Synnytystoiveet

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Millaisia toiveita te kirjasitte ylös etukäteen? Vai kirjasitteko mitään? Toteutuivatko toiveet?

Itse en suoraan sanottuna muista, mitä toivoin ensimmäisessä synnytyksessä. En ehkä osannut toivoa kauheasti, kun kerta oli ensimmäinen.

Toisella kierroksella toivoin ainakin sitä että saisin ponnistaa jossakin muussa kuin puoli-istuvassa asennossa, sillä ensimmäisessä synnytyksessä se ei tuntunut ollenkaan hyvältä ja luontevalta. Toivoin myös että saisin olla ammeessa avautumisvaiheessa.

Sain kyllä ammehuoneen, mutta ammetta ei täytetty koska se olisi kuulemma ollut niin hidasta! Amme oli tosi iso, mutta syy oli kyllä todella typerä - etenkin kun synnytykseni kesti lähes 20 tuntia, ja amme olisi sinä aikana ehtinyt täyttyä moneen kertaan. Enkä ymmärrä, miksi sitten sain ammehuoneen, jos ammetta ei kuitenkaan voitu täyttää.

Sain sentään ponnistaa kyljelläni puoli-istuvan asennon sijaan. Se tuntui paljon luontevammalta ja olenkin iloinen, että toiveeni ponnistusasentoa koskien huomioitiin.

Kolmannella kierroksella kirjasin papereihin että toivon saavani ammehuoneen ja että amme tällä kertaa myös täytetään. Toistin myös toiveeni ponnistamisesta jossain muussa kuin puoli-istuvassa asennossa.

Sain ammehuoneen ja vettäkin ammeeseen. :grin Vedessä lilluminen helpotti kyllä supistuskipua. Sain myös jälleen ponnistaa kylkiasennossa. Kolmas synnytykseni olikin siinä mielessä paras kokemus, että siinä toiveeni huomioitiin parhaiten.
 
Esikoisesta muistan että toivoin vain epiduraalia. Sen sain. Muuta en oikein osannutkaan toivoa.
Tokasta toivoin taas epiduraalia. Lisäksi myös ettei epparia leikata (ei ollut ekastakaan tarvetta, eikä tullut repeämiäkään). Molemmat toiveet toteutui.
Kolmannesta oli taas toiveena epiduraali. En ehtinyt saamaan, koska kätilö vitkutteli tilaamisen kanssa :shifty: Hän ei uskonut että olen nopea synnyttäjä. Aukesinkin 3cm->10cm 20 minuutissa samaan aikaan kun epiä pistettiin, aloin ponnistaa kesken laiton.
Nelosesta toiveita olikin sitten aika paljon enemmän. Olin ehtinyt jo kuukauden lepäillä sairaalassa ennenaikaisen lapsivedenmenon vuoksi. Toiveita oli esimerkiksi tens ja epiduraali kivunlievitykseen, mahdollisuuksien mukaan ktg muuten kuin makuulla, isä saa lähteä vauvan mukana teholle ja olla muutenkin koko ajan vauvan luona itse niin halutessaan, ja paljon muuta. Suurin osa toteutui, ainakin se tärkein; sain elävän lapsen ja ehdin myös nähdä hänet ja suukottaa ennen elvytykseen vientiä. Isä sai myös olla vauvan mukana.
Vitosen kohdalla kirjoitin pitkän toivelistan. Edellinen synnytys oli ollut traumaattinen. Toiveissa oli esimerkiksi tens (jonka olin jo etukäteen vuokrannut) ja amme kivunlievitykseen, ei kovia puudutuksia, mahdollisimman vähän sisätutkimuksia ja puuttumista synnytyksen luonnolliseen kulkuun, ei synntyksen turhaa vauhdittamista oksitosiinilla, napanuoran loppuun sykkiminen, mulle ei tarvitse huutaa tai puhua epäkohteliaasti, en ole idiootti (nämä edellisen synnytyksen lääkäristä johtuen vielä erikseen painotin), jne jne jne, hyvin luonnollinen ja rauhallinen synnytys toiveissa siis. Amme oli ainoa joka ei toteutunut ja sairaalan parkkipaikalta eteenpäin en myöskään ollut erityisen rauhallinen kun alkoi ponnistuttaa :grin Vedet meni kotona klo 13.00, 13.15 alkoi säännölliset supistukset, mies tuli töistä about 13.35 ja viritti mulle tenssin, 13.47 ollaan olettu parkkilippu automaatista ja klo 13.55 sain ihanan tytön syliini :Heartbigred
 
