Synnytyspelko

[Niiinu]

Mua ei varsinaisesti pelota synnytys, mutta esikoisesta saadun 3. asteen repeämän jälkeen joudun ihan vakavissani miettimään josko kuitenkin menisin sektion kautta tai jos käynnistävät etukäteen.
Enempää lapsia kun ei tämän jälkeen tule, ja kun mahdollisesti tulokas on yhtä iso kuin esikoinen.
Ensisijaisesti synnyttäisin alakautta, mutta en sillä uhalla, että repeän pahemmin. Kukapa haluaisi viettää loppuelämää vaipoissa...
Ehkä painoarvion jälkeen olen viisaampi.

Mä en ole edes tajunnut miettiä tai pelätä tuota repeämisasiaa! Mulla esikoinen oli 3965g ja yli tunti tosiaan tikattiin repeämiä ja puudutetta lisäiltiin kun alkoi tuntua niin kovaa kipua. Minulla merkattiin synnytyskertomukseen, että repesi koko väliliha sekä emätin osittain. Tuolle alueelle sattuu yhä, tuntuu, että iho on vedetty liian pinkeäksi ja sitä ikäänkuin kiristää. Kuitenkin vain toisen asteen repeämäksi merkattu. Mutta edelleen vaivaa kipu, päivittäin.
Loppuelämä vaipoissa, ei kiitos tosiaan. Nyt jo tuomittu loppuelämäksi kiristävään tunteeseen ja siihen ettei seksistäkään voi nauttia kun ihoa (arpikudosta?) kiristää. Ja kun valmista arpikudosta alueelta löytyy, ei iho siis veny minullakaan yhtä hyvin niin varmasti repeääkin paikat taas. Oivoi

 

[Martta:)]

Hui apua, tuollaista repeämishommaa ja loppuelämän vaippojen käyttöä en ole hoksannut edea miettiä/ pelätä. Ei haluta edes tietää mitä kaikkea kamalaa sektiossa voi sattua täytyy kyllä hattua nostaa kaikille niille jotka uskaltaa pistää koko loppuelämänsä ja lapsen elämän peliin ja synnyttää alakautta. Luin jostain että nykynaisilla alkaa evoluution myötä olla paikat niin ahtaat että enemmän ja enemmän tulee vaurioita äidille ja lapselle.

 

[Miitu]

Minäkään en oo tuota repeämis asiaa sillä tavalla pohtinut vaikka tiedostankin että myös näin voi käydä. Kyllähän mulle eppari leikattiin (mikä toisinaan voi olla huonompi homma verrattuna repeämään) joka oli arka vielä 6kk synnytyksestä ja oireillut satunnaisesti. Esimerkiksi nyt se on alkanut olla taas arka kun alakerrassa on painetta ja mua hirvittää että se repeää ja miten hyvin se pääsee repeämään.
Pelkään myös kohdunlaskeumaa ja kaikkia tuollaisia "lisukkeita" mitkä hankaloittaisivat tuttua arkea.

Ensisynnyttäjänä mulle oikeasti tuli vähän shokkina se fiilis kuinka runneltu keho oli synnytyksen jälkeen. Se jollain tavalla järkytti.
Ja näin jälkikäteen oon ollut todella onnellinen siitä että palauduin entiselleni.

 

[Niiinu]

Miitu, minullakin ensisynnyttäjänä oli kyllä ihan kamala shokki kun katsoin itseäni peilistä synnytyksen jälkeen. Olo oli kyllä kuin auton alle jääneellä kipuineen, jomotuksineen ja särkyineen. Minulla ei ollut edes mahdollisuutta päästä suihkuun ennen kuin 13-15tuntia synnytyksen jälkeen, oli mahtava fiilis olla yltä päältä veressä ja selkä ja kyljet siinä keltaisessa väriaineessa kun oltiin epi laitettu. Hiukset vanhasta hiestä märät ja yäk ehken nyt kuvaile enempää :D Joo-o... No, hyvä verestää vähän muistia tulevaa varten. :D

 

[sanmarie]

Mulla on myös alkanut eppari oireilemaan enemmän ja aina ollu et jos siihen kohtaan pääsee karvat kasvamaan pidemmiksi ni hankautuu jotenki alushousuihin ja tulee todella kipeäksi. Ainoa asia mikä synnytyksessä myös pelottaa ni on ne pahat repeämät. Saa nähdä kuinka käy

 

[Kutjalaura]

Mulla ekasta repes ja leikattiin, muista ei ole tarvinnut muutako yhdestä 2tikkiä laittaa vaikka ei ois ollut pakko. Ekan jälkeen alakerta kipiä mutta muista ei. Mua yritettiin jonkun jälkeen viiä pyörätuolilla osastolle jolloin sanoin et ei kun kävelen ei ees tunnu et oon just synnyttänyt.

