Minäkin voisin jakaa tämän traumaattisen kokemuksen teidän kanssa LA oli siis 39.12. Sunnuntaina 10.1 alko supistuksia tulemaan 10min välein ja aloin vuotamaan kirkasta verta. Illalla noin klo22 lähettiin päivystykseen ja todettiin että sormelle auki ja kaulaa 2cm. Vuodon takia päättivät ottaa osastolle ja minulla muutenkin olisi ollut maanantaina yliaikaiskotrolli! Sain ihan hyvin nukuttua ja maanantaina heräsin kuuden aikaan supistuksiin 5min välein. Klo13 meni vedet ja sain antibiootit kun strepto oli pos. Kävin suihkussa lievitteleen kipua ja sen jälkeen käytin TENS-laitetta (se oli ihan huippu hyvä kivunlievittäjä) aloin aukeamaan suht nopeesti ja klo15 kätilö sanoi että on aika lähteä synnytyssaliin, olin 3cm auki ja kaulaa 1cm ja aloin haluamaan ilokaasua! Koitin kävellä saliin mutta eihän siitä mitään tullut :/ saliin päästyäni sain ilokaasun ja ja tens-laitteen! Kivut koveni ja supistukset tiheni mutta mitään ei tapahtunut alapäässä!! Alkoi niin kova hermokipu vasempaan jalkaan että tuntui kuin joku olisi repinyt mun jalkaa irti taukoamatta ja oksensin kivusta. Kätilö ehdotti ammetta ja siellä taivas aukeni, kipu hellitti ja olin ihan jossain toisessa ulottuvuudessa! Siellä vetelin ilokaasua supistuksiin! Sain olla 2,5h siellä kun mua pyydettiin istuun tuolille käyrän ajaksi, pääsin istumaan niin taas oksensin. Vauvan liikkeet heikot ja takaisin saliin, teki sisätutkimuksen, eikä vieläkään edistystä, olin edelleen 3cm auki ja kaulaa 1cm!!!!! Ja kello oli jo yli puolen yön, eli synnyttämässä olin ollut 9h. Koitin kärvistellä kaikin keinoin sängyssä, en saanut liikkua kun käyriin ei piirtynyt vauvan liikkeitä. Jouduin makaamaan vain yhdellä kyljellä ja sisätutkimuksen ajaksi sain kääntyä selälleni. Ajantaju katosi täysin ja se saatanan hermosärky vasemmassa jalassa oli jotain sairasta. Jossain kohtaa ilmoitin että mulla on varmaan kuumetta, mittaisi kuumeen ja totesi että kyllä 38,5, ottivat tulehdusarvot ja totesi että korkeella on (en tiedä kuinka korkeella) tekivät sisätutkimuksen ja kuinka ollakaan tilanne oli alakerrassa täysin sama, supistukset eivät enää lauenneet vaan pysyivät koko ajan siinä puolessa välissä 40-90, eli jatkuva supistus päällä. Alkoi tiistai aamu kun vaan itkin ja kiljuin jatkuvasta kivusta, enkä saanut liikkua sängyltä pois kun olin käyrillä ja kun vauva ei liikkunut. Kuudelta tiistai aamuna sain epiduraalin, vaikka olin vannonut että sitä en ota. Mutta olin 15 tuntia ollut samassa pisteessä!!!!! Puudutuksesta meni muutama minuutti ja olin untenmailla. Heräsin noin tunnin kuluttua ja kysyin mikä tilanne, kätilö tutki ja sanoi että valitettavasti edelleen sama. Hän kertoi että kohtu ei jaksa supistella tulehduksen takia ja poika painaa hermoon väärän tarjonnan vuoksi. Hän kertoi että mitään en saa syödä enkä juoda enkä nousta pois sängyltä. Alkoi varovasti puhumaan sektiosta. Omat supparit loppu kuin seinään puudutuksen jälkeen ja oksitosiinillä ei saatu tasaisia supistuksia mitenkään. Joskus kymmeneltä aamulla kätilö totesi että optimistinen 5cm auki! Aattelin että ei hätää tästä tulee vielä jotain. Joo no eipä tullu, puudutusta sain koko ajan lisää ja sain nukuttua aina hetkittäin. Kun kello oli jotain yhden jälkeen tiistaipäivänä lääkäri tuli ja tutki ja sanoi että nyt lähetään keisarinleikkaukseen. Aloin hysteerisesti itkemään ja menin paniikkiin kun koko kroppa vaan tärisi. Leikkaus meni kuitenkin nopeesti puudutuksessa ja vauva oli pian pihalla klo 14.15. Sain vain pienen poikittaisen haavan bikinirajaan. Poika kiidätettiin teholle ja minut heräämöön. Itellä kivut oli ihan kammottavat illalla johon sain jotain tujuja lääkkeitä mut seuraavana päivänä jo kävelin itse ja pääsin katsomaan poikaa. Poika on siirrettynä lastenosastolla, kun tulehdusarvot on korkeat ja on kosketusarka. Toipuminen vie varmasti kaikesta ihan hirveesti aikaa, varsinkin henkisesti, mutta pääasia että poika on hyvässä hoidossa ja paranemaan päin :) pojan mitat 4165g ja 54cm!