- että saan liikkua ja helpottaa oloani vapaasti, koska toiveena on ensisijaisesti lääkkeetön kivunlievitys.
- ei ns turhaa käyrillä makuuttelua pitkiä aikoja, sillä makuultaan en voi helpottaa oloani ja kipu yltyy sietämättömäksi.
- ei ylimääräistä synnytykseen puuttumista, ellei sille ole perusteita.
- että minua kunnioitetaan siinä mielessä, että asioita ei puhuta tai tehdä selkäni takana, vaan minut pidetään ajan tasalla.
- jakkaraponnistus tai veteensynnytys.
- rauhallinen ensi-imetys, jolle annetaan aikaa ja rauha. Vauvaa ei saa laittaa imemään, vaan jos vointi sen suo, hän saisi itse ryömiä rinnalle ja hamuta rauhassa.

Tässä toiveita tulevaan synnytykseen. Suuri osa samoja kuin aiemminkin. Toisesta synnytyksestäni toivoin polikliinistä ja se toive toteutui mahdollisuuksien rajoissa (tyttö syntyi iltapäivällä, joten lääkärintarkastus ja näin ollen kotiinlähtö jäi seuraavaan aamuun. Mutta sen pidempään ei oltu sairaalassa.). Kolmannessa toiveeni napanuoran hidastetusta leikkaamisesta toteutui, nyt en ole siitä ihan varma, pyydänkö vai en. Menköön omalla painollaan.
 
Seuraavaan synnytykseen toivon ilokaasua, jos vielä joskus lisää lapsia tulee. :D Muuta ei tarvita..
 
En tainnut osata toivoa synnytykseen oikein mitään. Ehkä isän läsnäoloa.

Toisen kohdalla ehkä sitten osaa jo jotain kirjoittaakin... Edellisen perusteella haluan kokeilla synnytttää jotenkin muuten kuin puoli-istuvassa asennossa ja että minulle kerrotaan mitä tapahtuu ja mitä ollaan tekemässä _ennen_ kuin mitään tehdään. Toivon myös ettei ensimmäisenä kivunlievityksenä anneta epiduraalia. Ja toivon ettei minua makuuteta ylimääräistä, sillä se aiheutti oksetusta.
 
Ensimmäistä synnyttämään lähtiessäni olin kirjannut toiveisiin ainakin;
-mahdollisimman vähän lääkkeellisiä kivunlievityksiä (lopulta ilokaasu+epiduraali)
-ei ainakaan epiduraalia (ei toteutunut, kätilö painosti enkä osannut pysyä tarpeeksi lujana, menen nyt pelkopolille asian takia)
-muiden ponnistusasentojen kokeileminen kuin puoli-istuva (epin takia sain vain kyljelteen, joka ei toiminut ja sitten puoli-istuvaan)
-ei episiotomiaa (ei toteutunut, imukuppisynnytys)
-rauhallinen ensi-imetys (onnistui).

Pian pitäisi alkaa kirjottelemaan uutta synnytystoivelistaa, mutta en oikein ole varma mitä sinne kirjaan edellisten toiveiden lisäksi. Painotan toki, ettei epiduraalia saa tällä kertaa painostaa ottamaan, pyydän sitä itse mikäli koen tarvetta.
Toivon myös, että esiteltäisiin lääkkeettömiä kivunlievitysmahdollisuuksia.
Ja että tällä kertaa mut pidettäisiin ajantasalla synnytyksen tapahtumista, eikä sali vaan yhtäkkiä ole täynnä lääkäreitä ja kätilöitä, ja jaella odottamattomia käskyjä.
 
Ekassa sain epiduraalin josta ei kuitenkaan apua ollut kun väärässä kohtaa... Kaks seuraavaa tuliko sellasella vauhdilla ettei paljo kerinnyt ajattelee... Ainoa synnytystoiveeni on keretä sairaalaan, koska kotona en haluaisi sitä tehdä..
 
