Lotte kyseli meidän hieman nopeahkosta synnytyksestä :D Mentiin sairaalaan jo tiistaina aamulla epäsäännöllisten supistusten takia tilannetta tarkastelemaan. Sairaalassa supparit kuitenkin loppuivat, mutta meidät otettiin suoraan synnytyssaliin, koska ajattelivat, etteivät enää kotiinkaan päästä, kun käynnistysaika oli varattu torstaille. Odoteltiin, että jos supparit käynnistyis itsellään uudestaan. Eivät käynnistyneet, joten kalvot puhkaistiin ja vauva tuli sit syöksynä maailmaan. Puudutusta ei ehditty antamaan; sellaista kovin olin tilailemassa, kun kohdunsuu oli 7,5cm auki, mutta loput aukeskin parissa minuutissa. Kätilöt ei meinanneet uskoa, kun huutelin, että tää syntyy NYT! :) Ehtisivät kuitenkin leikkaamaan alkkarit pois päältä. Oli uskomaton tunne saada pikkuinen syliin niin nopealla tahdilla, ihan epätodellista. Nyt on kolme keskenään aivan erilaista synnytystä tullut koettua, hienoja jokainen 
Ihanaa olla kolmen lapsen äiti
Niin ja ONNEA kaikille muillekin synnyttäneille!!!
Ihanaa olla kolmen lapsen äiti Niin ja ONNEA kaikille muillekin synnyttäneille!!!
Sunnuntaina aamuyöllä alko supistukset ja aiheuttivat 1.kierroksen sairaalalle. Sillon supistusten teho ja tiheys kuitenkin hyyty ja siaraalassa todettiin,että ei vielä käynnissä, menää kotiin. Koko päivän supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti ja illalla tahti ja teho taas kiihtyivät niin,että puoliltaöin lähdettiin taas sairaalaan. Kohdunkaula kadonnut ja kohdunsuu hieman auki, mutta ei vieläkään kunnolla käynnissä. Kysyivät jäänkö sinne nukkumaan kunnon lääkkeiden kanssa vai menenkö vielä kotiin. Lähdin kotiin ja jälkikäteen todettuna voin sano sen olleen huono ratkaisu. 2h ehdittiin olla kotona, josta 0.5h torkuin ja lopun kävelin kipujen takia ympyrää. Lopulta valvominen ja kivut laittoivat oksentamaan ja silloin tuli lapsivesikin. Taas sairaalaan ja tälläkertaa sisälle asti. Loppupelissä alun hitauden jälkeen avautuminen lähti vaihdilla käyntiin. Aamulla kuudelta oltiin takaisin sairaalassa ja puoliltapäivin rupesivat kyselemään, joko tekee mieli ponnistaa. Lapsi olikin kuitenkin vielä kohtuu korkealla, joten varsinaista ponnistusvaihetta jouduttiin taas odottelemaan ja se kestikin sitten lopulta vain 25min. Pääasiassa aqua-rakkuloilla ja ilokaasulla mentiin ja ne saivatkin kivut pois ihan loppua lukuunottamatta. 
Lapsen pulssi kävi pariin otteeseen synnytyksen aikana alhaalla minkä takia häneltä mitattiin ph:ta ja sokereita jälkikäteen. Ph:t palautui heti hyvin ja illan aikana sokeritikin korjaantui ja sen jälkeen pysyivät hyvinä. Kun muutenkin kaikki ok, lapsi söi hyvin ja maitoa tuli ja minäkään en ollut kovin kivulias, niin pääsimme jo tänään kotia. 
Mutta jotenkii yllättävän äkkiä sen pahimman kivun unohtaa Kyfi. Tai sitte mulla vaan on laho pää! 
Mietin nimittäin jo,että ehkä tällä pienelle pojalle tosiaankin olisi kiva saada pikkusisaruskin jatkossa.