Taidot

Kaikki pienet on yksilöitä ja oppivat juttuja omaan tahtiinsa. Ei meilläkään vielä juuri sanoja tule, mutta veikkaan että niitä jossain vaiheessa tulee niin paljon, että ihmettelee eikö tuo koskaan ole hiljaa. :)
 
Henu, meillä myös ainakin tässä vaiheessa on vasen käsi vahvempi ja hanakampi tarttuun lusikkaan, kynään jne. Ei se paha juttu oo, jos se jäisikin, mut luulen, että tuo on vasta enemmän sattumaa tms kun motoriikka on vasta kehitteillä.. En oo perehtynyt asiaan sen enempää, joten en voi latoo faktoja tiskiin. :S
Mut mitens muilla, onko teillä selvästi jompi kumpi käsi vahvempi?
 
Ja sitten faktaa: se kätisyys voi vaihdella ja molempikätisyys säilyä jopa sinne lähelle kouluikää. Joten ei tarvitse huolehtia vielä. :)
 
Mä en ole huomannut mitään oikea- tai vasenkätisyyttä. Mies toivoo kovasti, että tytöstä tulisi vasenkätinen, kun isäkin on.
 
Meillä ollaan melko vahvasti oikeakätisiä. Poika syö lusikalla, piirtää ja pesee hampaita oikealla kädellä. Satunnaisesti yrittää syödä vasemmallakin. Mun puolsisko on vielä aikuisenakin molempikätinen. Ei tietenkään osaa kaikkea tehdä molemmilla käsillä, mutta jotkut jutut vasemmalla ja jotkut oikealla. Siis niistä jutuista, joita suurin osa meistä tekee pelkästään sillä vahvemmalla kädellä.
 
Ei taallakaan ole huomattu oikea- tai vasenkatisyytta. Ma itse olen vasenkatinen. Mun aiti kertoi, miten neuvolassa joskus vuonna kirves oli kehoitettu aitia opettamaan mua pois vasenkatisyydesta. Eipa tuosta vasenkatisyydesta ole koskaan mitaan haittaa edes ollut. Jo lapsena opin kayttamaan oikeakatisten saksia, meikkaan oikealla kadella, kuorin perunat oikealla.... En vaittaisi, etta vasen kasi edes olisi se vahvempi, ainoastaan kirjoitan vasemmalla kadella.
 
Minä kysyin tuosta oikea- ja vasenkätisyydesta joskus neuvolassa ja sain saman vastauksen, kuin mitä Murmeliinikin tuossa yllä sanoi, eli vielä menee vuosia, ennen kuin oikea- tai vasenkätisyydestä voi tehdä kunnon tulkintoja. Vaikka yksilöitä nuo tietysti ovat, jotkut kuulemma ovat tosi vahvasti jompaakumpaa heti pienestä asti.

Niin ja puhumisesta, eikös teidän perhe ole Littlered kuitenkin kaksikielinen? Sehän vaikuttaa puheen oppimiseen monilla. Eikä muutenkaan varmasti mitään kiirettä, kukin omassa tahdissaan :) Meillä puhutaan joitain sinne päin -sanoja, mutta ei mitään kunnollista. Paitsi "pää" (joka tarkoittaa sekä päätä, että lukuisia muita asioita, esim. käärmettä :grin).
 
Täällä uusia PUHTAITA sanoja isin lisäksi oikeissa asiayhteyksissä 'ei' ja pään ravistus/sormen heristys tilanteesta riippuen (hilpeä näky), 'äiti' joka oli äiti jo aiemmin, mut välissä 'äätä' ja 'pöö' kun on piilossa ja tulee esiin. Ja se hei hei, aina kun joku lähtee/kävelee ikkunan editse. Tarkoittaa myös hyvää yötä, isille sanotaan illalla hei hei ja kun tulee halu päikkäreille niin sekin ilmaistaan hei hei.

