Synnytys

Mä oon ehkä sitten vaan kuullut sellasia "lapsivedet meni ja sitten lähdettiin sairaalaan"-synnytystarinoita, joten siitä kuvittelin että melkein kaikilla käy niin. Mutta hyvä että sekin selvisi. Pöljänä en varmaan tajuais lähteä sairaalaan, vaikka kuinka supistelis, jos ei vedet olis menny. Se vielä jäi kiinnostamaan, että miten se istukka syntyy? Jatkuuko supistukset samalla tavalla ja sekin pitää ponnistaa ulos vai tuleeko se enemmän itsestään?

Tää palsta on niin ihana kun täällä saa olla pihalla :)
 
Pihlajanmarja, joo, joko supistukset jatkuu tai sit annetaan oksitosiinia et tulee supistuksia niin että istukka syntyis. Vähän kätilö voi kans auttaa painamalla vatsan päältä tai nykimällä napanuorasta.
 
Kohtu supistelee vielä synnytyksen jälkeen istukan ulos saamiseksi ja kun se alkaa hiljalleen palautua normaali kokoonsa. En tiedä kun en ole synnyttänyt aiemmin mutta jos istukkaa ei tarvitse kummemmin irroitella ja auttaa syntymään ulkopuolisin avuin niin luulen ettei sitä juuri tarvitse kovin punnertaa kun kanavasta on hetki sitten pullahtanut vauva ulos :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Hirveästi hyödyllistä tietoa! Ja sit mä tajusin etten oo mun mieheltä tainnu ees kysyä haluuko synnytykseen mukaan vaan oon tyhmänä pitänyt itsestään selvyytenä! Ehkä kuitenkin kannattaa kysyy... :D
 
Istukkaa synnyttäessä kätilö yleensä pyytää ponnistamaan, mut tosissaan ei sitä juuri siinä huomaa, kun itellä on vauva ihaitavana. Kohtuhan saattaa supistella vielä muutaman päivän synnytyksen jälkeen erityisesti imettäessä, alkuun joillakin voi tehdä nuokin supistukset vähän kipeää (ei tosin samalla tavalla kuin synnyttäessä), mut siis siihen saa sit panadolia/buranaa osastolla. Supistelu on osa kohdun palautumista.
 
En mäkää oo mieheltä kysyny haluaako vai ei tulla synnytykseen mukaan... Se on ollu oikeestaan itsestäänselvyys koko ajan et tulee ja mitä ollaan puhuttu ni oon ymmärtäny et tulee. :) se on oikeestaan ainut huolenaihe ollu molemmilla ehtiikö/pääseekö ihan alusta asti mukaan... Meidän perheessä/suvussa yksikään synnytys ei ole kestänyt montakaan tuntia, hirvee kiire kaikilla ollu maailmaan varsinki mulla ja mun sisaruksilla :)
 
Nii mäki olin saanu (varmaan lähinnä elokuvista) käsityksen et vedet menee -loiskis!- ja sitten puuskuttaen sairaalaan. Esikon raskausaikana ymmärsin että harvemmin synnytys käynnistyy vesien menolla, vaan tärkeempää on kellotella niitä supistuksia. No mutta niinhän mulla kävi että heräsin yöllä vessaan ja vedet meni vessan lattialle. Soitin synnärille, ja koska supistuksia ei ollu nii kehottivat odottaan rauhassa aamuun ennen laitokselle tuloa, ellei tilanne muutu. MUTTA! Se mikä mut yllätti (oon jauhanu tästä monessa paikassa, i know...) oli se että kun ne vedet oli menny niin sit sitä vettä pulppusi koko ajan tasaisesti vauvan syntymään asti, eli mun tapauksessa vielä pari vuorokautta. Tohon en ollu osannu varautua, kotona ei ollu mitään suojia... Miehen bokserit ja harsot taiteltuna vaipaks -yhdistelmällä mentiin sit sairaalaan kun olin eka kastellu meidän sängyn, sohvan, muutamat matot, ja saanu aikaseks korillisen pyykkiä...
 
Mua harmittaa esikoisen synnytyksestä se kun , vedin siinä ponnistusvaiheessa vielä ilokaasua vähän turhan paljon nii olin ihan sekasin kun pieni syntyi :D en muista kunnolla itkikö neiti vai ei, mutta sen muistan kun kätilö sanoi että heti rauhottui kun pääsi äidin rinnalle , mun äiti oli mukana ja sai leikata napanuoran mutta sitten en muista just miten istukan yms synnytys tapahtu :D että oonpa nyt viisaampi enkä kisko sitä niin hulluna .. Mulla oli esikoisesta muuten tuo ponnistusaika 17min ja kuullu että olis lyhkäsempi seuraavissa synnytyksissä pitääköhän paikkansa :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Lapsivettähän muodostuu koko ajan lisää, joten vaikka kaikki menisi synnytyksen alussa kerralla, voi sieltä silti tulla sitä vieläkin lisää. Ja jos ei kalvot puhkea kerralla kokonaan, niin silloinkin jää "lorisemaan". Kalvojahan on kaksi ja joskus voi myös käydä niin, että ainakin toinen kalvo puhkeaa/repeää sieltä ylhäältä. Tällöin ei vesi pääse lorisemalla ulos vaan tulee enempi tihkutteluna, jonka määrään vaikuttaa se, missä asennossa itse on. Esim. seisaallaan ei välttämättä tule tällöin mitään, mutta kun menee makuulle, niin jo virtaa.

