Synnytyksestä palautuminen

H

hildamaija

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mua kiinnostaa tietää miten te kanssasiskot olette "palautuneet" synnytyksestä, eli miten oma keho ja mieli voi? Hormoonihuuruja ja itkukohtauksia? Miten pitkään vuoto on jatkunut? Vaikea istua? Edelleen liitoskipuja? Onnea vai ahdistusta?
Itse nyt viikko synnytysen jälkeen voin aikalailla hyvin. Palautuminen oli nopeampi tällä kertaa kuin esikoisen syntymän jälkeen, johtuneeko siitä että synnytyskin oli tosi tosi nopea verrattuna ensimmäiseen, eikä tällä kertaa tarvinnut tikkailla paikkoja. Vuoto jatkuu edelleen (miten pitkään se yleensä kestää?), ja muutenkin olo on kuin teini-ikäisellä: yhtäkkiä hiki on alkanut HAISTA ihan kamalasti ja finnejä ilmestyy - ääk :eek: Ja ihana vaiva peräpukamat on jälleen ilonani, voi kiva kiva:mad: Hikoiluttaa, on kuuma...aijai näitä hormooneja.
Itkukohtauksia ei vielä ole kovin montaa ollut, lukuunottamatta eilistä totaalihajoamista kesken ruokaostosten, jolloin aloin hysteerisesti itkemään kun tuntui ettei ostoksista tule mitään. Onneks mies oli mukana! Ja nenäliinat :)
Jälkisupistukset ovat tällä kertaa olleet ihan järkyttävät, oikeasti ne oli melkein kivuliaampia kuin itse supistukset. Onneksi ovat jo laantuneet, enää tuntuu vain aavistuksena kun on rehkinyt tai siivonnut tms. Imetys ei enää satu ensimmäisen viikon jälkeen, onneksi sekin rullaa nyt hyvin. Kaikenkaikkiaan olen onnellinen sylissä tuhisevasta ihanuudesta, mutta välillä tulee melankolinen olo siitä että tää on niin lyhyt vaihe ja pitäisi osata nauttia täysillä. Ja vähän pelottaa sekin että miten pärjään kahden ipanan kanssa kun mies menee takaisin töihin ja arki alkaa ensi viikolla, samoin pimeä kausi....iiiiks.
Täytyy vaan ottaa lungisti eikä asettaa itselleen mitään näkymättömiä pakkoja tai aikatauluja, eiköhän sillä jotenkuten pärjätä:wink
 
....unohdin vielä kertoa että äitiyshousut on edelleen käytössä mukavuussyistä - maha on löllö ja roikkuu mutta eiköhän se kohta vetäydy ja kiinteydy. Ja synnytystä käyn päivittäin läpi mielessäni - jotenkin siihen on vaan kamala tarve. Eli jonkinlainen shokki se oli, vaikka olikin mahtava ja positiivinen kokemus.
 
Synnytyksestä on nyt neljä viikkoa. Edelleen käyn läpi tapahtumia, mikään ei jäänyt kaivelemaan, mutta kokemus oli niin ainutkertainen, että muistelen sitä usein. Todella niukkaa jälkivuotoa tulee vielä. Vatsa roikkuu, mutta sitä ruvetaan muokkaamaan vasta keväällä. Pääsin kaikista raskauskiloista eroon, se on kiva.Musta tuntuu että haisen hielle toisinaan, tämmöistä ei ole ollut sitten teinivuosien. Muuten olo alkaa olla pikkuhiljaa normaali, toki kaikenlaista kolotusta on välillä, leikkaushaava muistuttaa välillä olemassaolostaan. Jalat on jälleen sirot!
Pää on vähän hatara, imetysdementiaa ilmeisesti. Ja väsymystä. Mutta mieli on pirteä ja vauvasta saa valtavasti ilon aihetta elämään. Kärsivällisyyteni on saanut valtavasti mittaa, luulen senkin kuuluvan äitiyteen.
 
10 pv synnytyksestä. Alapää edelleen arka, istuminen kostautuu vähän ajan päästä ja sit inistään ja vedetään pillereitä. Siks yritän viettää mahdollisimman paljon aikaa ihan vaakatasossa, mieluiten ilmakylpyä ottaen. :D Kävely myös on vähän inhottavaa. Turvotus on laskenut ja tikit ilmeisesti sulamassa. Pahin vuoto kesti viikon, sen jälkeen tosi runsasta valkovuotoo. Mullakin hikoilu on aikas ärsyttävää, öisin herään siihen, että tyynyä myöten koko ympäristö on ihan läpimärkä. Ja se hiki haisee hirveelle. Onneks on dödö.. Mieliala on hyvä, pari itkukohtausta sain ensimmäisinä päivinä, mut nyt oon saanu nukuttuakin okei, auttaa. Kuulemma oon vähän ärtsy miestä kohtaan, vauva saa hyvät puoleni itselleen. Eiköhän se tästä!
 