Ja mikä päättelykyky! Aamulla mietin ääneen, että pitäis siivota täällä, imuroida jossain vaiheessa, niin seuraavassa hetkessä tyttö oli repimässä imuria esiin ja työnsi sitä olkkariin ja veti sähköjohtoa esiin ja laittoi imurin päälle. :O :)

Se myös läikytti vahingossa nestettä lattialle ja tuli kiireellä pyytään talouspaperia meni käskemättä pyyhkimään ja toi paperin roskikseen.

Ihq. :Heartred
 
Mä en enää uskalla puhua mitään ääneen, jos lauseeseen liittyy sana "kohta". Pojalle kaikki on HETI.

Esim just tuo imurointi, heti mennään siivouskaapille repimään ovea. Tai että "mennään kohta ulos", "illalla pääset kylpyyn". Ne on ne itkupotkuraivarit, kun asiat ei tapahdukaan juuri sillä hetkellä, sitten poju hokee puoli tuntia "nennään" eli mennään tai "tyltyyn" eli kylpyyn... Juu, mutta kiva että kielellistä kehitys on :rolleyes: :happy:
 
Ma en usko, etta meidan pojan ns. kaksikielisyys (mita nyt ei oikeastaan ole viela edes olemassa) vaikuttaisi ihan naihin ekojen sanojen viivastymiseen. Kyllahan sielta kuitenkin jotain sellaisia sanoja pitaisi tulla, mita poika usein kuulee, oli sitten milla kielella tahansa. Toki jokainen on oma yksilonsa ja kehittyy omaan tahtiinsa, mutta kylla meilla silti odotetaan sita ekaa sanaa kieli pitkalla, ja koitetaan ohjata poikaa sanomaan jotain, toistellaan paljon tiettyja sanoja jne. Katsoopi nyt. :)
 
Brummelisan kuvaus kuulosti samalta kuin meno meillä. "Mennään suihkuun" esim. tulkitaan niin, että juostaan kiinni olevan suihkun alle huitomaan ja kun pitääkin ensin riisua, alkaa harmittaa. Ruokailujen kanssa sama juttu, miten niin se ei ole heti valmista?! Ei voi voittaa :rolleyes:
 
Suihkuun menosta täytyy todeta, että taito, joka olisi vielä saanut odottaa itseään on oven kahvan avaaminen. Huomattiin yksi aamu, kun lattefaija oli suihkussa, ja yhtäkkiä likka on siinä lattialla täysissä vaatteissa läträämässä vettä... Näinpä nykyisin laitamme vessan/kylppärin oven paitsi kiinni, myös lukkoon.
 
Pojan uusin 'taito' on raivarin alkumetreilla alkaa stepata taaksepain, kunnes tipahtaa pyllylleen ja siita jomman kumman kyljen kautta mahalleen lattialle, missa hakataan jalkoja lattiaan.
Tuo steppaaminen on toisaalta aika koomisen nakoista, jalat vispaa eestaas tosi nopeesti ja samalla poika huutaa ja peruuttaa stepaten metrin taaksepain ja tipahtaa siihen sitten takapuolelleen. :grin

Toinen kummajainen on lelukoriin sukeltaminen paa edella. Ensin kurkotellaan kovasti jotain lelua ja sitten koko tyyppi vaan katoaa sinne. Takaisin tullaan korin reunoja heilutellen kunnes koko kori kaatuu kumolleen ja kaikki pojan romut siina soheltaessa lattialle.

Lisaksi meilla ei edelleenkaan onnistu nuo ulkoilut ilman raivareita siita, kun joutuu takaisin rattaisiin istumaan. Poika vetaa itsensa ihan piikkisuoraksi lankuksi ja huutaa naama punaisena. Nytkin piti laittaa takaisin maahan, kerata hetki voimia ja yrittaa sitten uudestaan. Ja taas ihmiset nauroivat meille. :shifty: Mika siina on, etta aina on pakko tulla kommentoimaan asiaa jotenkin... Meilla ei ole sellaista mahdollisuutta, etta poika voisi kavella itse takaisin kotiin leikkipuistosta tai vaikkapa rannalta. Liikennetta on paljon, mitaan pyorateita ei ole, ja se jalankulkijoidenkin koroke on paikoin vain alle metrin levea. Kerrostalon aidatulle piha-alueelle paastessa olen antanut pojan kavella itse sisalle, hissiin ja hissista kotiovelle. Ainakin tuo nyt tunnistaa kotiovensa, silla hissin oven auetessa kavelee aina suoraan meidan omalle ovelle. :happy:
 