Minulla ei kyllä tullut vettä niiden menon jälkeen enää juurikaan, koska ihan normaali side oli housuissa sairaalaan mentäessä eikä siinä ollut juurikaan mitään. Eli aika hitaasti muodostui sitten uutta vettä ja toisaalta, ei tästä kovin pitkä matka ollut sairaalaankaan.
 
Tajusin tällä viikolla että vauva täytyy ihan oikeasti synnyttää tähän maailmaan.. Jotenkin tähän asti on ollut sellaisessa söpöily-vaiheessa ostamassa vaatteita ja tarvikkeita tulokkaalle, ettei ole tajunnut mitä tämä kaikki tarkoittaa. Synnytys on käytävä läpi kipuineen kaikkineen.. ja sen jälkeen me ollemme aina ja ikuisesti jonkun vanhempia. Hui! :eek:
 
Mua alko eilen vähä pelottaa se synnytys... Tuli pakostaki mieleen ku olin supistuksien takia kipee, mietin et miten pystyn jaksan pusertaa ton uloski tuolta mahasta ku nyt jo supparit oli noin kipeet. Pelkään siis sitä et kestänkö sen kivun.... :eek:
 
PikkuMyy85: Kyllä sä selviät, kipuun on onneksi olemassa niitä ihania lääkkeitä, jos tuntuu että ei jaksa :) mutta kannattaa sitä miettiä etukäteen, ja hieman valmistautua tulevaan. Itse olen omissa synnytyksissä ollut tottakai ihan tuskissani, mutta kun tajuaa että se kipu ei kestä ikuisesti, ja supistusten välissä on taukoja, niin sen kanssa oppii elämään. Siis synntys kipujen :D Ja vaikka kuinka sattuu, niin silti sitä ajattelee vaan vauvaa, että onhan sillä varmasti kaikki hyvin. Tai näin ainakin itselläni :)
 
Joo, kyllä ne synnytyskivut kummasti kestää ja vaikka just supistuksen kohdalla voi tuntua ylivoimaiselta tulee tauko ja sit jaksaa taas. Ja tosiaan lääkkeitä ja muita kivunlievityksiä on saatavilla. Ja se on aivan uskomatonta miten ne kivut unohtaa hetkessä kun on saanut vauvan syliin!
 
Synnytys täälläkin jo usein mielessä. Esikoista odotellaan ja minä olen tässä ahkerasti katsellut youtubesta sairaalasarjaa nimeltä "One born every minute". Kolmas tuotantokausi jo menossa. :) Siinä saa kivasti synnytysvalmennusta siinä samalla ja saa tuhertaa itkua kun on niin koskettavia hetkiä. :love017
 
Mä joskus vuosia (vuosikymmeniä?!) sitten luin jostain, että naisen kipukynnys kasvaa 7 vai 9 kertaiseksi kun synnystyskanavia stimuloidaan. Toi liittyi siihen, että mies kuolis synnytyskipuihin tai ainakin tulis hulluks.
Ei oo kyllä mitään referenssiä tohon enkä jaksanut googlettaa :)
 
Ja synnytyksessä on se hyvä puoli, että vaikka sattuu enemmän kun mikään muu mitä osaa kuvitella, niin se loppuu aikanaan. Kokonaan. Eli verrattuna johonkin jatkuvaan hermosärkyyn tai pitkäaikaissairauteen aika kevyt juttu, kun tietää että ei se nyt viikkoa kestä. Ei varmasti kestä! Että sen voimalla kyllä jaksaa, että miettii sen olevan ohi joka tapauksessa suht pian. :)
 
Ja vesien menoon ja tuloon vaikuttaa vauvan asentokin. Mulla on eka ja toka käynnistetty kalvojen puhkasulla. Toisen kohalla ei tullu vettä juur ollenkaan kun oli pää niin tiukasti kanavassa ettei vesi yksinkertasesti päässy tulemaan. Kalvot oli varmasti puhki kun kätilö laitto anturin vauvan päähän..
 
nyt oli papereihin ilmestynyt merkintä, joissa kerrottiin että saan suonensisäisesti jotain veritulpan estolääkitystä alkaen sektiosta.
Kai se on ihan jees, niin ei tulppaannu veri, eli aika moisella innolla ne tuota sektiota hoitaa, eli nyt vaan odotellaan anestesia-lääkärin yhteyden ottoa. ja eihän tuohon sitten oiskaan enää kun rapeeet 8viikkoa.
 
Hei, laitetaanko me tähän ketjuun sit helmikuun syntyneet vai? Mä oon nyt lomille jäätyäni antanut ajatusten jo mennä täysin tuonne synnytykseen ja vauvan tuloon. Oon käyny salaa lukemassa joulukuisten synnytyskertomuksia ja ihaillut kuvia vastasyntyneistä... :wink Osa tammikuisistakin on jo saanut nyyttinsä ja minä mietin kuka meistä on eka? Itehän oon vasta loppu kuusta, että mulla on tätä aikaa odotella...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top