Mulla ei oikein mitään toiveita ollut. Hetki kun koitti nii siinä sitten päätin ja pyysin jos jotain tarvin. Tulevaisuudessa toisen kohdalla olis kiva kokeilla ammetta.
 
Nyt kun esikoinen tulossa, ei oikein osaa toivoa mitään. Kai olisi hyvä jos minun annettaisiin mahdollisuuksien mukaan liikkua vapaasti, olen aina ollut se joka kulkee kivun pois. Ehkä vapaus kokeilla eri asentoja? Koska en yhtään tiedä että mikä sitten tuntuisi parhaalta. Amme kuulostaa tavallaan vieraalta ja ikävältä ajatukselta, tavallaan taas houkuttelevalta. Ehkä en sitä erikseen toivo. Isä mukana kaikessa missä hän haluaa, etenkin lapsen luona jos tapahtuu mitään. Kivunlievitys... haluaisin tavallaan ilman epiduraalia ja mahdollisimman luonnollisin keinoin, mutta voihan se olla että sitten naksahtaakin ja rupean sitä vaatimaan. :p
 
Minulla oli todella jäsennelty ja harkittu lista toiveista ja jos ei menekkään niin kuin toivoin niin siihen sitten oli omat kohtansa. Taisin heittää listan jo pois, mutta tässä muutama tärppi.
-mahdollisimman vähän lääkkeellisiä kivunlievityksiä (käytin kipupiikkiä ja ilokaasua)
- vesi synnytys+kivunlievitys (ei toteutunut kun eivät olleet lukeneet toiveitani heti niin ei ollut vapaana.. Olin todella pettynyt!!)
-ei ainakaan epiduraia ym.(toteuitui)
-muiden ponnistusasentojen kokeileminen kuin puoli-istuva (en vaan kyennyt loppouen lopuksi liikkumaan)
-ei episiotomiaa (ei toteutunut, imukuppisynnytys)
-rauhallinen ensi-imetys (onnistui).
- huolellinen ohjeistus lapsen hoitoon ennen kotiin lähtöä (onnistui,oli parhaat hoitajat perhepesässä)
 
Oli sellainen A5 kokoinen paperi toiveita synnytykseen sekä sairaalassaoloon. Mikään listalta ei toteutunut. En muista kaikkea enää, lista heitetty roskiin ajat sitten. Mutta muutamia mainitakseni; Lyhyt sairaalassaoloaika, vauvan saa syliin/viereen ja ensi-imetys vauvan tahtiin. Sairaalassa tehdään kuten hoitaja, kätilö tai lääkäri määrää, äidistä viis. Ensi kerralla ei ilmeisesti kannata tehdä koko listaa.
 
Enni sanoi:
Oli sellainen A5 kokoinen paperi toiveita synnytykseen sekä sairaalassaoloon. Mikään listalta ei toteutunut. En muista kaikkea enää, lista heitetty roskiin ajat sitten. Mutta muutamia mainitakseni; Lyhyt sairaalassaoloaika, vauvan saa syliin/viereen ja ensi-imetys vauvan tahtiin. Sairaalassa tehdään kuten hoitaja, kätilö tai lääkäri määrää, äidistä viis. Ensi kerralla ei ilmeisesti kannata tehdä koko listaa.
Click to expand...

Tosi kurja kuulla ettei toiveta otettu ollenkaan huomioon! Kannattaa kuitenkin tehdä lista myös ensi kerralla. Vuoroon osuu todennäköisesti joku muu kätilö, ja vaikkei osuisikaan, kannattaa silti kirjata toiveet ja erityisesti tuo että viime kerralla niitä ei huomioitu. Minulla nimittäin jäi toisessa synnytyksessä yksi toive huomioimatta täysin perusteetta, ja kun kerroin asiasta seuraavan synnytyksen toivelistalla, asia otettiin huomioon ja kätilö vieläpä kommentoi että "hyvä kun nyt sait tämän haluamallasi tavalla".
 
Aina kannattaa esittää omat toiveet. Harmi, että kohdalle on osunut oikeuksiasi polkeva kätilö. :/ synnyttävä äiti EI ole potilas! Äiti on asiakas, jolla on oikeuksia ja päätäntävalta omaan kehoonsa. Sikäli ei sairaalan hlökunta voi määrätä äitiä, vaan ovat velvollisia mahdollisuuksien sallimissa rajoissa toteuttamaan äidin toiveita.
 