Nyt poika on oppinut uuden hassun jutun eli varpaisillaan kavelyn! Heti kun tullaan kotiin, otan pojalta tennarit pois jalasta ja se kirmaa sukkasilleen kuin vasikka ympari huonetta ja valissa nousee varpaisillee ja etenee niin aika pitkan matkan... Niin suloista ja koomista! :Heartred Kuitenkin ressukka on siella tarhassa paikkareita lukuunottamatta koko paivan tennarit jalassa seka sisalla etta ulkona, joten kotona sitten haluaa jalkoja sellaiseen asentoon, mika ei tennarit jalassa ole mahdollista. Ilmeisesti.
 
Nyt poika on oppinut myos lattialla pyorimisen akselinsa ympari niin monta kertaa, etta pyllahtaa lattialle ja nousee siita takaisin jaloilleen hoiperrellen kuin humalainen. :grin Ma en tajua, miksi se tekee sita?! Eihan siita nyt mitenkaan mukava olo tule... o_O Pelkaan, etta se oksentaa joku kerta sen jalkeen.
Ja kaiken lisaksi mua alkaa itseani heikottaa, kun katson sita pyorimista, hyi.
 
Toi on myös täällä tuttua viihdettä. Sit on niin kivaa törmäillä joka paikkaan, kun pää on ihan pyörällä. Meillä myös toi päkiöillä käppäily opittu.
 
Meillä tanssitaan "piiri pieni pyörii" -laulun tahdissa niin kauan, että päässä heittää :grin poju on kiinnostunut "laskemisesta", yrittää kovasti tapailla perässä yksi, kaksi, kolme.... Kun lasketaan jotain juttuja. Kynäily kiinnostaa nyt myös, poju haluaa "tiitää", eli piirtää. Paperille tulee haparoivia viivoja (silloin kun kynä nyt edes sattuu olemaan oikeinpäin kädessä), mutta mikä tahansa uusi ajankulu on tervetullutta :wink:rolleyes:
 
Muokattu viimeksi:
Meilla ei ole viela ehditty piirrustella tai askarrella mitaan. Poika ei ole viela edes tutustunut kynaan. Varmaan voisi jossain vaiheessa kokeeksi ostaa joitain varitusseja tai liituja. Suuhun ne varmaan menisi ekaksi, mutta olisihan se kivaa jos saisi pojan innostumaan paperille suttaamisesta.
Ties mika picasso meilla asuu ja me emme vaan tieda sita. :grin
Ollaan me tehty muistoiksi joitain kortteja ja pikkutauluja, joissa on pojan kammenen ja jalkapohjien jalkia.
Muovailuvaha voisi olla toinen mielenkiintoinen juttu, vaikka ma olenkin kauhean skeptinen ja mietin, etta kuitenkin poika vain haluaisi syoda sita. Mutta ei kai tuo ikina opi askartelemaan tai mitaan muitakaan uusia juttuja ellen ma vanhempana tutustuta poikaa niihin... :rolleyes:
 
Meillä kynät menee suuhun, ei paperille. Mä itse vihaan askartelua, enkä ole tehnyt tasan tarkkaan yhtään korttia tai muutakaan tytön kanssa. Mulla menisi hermot siinä ihan itsenikin kanssa, saatikka sitten lapsen kanssa. Askartelen kerran vuodessa virpovitsat, nekin avustettuna ja tänä vuonna aion ottaa mukaan viinipullon. Ja neiti saa kyllä tehdä sen ihan itse kun kasvaa tarpeeksi. Mä jätän askartelun ihan suosiolla koulun ja päiväkodin harteille. Uskon, että lapselle on parempi olla askartelematta kuin nähdä äitinsä hermoheikkona kiukuttelemassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top