Heippa! Kiva että tälläinenkin ketju perustettu! :)
Täällä siis alkuraskaus menossa,nyt esikois poikamme on 1 vuoden vanha, eli aika pienellä ikäerolla tulee sisarus :)
Esikoisen raskaudessa ja tässä alkuraskaudessa on olut todella samankaltaiset oireet, armoton väsymys, vessassa saa ravata jo nyt vaikka viikkoja vasta n.7. Kokoaikainen näläntunne, sekä mielialat heittelee.. Esikoisen raskaudessa olin kyllä kamala raivohullu :D:D Ihmettelen monesti miten mieheni jaksoi minua =D.. Onneksi jaksoi! Lapsi tuli vielä aika nopeasti tuoreeseen suhteeseemme joten oli aina selittelemistä että: ''en minä oikeasti ole tällainen.. ne on vain nämä hormoonit 8) ''
Tästä raskaudesta on ollut kamalasti epävarmoja mietteitä.. kokoajan puntaroin kaikkea! Lähinnä on tullut sellainen pieni ''kaipuu'' että nyt juuri kun on päässyt tuon esikoisen kans helpompaan vaiheeseen kun osaa itse jo liikkua, ja itse olemme saaneet miehen kanssa enemmän yhteiestä aikaa juuri kun lapsi nukkuu hyvin yöt (tai on oikeastaan aina nukkunut) Ja jos olemme halunneet lähteä viettämään yhteistä iltaa on lapsen saanut aina isovanhemmille hoitoon, mutta sitten kun se toinen tulee on tietenkin kaikki taas aloitettava ''alusta'' ja jos jonnekkin haluaa mennä tuulettumaan miehen kanssa niin aina on sumpliminen minne saa 2 lasta hoitoon. Olemme vielä nuoria vanhempia reiluja parikymppisä joten laitan tämän ''menemisen halu paniikin '' :D senkin piikkiin kun muut ikätoverit menevät kamalasti ja itse tajuaa että elämä rajoittuu vielä entisestään. Ei sillä lapsi oli todellakin toivottu ja tekemällä tehty. Mutta uskon että monella varsinkin toisen lapsen saajalla herää kysymyksiä ja pelkoja ''kuinka pärjään nyt sitten 2 lapsen kanssa?'' ja toivottavasti lapset saavat sitten yhteisen rytmin joskus aikanaan.. jnejne..
Elikkä aina vain mielestäni hehkutetaan kuinka ihanaa raskausaika on,mutta on siinä paljon ''negatiivisiakin'' puolia joista täytyisi puhua enemmän! :) Ei ole häpeä tai tarvitse syyllistää itseään vaikka miettiikin moisia ja vielä jopa kamalampiakin asioita, ne kuuluvat aivan taatusti raskauteen ja tähän hormooni mylläkkään =)
Mainittakoon vielä että tässä toisessa alkuraskaudessa on ollut huomattavissa jo pientä närästystä aika ajoin, mutta esikoisen raskaudesta poiketen ei ole nyt ollut havaittavissa mitään hormooninäppyjä.
Selän/kylkien juilintaa on ollut molemmista, sekä sitä että jos nopeasti vaihtaa asentoa niin alavatsaan sattuu ..
Tulipas pitkä sepustus =D Mutta toivotaan että joku jaksoi lukea :)
Nautinnollista raskaus aikaa kanssatoverit :) (hormoneista huolimatta) :D