta erikoisalasta kun säteilyn kanssa olisin siinä töissä. Niinpä siis työnkuvan muutos, Ei viikkovapaita, ei aikaa hoitaa asioita, ei omia vapaapäiviä kun mies on töissä, ei saa nukkua pitkään keskellä viikkoa ja aamuvuorot on töissä usein kiireisiä... Mä olen aina inhonnut aamuja. En siis aamuvuoroja vaan aamuja yleensä. En tietenkään silloin kun saa herätä rauhassa ja valua sen kahvimukinsa kanssa ihan rauhassa peiton alla ja sieltä pikkuhiljaa pois. Kaikki sosiaalisuuteni katoaa mystisesti kahdeksi ensimmäiseksi tunniksi kellon herätettyä töihin. Tuntuu jo nyt, että ei jaksaisi töissä. Ei siis varsinaisten töiden, ihan mukavaa porukkaa ja hommia muuallakin kun omassa tiimissä, vaan tän rytmin muutoksen vuoksi. On ikävä omia hommia ja tiimiä, yövuoroja ja niiden jälkeisiä "ylimääräisiä" vapaita (saa valita ottaako aikana vai rahana yötyökorvauksen, otin aikana), iltavuorojen rauhaa tai hässäkkää tilanteesta riippuen. Kuulun siis siihen vähemmistöön, joka nauttii epäsäännöllistä elämästä. Huoh, enää 5-6kk jäljellä...

No okei, onhan tässä puolensa. Vapaat viikonloput eli yhteiset vapaat miehen kanssa, menot on helpompi sopia ja aikataulut sopii ns. Normaalisti töissä käyville, mutta silti.... Aamut vaan ei ole mua varten...
 
Jaan noi fiilikset sun kanssa ihan täysin Zanzibar. Itekin hoitoalalla ja aina vuorotyö sopinut ja aamuvuoroihin heräämiset yhtä tuskaa. Nyt multa jää kans yövuorot pois, kun ajatellaan että on jaksamisen kannalta parempi, mut luulenpa että päinvastoin käy, kun ne on aina omaan rytmiin sopinut. Aamut on kiirettä ja kun oma koneisto käynnistyy vasta lähempänä puoliltapäivää, niin ei hyvä. Jaksamista töihin sulle, toivottavasti alkaa vähitellen kroppa ja pää sopeutua rytmiin.
 
Moi!

Mä en ollut varma minne kirjottaisin tästä niin kirjoitan nyt tähän ketjuun. Elikkä tänään oli eka ultra (nt)... Ja no, kävi ilmi että me odotetaankin nyt sitten identtisiä kaksosia, hyvissä voimin olivat molemmat :D (Diamnioottis- monokoriaalinen raskaus kyseessä) ....

Onko täällä yhtään kohtalotoveria? Aikamoinen yllätys oli kyllä... Ja ensimmäinen raskaus siis menossa, kummankaan suvussa ei oo aiemmin kaksosia ollu... Olis kiva kuulla kertomuksia jos jollain olis tosiaan kokemusta tälläsestä / olis sama tilanne meneillään ... :))
 
Tietääkö kukaan, kun lueskelin tuossa omaa päiväkirjaa jossa oli menkkani merkattuna niin viimeisimmät menkkani olivatkin alkaneet 2 päivää aiemmin mitä olin neuvolalla ilmoittanut, muuttavatko he laskettua aikaa vai onko se nyt tuo mikä alunperin laitettiin? Voihan se päivä kyllä nt-ultrassakin muuttua.. Sitäkin pitäisi vielä 2 viikkoa odottaa (silloin olisi viikkoja 13+6)..
 
Ihan turhaa sitä mun mielestä neuvolaan on ilmotaa erikseen. Sano vaan sit ultrassa siitä niin ne ottaa sen huomioon sillon. Tai niin mä ainakin tekisin
 
Yleensä laskettua aikaa ei muuteta, mikäli päivissä on alle viikko eroa. Eli siis, jos siirtyisi viikolla suuntaan tai toiseen niin sitten muutetaan, muuten ei. Harvemmin ne vauvat kuitenkaan syntyy just silloin LA päivänä. Sehän on keskimäärin siitä päivästä +- 2 viikkoa. Itse opin jo esikoisen kohdalla, ettei sitä päivää tosiaankaan kannata kovin orjallisest tuijottaa. Meillä oli laskettuaika 2.2 ja poika syntyi vihdoin 11.2
 
mäki opin tyttöä odottaessa, et la on vain päivämäärä. mulla meni tyttö yliajalle ja syntyi lopulta käynnistyksellä rv 42+2. nyt mulla on laskettu la 15.8 ja vaun laskuri ja varhaisultran tehnyt gyne laski sen olevan 16.8. tuskin kyl muuttuu toi neuvolan laskema.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top