Reilu kaksi viikkoa synnytyksestä. Vieläkin välillä herkistyttää kauheesti, eikä tosiaan tarvi kummoinen asia olla. Pikkuhiljaa taitaa alkaa alakerta paranemaan, pientä painetta silloin tällöin vielä tuntuu. Tikit ei ole vielä sulaneet. Pahin vuoto taitaa olla takana päin, onneksi. Herätessä hiottaa aivan mielettömästi, eilen aamulla syötön jälkeen kun menin jatkamaan unia ihmettelin mistä tulee kauhea haju ja omasta pussilakanastahan se lähti... Hyi ja yäk. :sad001 Ennen niin älyttömän hyvä muisti on jotenkin alkanut pätkimään, tai sit se johtuu vaan väsymyksestä. Päiväunia en vaan malta nukkua vaikka syytä olisikin. Ensi viikolla isi palaa töihin ja siinä vaiheessa olisi varmaan oikeesti opeteltava nukkumaan päikkäreitä yhtä aikaa neidin kanssa.
 
Hyvin oon palautunu synnytyksestä, josta on aikaa 16 pv. Ei tikkejä, eikä repeämiä. Jälkivuoto jatkuu, välillä verisempää ja välillä rusehtavaa. Miehen kanssa ollaan jo seksiäkin harrastettu...ei jaksa ootella mitää jälkitarkastuksia...:smiley-ashamed008ja tuntui oikein hyvälle!:wink Taidan olla pirteämpi nyt, kuin raskausaikana. Päikkärit olivat silloin ehdottomat, mutta nyt ei juuri niitä tule nukuttua. Yöllä vauva herää normisti 2-3 tunnin välein syömään. Vierekkäin nukutaan. Maha on alkanut pienentyä mukavasti...löysää nahkaa on kyllä. Painosta en nyt tällä hetkellä tiedä, ehkä noin 3kg ylimäärästä lähtöpainoon. Normifarkut ei mahdu vielä päälle ja äitiysfarkkuja oon pitäny. Hikoilua täälläkin. Mieli on ollu yllättävän tasainen.
 
Mä taas pitkästä aikaa tänne kirjottelen. Kun on tuo vaavi, niin ei ole hirveesti kerinnyt täällä pyörimään, vaikka mielessä on kovasti ollut, kuinka muut voitte ja halunnut myös jakaa omia ajatuksia! :) On vaan ollut niin SAIRAAN väsynyt ja aivan sekaisin siitä lähtien, kun vauva syntyi eli 2 viikkoa sitten! Kuten arvasin, vähät yöunet ovat saaneet nupin ihan pyörryksiin. Sektiosta nyt siis noin 2 viikkoa ja en edes muista koko leikkausta enää. Vuoto ja kivut kesti alta viikon, siihen saakka kunnes tikit poistettiin. Pitää muistaa ottaa vaan nyt iisisti joa tapauksessa, ettei tule mitäään jälkioireita. Herkistelyä ja itkuisuutta ollut sitäkin enemmän. Musta on nyt tullut se hysteerinen ja itkunsekainen äiti...KIVA. Muutamman kerran oon itkenyt ihan ilman sytä ja samalla ihmellyt, miksi olen surullinen ja itkuinen...Jotain pelkotiloja myös ollut, että vauvalle käy jotain enkä osa hoitaa sitä, kun se itkee...Fysiikasta sen verran,, että maha on pienentyny mukavasti. Löysäähän sinä on, mutta en nyt jaksa vaan sitä vielä harmitella. Paino tippunut hyvin. 4 kiloa vielä lähtöpainoon.
 
Nyt on viikko synnytyksestä ja ihmeen kivuttomasti on palauduttu. 9 kg lähteny painosta ja vatsanseutu lähes entisellään :grin timmit vatsalihakset vaan johonkin kadonneet. Omat vaatteet mahtuu nyt taas myös housujen osaltakin päälle. Reidet vaan kaventuneet jonnekin ihmeellisesti.
Vuotoa on vielä jonkin verran ja episiotomian vuoksi istuminen vielä pikkaisen hankalaa välillä. K-18 puuhiin pääsyä odottelen jo kovasti.
 