 

[Nipper]

Mä lähinnä toivoisin, että osaisivat tehdä synnärillä oikean painoarvion ja sen myötä synnytystapa määräytyisi parhaimmaksi mahdolliseksi.
Mulla kun repeämään vaikuttivat monet tekijät, mutta eritoten vauvan koko, yli 4200g. Painoarvio piti kyllä kohdallaan kutinsa.
Oi kun tulokas olisikin pienempi! Vähän kyllä epäilen, mutta aina saa toivoa.

 

[Aaria]

Oliko sulla Nipper vauvalla hyvä tarjonta? Se kai vaikuttaa jopa kokoakin enemmän.

Kannattaa tosiaan keskustella se käynnistys ajoissa, mulle kerrottiin et jos painoarvio on 4kg tai yli niin se voi heittää jopa puoli kiloa suuntaan tai toiseen. Toinen lapsi siis painoi just sen puoli kiloa enemmän kuin painoarvion mukaan ollen 4,7kg mut ei tullut repeämiä tms kun kätilö oli sellainen joka anto mennä fiiliksen mukaan eikä käskenyt puskea kuin raivo härkä. Meni yli tunti pakertaa lapsi valoisalle puolelle mutta kudokset ehti joustaa, vaikka yleisesti ottaen oon "helposti repeävä", siis raskausarvet yms kukoistaa. Jäi hyvä kokemus synnytyksestä isosta huolimatta, eka oli 4kg ja tuli pientä repeämää kyllä.

 

[Aaria]

Onkohan sulla Marika sit kyse siitä että on myös niin hirmu vieras se ympäristö tapoineen kun ei ole ollut tarvetta millekään tutkimuksille tms? Jos oisit lapsesta asti juossu lääkärissä niin ympäristö olis "tuttu ja turvallinen" mutta nyt sitte vieras ja sitä myöten arvaamaton tai ettei "ole kuin kotona", osaa tulkita tapahtumia?

 

[Martta:)]

Onkohan sulla Marika sit kyse siitä että on myös niin hirmu vieras se ympäristö tapoineen kun ei ole ollut tarvetta millekään tutkimuksille tms? Jos oisit lapsesta asti juossu lääkärissä niin ympäristö olis "tuttu ja turvallinen" mutta nyt sitte vieras ja sitä myöten arvaamaton tai ettei "ole kuin kotona", osaa tulkita tapahtumia?

Varmasti osittain johtuu tuostakin. Ennen en ajanut edes tk:n tai sairaalan ohi jos ei ollut pakko, mutta nykyään pystyn siihen kyllä, koska olen ollut useamman vuoden töissä teholla ja leikkurissa. Itse jos olen menossa potilaaksi niin sisälle meneminen ahdistaa. Olen koittanut miettiä sen niin että raskaus ei ole sairaus ja että tutkimuksissa pääsääntöisesti tutkitaan vauvaa eikä minua :) kyllähän tämä silti lisästressiä tuo raskauteen melkoisesti ja synnyttäminen on ihan oma lukunsa sitten.

 

[Aaria]

Oho no ei se sitten kovin vieras maailma oo! Mutta onhan se eri asia olla töissä.

 

[Miitu]

Se työminä on monesti eri.
Itseäni ahdisti ennen ihmismassat ja sosiaaliset tilanteet ja puhelimella soittaminen asioiden merkeissä oli aika kamalaa.
Työminä kuitenkin pystyi tuohon kaikkeen muitta mutkitta ja ilman paineita.
Ehkä jollain tavalla myös sama juttu sulla Marika? Vaikka vähän nyt huono esimerkki olikin.

 

[Barbieq]

Nyt puolivälin tienoilla oon huomannut, että ajatus synnytyksestä jännittää koko ajan enemmän. Tai oikeastaan siihen tulee vaan uusia asioita, jotka huolestuttaa. Eniten muakin hirvittää se, ettei itse voi vaikuttaa siihen, että mitä tapahtuu ja milloin. Toisekseen, kaikkialla hoetaan kuinka "synnytys on fyysisesti maratoniin verrattava suoritus". Enhän mä selviäisi kunnialla edes cooperin testistä, niin tuntuu nyt että eihän mun kunto voi synnytystäkään kestää? Lisänä se, että mun kipukynnys on aivan surkea.

