syntyneet marraskuiset <3

Meidän joulutonttu syntyi tänään klo 3.56 alle puolen tunnin avautumisvaiheen (3 cm> täysauki) ja ponnistuksen jälkeen mitoilla 52 cm ja 3800 g (rv 40+4). Siis puoli neljältä kätilö kokeili, että on vielä takana ja vasta kahdelle, kolmelle sormelle auki, poika syntyi siitä 25 minuutin päästä toisella osastolla, jonne juri ja juuri ehdimme. Oli aika raju kokemus, mutta toisaalta oli sitten nopeasti ohi. Luomuna mentiin kuten arvata saattaa. Kivunlievittäjänä oli vain TENS-laite.

Itse selvisin pelkillä nirhaumilla, pojalla oli napanuora kaulan ympärillä ja oli aika sininen hetken aikaa.
 
Onnea sista81!:) auts, meidän "vahinkoluomu" oli jo ihan tarpeeksi iso mielestäni (49/3030), on sinulla mahtanut olla hurja kokemus. Mutta ihanaa että kaikki meni hyvin!:)
 
Onnea sista!!! Todellinen pikasuoritus teillä!!!:eek: Oliko avautumisvaihe kovin kivulias kun oli noin nopea? Vai oliko esikoisesi,eli pystytkö vertaamaan mihinkää? :wink
 
Jee, mäkin pääsen tänne kirjoittamaan. Meille syntyi 4.12 illalla poika, 54cm ja alkupaino tuntematon, heh. Vaaka oli viallinen tai mittaajassa vikaa, mutta 6.12 aamupaino 3895g. Eli luultavimmin yli 4kg syntymäpaino, eikä korttiin merkattu 3575g.. Hermostus meinasi tulla viikon yli lasketun ajan, mutta odotus oli tietty söpöläisen arvoinen. Ja nyt kaveri on tosi elinvalmis, ääntäkin lähtee tooosi kovaa. :) Pikkukaverilla kaikki kunnossa ja minäkin toipumassa. Mulla synnytys eteni hyvin ponnistusvaiheeseen asti, joka sitten pitkittyi ja jonnekin häntäluun seuduille tuli osumaa, joka oli tosi kivulias tikkausvaiheessa..joka kestikin sitten tuntikausia kaiken maan lääkäreiden ihmetellessä paikkoja, joihin tikkejä tarvittiin. Häntäluu kuitenkin nyt jo vähän parempi, joten ei varmaan ole murtunut kuitenkaan. No, meni synnytystarinan puolelle, mutta jakamisen tarve on aika suuri. Nyt uskaltaa mennä lukemaan muidenkin juttuja synnytyksistä. Paitsi pikkukaveri taitaa haluta ruokaa nyt. :)
 
Olihan se avautumisvaihe aivan järjettömän kivulias... mä siinä mietin, että jos nyt ei mitään tapahdu, niin mä varman kuolen tähän. Noh, olin siinä vaiheessa auki jo 10 senttiä. Tavallaan tää oli kuitenkin helpompi synnytys kuin eka. Sekin oli nopea ensisynnytykseksi (5h 20min), mutta epäonnistuneen kivunlievityksen takia aika ahdistava kokemus. Kaikki tapahtui nyt niin nopsaan, ettei ehtinyt miettiä mitään. Jotain eroa noissa kahdessa synnytyksessä oli, kun eka meni "hiljaa kärsimällä", toisella kertaa huusin suoraa huutoa loppuvaiheen... :wink
 
ONNEA kyfi9303530! :gen014 Teidänkin pikkuinen päätti sitten lopultakin ulkoistua. :) Mutta aikamoinen synnytyskertomus sullakin on. Mitä on tapahtunut kun häntäluu on saanut osumaa?.. Onko vauvaa jouduttu auttamaan ulos vai mitä ihmettä? :eek: Onneksi kuitenkin pieni voi hyvin ja sinäkin jo hyvin toipumassa!

sista81: Ei sullakaan ole oikeen "putkeen" nuo synnytykset menneet, jos esikoisen kanssakin ollut ongelmia kivunlievityksen kanssa. o_O Huh huijaa. No onneksi se on nyt taas ohi ja loppu hyvin kaikki hyvin. :wav
 
Viesti poistettu. :)
 
Last edited by a moderator:
Joillakin se murtuu/menee sijoiltaan kokonaan, pää kai jotenkin painaa hassusti tai jotain. Sitä hieman pelkäsin salaa, mutta onneksi vältyin moisesta. Mahtaa olla ikävä kokemus:sad001
 
Meille syntyi 5.12.13 tyttö raskausviikolla 41+0. Painoa kääröllä oli 3055 g ja pituutta 49 cm. Yöllä alkoi säännölliset kivuliaat supparit, joista tunnin päästä kuului poks ja vesi lorisi. Tästä kolmen tunnin päästä oltiin sairaalassa ja auki 4 cm. Loput 6 cm aukeskin sitten reippaassa tunnissa, niin että epiduraali ehti vaikuttaa vasta ponnistusvaiheessa. Kaiken kaikkiaan synnytys kesti 6h 10 min. Klo 6.43 terve lapsi putkahti ulos alakautta. :)
 
Moikka, en tiedä missä vaiheessa häntäluu kipeytyi, mutta luultavimmin tietty imukuppivaiheessa, kun vauva autettiin ulos. Vauva oli niin ylhäällä 40min ponnistuksien jälkeen, että päättivät auttaa ulos. Meillä ei vissiin ole sellaista synnytyksen jälkeiset vaivat -keskustelua aloitettu..niinköhän sellaiseen löytyisi kiinnostusta. Mulla on aika stressi vaivoista, että palautuuko näistä oikeasti. Häntäluun uskon paranevan kyllä, mutta pissaongelmat on aika isoja. Mulla ei katetrointi onnistunut synnytyksen aikana ja rakkoon oli kertynyt varmaan liikaa. Pari päivää sairaalassa katetrilla ja nyt kotona panikoin, kun toiminnot on ihan miten sattuu. Hädän tunne välillä ihan kateissa, välillä taas koko ajan hädän tunne ja vessassa pitää käydä 1-3 tunnin välein. Tunnen itseni aika invalidiksi, mutta kyllähän tässä kotona pärjää, jos tää vaan palautuu normaaliksi jossain vaiheessa. Haluisko joku vakuutella, että 9päivää synnytyksestä ei vielä ole mitään! Väsymys ja hormonit ei oikein auta hermoilun välttämisessä.. Jatkuvasti mietin, että on niin ihanaa, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta sitten taas itkeskelen vessakäynnin jälkeen, kun pidätyskyky on niin heikko. Tulipahan valitettua, mutta kotona ei viitsi ihan joka päivä tästä puhua.. :)
 
9 pv on vielä lyhyt aika palautua, kyllä se kroppa siitä pikkuhiljaa tointuu :) tuskastuttavaahan se on hormonimyllerryksen kans kestää mutta jos se nyt yhtään lohduttaa niin et varmasti ole ainoa jolla noita samoja vaivoja on... jaksuja sinne Kyfi9303530 :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top