Töissä raskaana

Tänään jäikin sitten menemättä töihin vaikka kovasti yritin. Tein eilen etätöitä kotona, joten piti aamulla ottaa läppäri kantoon. Se tietty unohtui, joten piti palata takas. 3. kerrokseen kun olin kiivennyt niin hengästytti ihan vietävästi. No, se ei ole uutta, joten reppu selkään ja menoksi. Mulla on junalle vaan vartin kävely mut puolivälissä alko huimata ja aattelin, että kohta menee jalat alta tai taju. Menin sitten ratikalla pari pysäkinväliä. Asemalla piti taas nousta raput josta seurauksena hirveä huimaus. Junamatkan jälkeen olis ollut luvassa lisää portaita ja kävelyä, joten ajoin taksilla takas kotiin lepäämään. Nyt on parempi olo ja vauva potkii innokkaasti. Alkaakohan mulla Hb huonontua vai mitähän tämä nyt oli... Ainakin olen tosi kalpea. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.
 
Pitämättömät kertyneet lomat voit pitää ensin, mutta ne mitkä kerääntyy äitiysloman aikana, pidetään vanhempainvapaan jälkeen.



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mullakin ollut taipumusta tohon huimaukseen ja usein se tulee silloin kun olen nukkunut huonosti. Mulla on myös hb matalalla ja se ei ainakaan helpota asiaa.
Ihan tuskaa ollut tämä viikko töissä, ylitöitä joka päivä, tänäänkin yli 10 tuntia ja nyt oon ihan poikki eikä sohvalta tänään nousta kun illalla vasta kun siirryn sänkyyn:confused: selkävaivoilta olen vielä säästynyt mutta ne liitoskivut ja jalkasärky...ei oo kivaa,ei.
 
En oo ymmärtäny mitä te olette puhuneet sanalla liitoskipu - nyt tiedän (ja kuulostan Kariniemen kananpojan mainokselta). Voi helvetti, ei tätä paremmin voi kuvata. Kävelen selkäkyömyssä, ja raahaan vasenta jalkaa perässä kun ei sitä oikein voi nostaakaan. Jo oikean jalan tärähtely tekee kipeää. Muistutan kirjaimellisesti Notre Damen kellonsoittajaa. Aamulla en päässy sängystä yksin ylös, miehen piti tulla nostelemaan. No onhan se nostellu minnuu jo vessanpöntöltä, sohvalta ja autosta. Lääkäri laitto nyt viikoks vuodelepoon. Tää tekee vaan toimistotöitä, en voi kuvitella miten te ruumiillista työtä tekevät naiset pärjäätte. Nostaa hattua!
 
Onkohan mulla jotain ihme liitoskipuja selässä? :D Makoilin lattialla ja ajattelin sitten nousta ylös mutta joka ikinen liike mitä tein sattu niin vietävästi että kesti 20min ennenku keksin tavan millä päästä ylös. Jotenki tuo alaselkä vaan jumittu. Ei tarttis useemmin tulla noita vastaan. Oikeilta liitoskivuilta olen onneks välttyny ainakin toistaiseksi. Ei kuullosta mitenkään mukavalta. Töissä olen kuitenki pystynyt vielä käymään kunhan muistan syödä aamupalaa viimestään kun töihin pääsen, muuten huippaa. Eikä se aamupalakaan aina auta mutta tuntuu että se ainakin helpottaa oloa vähän. Veikkaan kuitenkin syyksi joko hemoglobiinia joka on jatkuvasti laskussa ja nytte onkin käsky syödä kahta pilleriä päivässä, tai sitten verenpaine.
 