Rosalina, Olipa hyvin sanottu, en olekaan aiemmin osannut ajatella noin! Todennäköisesti menen seuraavalle kerralla pelkopolille näistä juttelemaan, niin josko se auttaisi.
 
Ei toiveita, fiilispohjalta niin kuin aiemmin. En kyllä edes muista, että jotain toivelistaa ois ollu?

Ehkä se, että mahdollisuuksien mukaan heti vaan pois...viimeks vähän karkasin :grin Toki vasta heti, kun vauva oli vaan saanut tarkastuksen.
 
En tehnyt listaa kun mulla ei sen kummempia toiveita ollut, olin vain miettinyt että tahdon rauhallisen synnytystilanteen sekä sen että kätilö kertoisi mitä tapahtuu ja mitä minun kannattaisi tehdä. :) Se toteutui just niinku halusin ja jäi ihanat fiilikset synnytyksestä!
 
Itsestäni tuntui hassulta kirjoittaa toiveita, joten kirjoitin, miten ihannetapauksessa synnytys menisi:
- lääkkeetön kivunlievitys + ilokaasu (ehdoton ei epiduraalille)
- ponnistusvaihetta tai -vaiheessa ei hoppuilla

Muuta en muista toivoneeni. Nämä toteutuivat melko hyvin (erityisesti arvostin sitä että ponnitustarvetta odotettiin - vaikka siihen odottamiseen meni melkein tunti). Ponnistusvaiheen lopussa tuntui hieman turhauttavalta kuunnella kätilön kannustuksia: "päätä että se syntyy nyt seuraavalla ponnistuksella!" Mun puolesta olis saanu mennä vielä vaikka vartin pidempään. (Ponnistusvaihe kesti sen 22 minuuttia, että kovin pitkään siinä ei mun mielestä muutenkaan mennyt) En kyllä oikein tiedä, miten pitäisi muotoilla toive, ettei tulis samanlaista kannustusta :rolleyes:
Jos joskus toivottavasti pääsen uudelleen synnyttämään niin pyydän nämä samat ja ettei käyriä otettaisi makuulta.
 
Esikoisen synnytykseen kirjoitin muistaakseni nämä:

-Tens-laite kokeiluun jos mahdollista
-Amme/suihku mahdollisuus.
-Ponnistukseen kokeiluun jakkara.
-Lääkitä saa ja pitää jos sitä toivon, ettei työnnepä jotain teorioita täysin luomusta synnytyksestä
-Synnytyksen jälkeen mahd. vähän huonetovereita/rauhallinen kun en koskaan aikaisemmin ollut ollut sairaalassa osastolla. (Perhehuonetta ei haluttu).

Muuta en muista? Näistä toteutui lääkitys ja pieni huone, tyytyväinen olen siltikin kokemukseen ja siihen että, sain synnyttää alakautta :) Turhaan ei sanota että, synnytys on voimaannuttava kokemus :Heartred

Nyt toisen kohdalla uskon kirjoittavani pitkälti samoja toiveita :)
 
Ensimmäinen on tulossa, katsotaan mikä kaikki toteutuu/jää toteutumatta:

-Cytotecin välttäminen
-toive pystyä liikkumaan mahdollisimman vapaasti
-kerrotaan mitä tehdään ja mitä tapahtuu. Jos pikainen tilanne, niin jälkeenpäin selitetään mitä tehtiin ja miksi.
-epiduraalin ja spinaalin välttäminen mahdollisimman pitkään
-ensisijaisesti erilaisten lääkkeettömien kivunlievityskeinojen kokeilu/käyttö
-Selinmakaavan & puoli-istuvan asennon välttäminen
-kätilöltä opastusta ja ohjausta erilaisiin ponnistusasentoihin & kivunlievitystapojen tarjoamista ja niistä kertomista
-ihokontakti mahdollisimman pian
-napanuoran loppuun/mahdollisimman pitkään sykkiminen
-isä haluaa leikata napanuoran
-isän huomioiminen ja osallistaminen synnytyksessä
-imetysohjaus
-kuulluksi tuleminen on erityisen tärkeää
 
Takaisin
Top