Tässä minun synnytyskertomukseni. Maanantaina 7.5. tosiaan vielä kirjoittelin että on harmillista kun ei ole mitään synnytykseen viittaavaakaan merkkiä.
Heräsin tiistaiaamuna 8.5. neljältä – JEE nyt supistaa. Jäin odottamaan jatkuvatko supistukset säännöllisinä. Supistukset eivät olleet vielä kovin kipeitä, mutta ne jatkuivat. Herätin mieheni kuudelta ja sanoin, ettei tarvitse lähteä ehkä töihin tänään. Laitettiin lapset kouluun ja jäätiin odottelemaan mitä tapahtuu. Supistukset jatkuivat samanlaisina ja niiden väliä oli 4 – 10 minuuttia, kestoltaan n. 45 sekuntia. Päätimme käydä ÄPKL:lla tarkastuttamassa tilannen noin klo 11. Kätilö tarkasti kohdunsuun ja totesi että kaulaa jäljellä 2 cm ja sormelle auki. Siis tilanne täysin sama kuin viikolla 36 lääkärintarkastuksessa! No, tulimme takaisin kotiin odottelemaan. Supistukset jatkuivat samanlaisina mutta ehkä vähän harvempina.
Puoli kolmelta tuli sitten tosi kipeä supistus joka kesti reilun minuutin. Sanoinkin miehelleni että nyt jos ei kohdunsuulla tapahdu mitään, peruutan koko synnytyksen. Sen jälkeen supistukset olivatkin tosi kipeitä ja päätettiin lähteä takaisin synnytysvastaanottoon vähän ennen neljää. Kun sain itseni sohvalta ylös, niin supistuksia tuli ihan koko ajan, niin etten saanutkaan enää itse kenkiä jalkaan ja autolle pääsin vaivoin miehen avustuksella. Automatka oli yhtä supistusta eikä niissä ollut mielestäni lainkaan välejä. Matka autolta vastaanottoon oli myös tuskainen ja hidas. Etenin kaksinkerroin muutamia metrejä kerrallaan. Pääsimme heti vastaanottohuoneeseen, jossa meidät vastaanotti kätilö-opiskelija. Hän alkoi asettaa käyrä-antureita paikoilleen samalla kun mies yritti saada vaatteita pois päältäni. Vaatteet saatiin pois juuri ja juuri, mutta anturit jäivät laittamatta. Oli pakko ponnistaa. Kätilö-opiskelija soitti kutsukelloa eikä kestänyt kuin noin 10 sekuntia kun pari kätilöä oli paikalla. He totesivat että tämä lapsi syntyy nyt tähän ja toinen lähti hakemaan synnytyssettiä. Niin meidän ”Imppu” syntyi tutkimushuoneessa klo 16:18. Nopeasta synnytyksestä huolimatta kaikki meni tosi hyvin, itseeni ei tullut paikattavaa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Huoneessa ei ollut pesupaikkaa eikä muutakaan synnytyksessä käytettävää rekvisiittaa ja vauva sai olla tosi pitkään mun paidan alla. Olin täysin pöllämystynyt enkä meinannut millään uskoa että meidän pieni tyttö syntyi nyt tässä ja imee rintaa puolen tunnin ikäisenä. Tämä kuuluu elämäni onnellisimpiin hetkiin.