Mäkään en tiedä mikä on liitoskipu, mutta ei kuulosta todellakaan siltä, että välittäisin tietääkään. Mulla ei ole koskaan ollut niitä.
Tässä raskaudessa on sen sijaan suonikohjut ikävä kyllä tulleet tutuiksi. Ja voi jessus miten niitä voi särkeä. Siis oikeesti :sad001
Näinköhän leikkaus häämöttää, vai helpottaisikohan raskauden jälkeen..
Mulla on siis perskannikatkin täynnä suonareita. Siitä jatkuvat sitten jalkojen takaosassa ihan nilkkaan asti. Niitä on myös häppäreissä.
Hei, ihan oikeesti..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Junassa menossa taas uuteen päivään, yöllä heräsin monta kertaa kun alapää särki ja aina kun asentoa vaihdoin. Hädin tuskin pääsin sängystä sen säryn takia :sad001 no kohta oon työmaalla ja kai se tääkin päivä selätetään vaikka hampaat irvessä:grin
Suonikohjut, kuulostaa pahalta! Mulla ei onneksi niitä ole tän kaiken muun lisäks
 
Ai saamari. Olen onneksi itse kans välttyny suonikohjuilta mut liitoskivut, selkäkivut ja raskausarvet on tullu kyllä liian tutuiksi. Viikkoja 28+2 ja maha on ku tiikerin selkä.
 
Mä selvisin ilman pahempia selkäkipuja edellisen raskauden, mutta tällä kertaa niitä taitaa tulla. Mulla on siis olemassa yliliikkuvat lannenikamat, ja ikävä kyllä, tällä kertaa nuo liitoksia löysyttävät hormont taitaa vaikuttaa selkäänkin enemmän.... Selällä maatessa mä oikein tunnen miten ne rusahtelee paikoilleen/pois. Eli selkäkivut on ihan päivittäisenä kaverina mulla, eikä tuon +10kiloisen, kävelemättömän kaverin nostelu taida auttaa, mutta eipä ole toisaalta toistaiseksi ihan kamalasti myöskään tilannetta pahentanut. Ja onhan mun sitä nosteltava, vaikka mikä olisi!
 
Mä repesin napsu kans pahasti mahasta esikon raskaudessa, hurjat tiikeri raidat tuli.. ja ollakseen niin paksuja ja syviä, yllättävän vaaleiks sit kuitenkin muuttui.. nyt jännään pääsenkö noilla samoilla vai tuleeko lisää.

eilen taas kerran rattaita työntäessä tuli kova vihlova kipu alavatsaan vasemmalle puolelle. Onko se liitoskipua?? Mulla ei esikon raskaudessa ollut edes harkkasuppareita saati tämmösiä niin oon ihan ensikertalainen näissä. Pelästyin kun en pystynyt yhtään askelta ottaan eteen enkä taakse... sen kohdan painaminen vaan pahensi kipua. Vartti siinä meni kärvistellessä ja kyykkäillessä.. sit päästii hitaadti jatkaan lähikauppaan. Huh, melkonen kipu!?!
 
Kyllä minä mieleni taas niin pahoitin, kun katselin tulevien viikkojen työvuorolistoja. Ei ole pomo minun pyyntöäni huomioinut, kun pyysin, ettei laittaisi enää yhtään iltavuoroja mulle. Taas on kokonaisia iltavuoroviikkoja tulossa. Voi perse! Tänään on viimeinen vuoro iltavuoroviikosta ja meinaan sanoa ensiviikon palaverissa kaikkien kuullen, etten tee enää yhtäkään iltavuoroa, vaan joku muu saa tehdä ne mun puolesta. Luulisi, että jotain kiinnostaisi vuorot vaihtaa, kun niistä saa kuitenkin iltalisän (mikä ei kyllä päätä huimaa). Eilen illalla rupesi jossain vaiheessa päätä särkemään, oksettamaan ja huimaamaankin vaikka yleensä on ollut vaan supistelut ja selkäsäryt iltavuorosta palkkana. Ei ne iltalisät niin häävejä ole, että niitten takia itteeni repisin yhtään enempää. Piste!
 