Oon tuota pelkopoliakin miettinyt, mutta pelkään ettei mua edes huolita sinne. Tyyppinä olen vähän sellanen jees jees -nainen, eli varmaan jos otan asian neuvolassa puheeksi ja hoitsu sanoo että hyvin se menee, niin itse sitten annan olla ja panikoin yksin kotona.

 

[Agnés]

Joskus oon pelännyt kovastikin ajatusta synnyttämisestä. Siis aikoina joina lapsi ei ole ollut vielä harkinnassakaan. Nyt kun ajattelen niin pelkään oikeestaan vaan sitä repeemistä.

 

[Martta:)]

Se työminä on monesti eri.
Itseäni ahdisti ennen ihmismassat ja sosiaaliset tilanteet ja puhelimella soittaminen asioiden merkeissä oli aika kamalaa.
Työminä kuitenkin pystyi tuohon kaikkeen muitta mutkitta ja ilman paineita.
Ehkä jollain tavalla myös sama juttu sulla Marika? Vaikka vähän nyt huono esimerkki olikin.

Saattaa ehkä olla :)

 

[Tiiiu]

Joskus oon pelännyt kovastikin ajatusta synnyttämisestä. Siis aikoina joina lapsi ei ole ollut vielä harkinnassakaan. Nyt kun ajattelen niin pelkään oikeestaan vaan sitä repeemistä.

Mä pelkäsin kans nuorempana ihan kuollakseni synnyttämistä ja olin sitä mieltä että en ikinä halua lapsia, niin ei tarvitse synnyttää. Vanhemmiten ajatukset on sitten muuttunut, synnytys jännittää edelleen, mutta pelkkä ajatus ei aiheuta lamauttavaa kauhua. Mäkin pelkään eniten repeämiä ja häntäluun murtumisia ja muita tällaisia, jotka jää vaivaamaan vielä synnytyksen jälkeen.

 

[Aaria]

Barbieq mun mielestä neuvolassa pitäis olla matala kynnys lähettää pelkopolille kyllä et jos vihjasee että vois olla hyvä niin pitäis kyllä helposti päästä!

 

[Tiiiu]

Joo, multa on ainakin joka neuvolassa kysytty pelottaako synnytys ja käsketty heti kertoa, jos tuntemukset muuttuu terveestä jännityksestä oikeaksi peloksi, eli meillä ainakin pääsee helposti pelkopolille. Eli kannattaa Barbieq mainita tuntemuksista, tuskin ne niitä vähättelee :)

 

[Miitu]

Meillä myös ollut aina todella helppo hakeutua pelkopolille jos olisi tarvetta.
Tästä kakkosestakin kysyi ensikäynnillä jo onko mitään synnytyspelkoa tms ja kun vastasin että ei, niin totesi ettei sitten ole tarvetta lähetteelle pelkopolille.
Mutta ikävä kyllä oon kuullut ettei joka paikassa olisi näin helppo päästä vaikka ihan aihettakin olisi..

Barbieq, Ehdottomasti ottaisin asian puheeksi ja vaatisin pääsyä tilanteessas pelkopolille. Se on kuitenkin niin hurjaa jäädä niiden pelkojen kanssa yksin noinkin mullistavassa asiassa. En usko että todellakaan alkavat vähätellä pelkojasi. :)

 

[Barbieq]

Hyvä kuulla, että neuvolassa voisivat melko matalalla kynnyksellä ohjata polille, tai ainakin jotenkin noteerata nämä fiilikset!
Mulle on varmaankin jäänyt tämä huoli muualta terveydenhuollosta, jossa oon törmännyt usein vähätteleviin asenteisiin (niin henk.koht elämässä kuin työasioiden puolella). Sitä jotenkin on sitten itsekin oppinut vähättelemään omia vaivoja.
Tämä huoli tulee myös esiin tuon synnytyksen suhteen. Pelkään sitä, ettei esim. kipuja tai muita tuntemuksiani kuunnella vaan kuitataan ne sellasella "kuuluu elämään" ja "kyllä nyt aikuinen nainen vähän kipua kestää" asenteella