Onpas jännää, ettei huomioida toivetta, jonka toteuttamalla sinä pystyt jatkamaan työssä eikä tarvitsisi palkata tuuraajaa mahdolliselle sairaslomalle? Ei aina kyllä jaksa ymmärtää logiikkaa.....
 
Kyllä viimeistään sitten joku muu on iltavuorossa kun olet saikulla. Teet just sen minkä pystyt ja saikutat ilman minkäänlaista huonoa omatuntoa.
 
Viikko selvitetty, hurraa! Ja päästiin ajoissa poiskin :) nyt kotiin lepuuttamaan jalkoja jos sitä vaikka huomenna jaksais vähän pihahommia tehdä :wink
Kyllä mullekin niitä pitkiä päiviä lyödään vaikka tietävät raskaudesta,ei siinä mitään armoa tunneta. Mut nyt meillä oli tällä viikolla yks nainen koevuoroja tekemässä ja ilmeisesti hän tulee minun paikalle sitten kun jään pois,se jotenkin helpottaa mun oloa kun tiedän että siihen saatiin pätevä tekijä :) olen jotenkin potenut hiukka syyllisyyttä tulevasta äippälomasta vaikka tiedän et se on ihan hullua,mut olen ollut vasta alta vuoden tuossa pisteessä ja on tuntunut että olen jotenkin pettänyt työnantajan. Onneksi saivat nyt hyvän tyypin niin mä voin pikkuhiljaa vetäytyä syrjemmälle ja lopulta kokonaan pois :)
 
Toi on ihan naurettavaa ettei työnantaja huomioi toivetta siitä ettei olis iltavuoroja. Itse toivoin juuri iltavuoroja ku aamu vuoroissa on kuormanpurkua ja osittain se huomioitiin. Kivut meni kuitenki nii ikäviksi et totesin ettei se oo sen arvosta. Ihan turhaa kituuttaa töissä ja illalla napsia iltapalaksi särkylääkkeitä. Ei se oo työnantajallekaan hyvä jos on ihan puolikuntoisia työntekijöitä. :/
 
Citrus, hyvin harva kaksosia odottava pystyy tekemään loppuun asti töitä, saati edes puoleen väliin.
On niiiiiiiiin eri asia odottaa kahta vauvaa, kuin yhtä. Kaksosraskaus on aina riskiraskaus, joten voit ihan huoletta hellittää. Jää saikulle ja koita keksiä kotona jotain hyödyllistä tekemistä. Puhtia voi löytyä vaikka mihin, kun saat kunnolla levättyä.
Tärkeää on huolehtia itsestään ja kropastaan, koska sä tarvitset tuplavoimat vauvojen synnyttyä. Kaksi vauvaa ei mene siinä missä yksi, joten ole itsellesi armollinen. Töitä sä kerkiät vielä tekemään enemmän, kuin tarpeeksi, mutta kerran sitä vain kaksoset saadaan. Paitsi sun tapauksessa niitä saattaa tulla vielä vaikka kuinka monet :D :D
Mutta ymmärsit varmaan pointin :wink


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mun pomo on selvästi katkera, että otin vastaan duunin, josta jään heti puolen vuoden jälkeen pois. Ei sanonut suoraan, mutta vihjasi, että oltais me voitu tähän ottaa joku muukin. ÄRrrsyttävää. Olisitte sitten ottaneet sen toisen saatana. Kyllä mä ymmärrän, et potuttaa. Eihän ne tienneet, kun mua pyysivät hommaan, että oon paksuna. Mut eipä tuota nyt silti tarttisi mun niskaan kaataa.

Tänään tuli kyllä ihan tosissaan sellainen olo, et en taida vanhempainvapailta palata tonne lafkaan. Eiköhän tää reilut kahdeksan vuotta yhdessä paikassa ole ollut jo ihan tarpeeksi. Sitten kun vielä keksis, mitä seuraavaksi...

Onneks on perjantai ja pääsee vähäksi aikaa unohtamaan kaikki työhommat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top