Kolmisen viikkoa takana ja ihan ku ei ois ollu raskaanakaan ikinä :) Vatsaan on toki jääny vähän löysempi kohta, mutta veikkaan että häviää kunhan uskaltaa salilla ruveta kulkeen. Koiran kans käyny reippaita lenkkejä, tänään uskaltauduin jopa hölkkäämään pikkupätkän :) Taivas aukes ku turvotukset hävis, grammoja vaihdetaan pojan kans hitaasti mutta varmasti, iltapaino tippunu about 14kg. Ei ois enää pitkästi lähtöpainoon!
Vanhat vaatteet menee kyllä päälle, tiukimmat housut vaan tahtoo vielä painaa arpea, josta johtuen kipeytyy. Oon nyt pitäny yksiä farkkuja jotka meni melko pitkälle rakausaikanaki. Hormoonit hyrrää vielä ylikierroksilla, oon aika itkuherkkä ja otan itteeni ihan ilmanaikusista jutuista (kuten siitä, että mies oli menny sohvalle nukkuun viime yönä ku poika oli pitäny elämää sängyssä eikä ollu saanu nukuttua.. :D).
 
täällä vielä kaikenlaista pientä vaivaa kun synnytyksestä niin lyhyt aika. Ylivoimaisesti pahin on alaselän krampit! Itku tulee kun imettää ja pitäisi istua Se tunti paikoillaan! Onko muilla samaa? Ja mitenköhän tämän imetyksen saisi hoidettua selkää säästäen?? Nyt taisi mennä väärään ketjuun, mutta menköön. :)
 
Mä kun en pysty oikein istuun, imetän vauvaa kyljellä maaten napa napaa vasten. Se on kummallekin hyvä asento ja pystyy rentoutuunkin. Vieläkin tuo alakerta on uskomattoman kipee, seistessä tulee painon tms tunne sinne ja istuessa vihloo, samoin vessassa. Ainoo, mikä tuntuu hyvältä, on pitkällään ilmakylpyä ottaen haarat auki. :D Paranis jo!!
 
Meillä ei taas tuo kylkiimetys toimi, jätkä hukkaa tissin kokoajan ja ite en voi rentoutua. Imetän siis sohvalla istualteen tyynykasan keskellä.
Pikku vinkki muuten, elkää imettäkö sängyssä vaikka kuinka väsyttäs.. Sohvallekki nukahtaa äkkiä mutta on sentään vähän pienempi mahdollisuus :P

Lady Murmeliini, nyt näitä teidän juttuja lueskellessa oon entistä onnellisempi että ei voi alakautta synnyttää.. :D
Onko muuten muilla vieläki sellanen olo että ei, en todellakaan halua toista? Mulle taitaa riittää että maha kahteen otteeseen jo revitty auki. Ja kun tän ekan kans pääs niin vähällä ja haluaisin kuitenki näyttää vielä muutaman vuoden mitä pystyy niin ihan kohtuu hyvältä vielä.. :D (ITSEKESKEINEN PASKAMUTSI! :wink )
 
6 päivää kulunut. Kilot melkein lähtenyt kaikki, vatsa palautunut hienosti, pieni pömppö vain :) jälkivuotoa tietenkin mutta ei sitäkään ihan hurjasti ole. Kivut ja säryt keskittyvät enää välilihaan joka siis leikattiin ja lopulta repesi koko matkan :sad001 liian kauan jos istuu niin tuntuu lantiossa. Kipulääkkeitä otan enää 1-2 päivässä. Eli loppujen lopuksi hyvin oon palautunut!
 
Synnytyksestä 15 pv. Jeij, mä pystyin istuun tänään jo hyvän aikaa "kuin ihmiset" ilman suurempia ongelmia. No, otin varmuuden vuoksi särkylääkettä pariin otteeseen ja pidin tyynyä ahterin alla, mutta kuitenkin! Niin onnellinen! Olikohan eilen ku uskalsin kurkistaa peilin kans alakertaan ja meinasin oksentaa/pyörtyä, kun näin repeemät ja tikit, jotka EI oo sulanu. F***! En kattele enää. No, näyttää pahemmalta miltä tuntuu, oon vähän herkkä noille.. Elämäni ekat tikkaukset ja semmosessa paikassa.. :'( Olipas taas asiallista tekstiä.. No, synnyttäneet naiset tietää ja siihen valmistautuvat saa maistaa palan realismia. :wink
 
Mä en ole uskaltanut katsoa miltä alapää näyttää, tikit ja turvotus tuntuvat pesulla jo sen verran ilkeältä.. Lady Murmeliini, jos saan kysyä miten paljon leikattiin tai repesit, ja kuinka monta tikkiä sait? Mä en tiedä mun tikkien määrää, mutta kolme kerrosta ommeltiin koko välilihan matkan... Ehkä parempi etten tiedä :sad001
 
Väliliha ei revenny, mut tosta sivusta vähän ja kalvoja, yks vähän isompi ku oli pintaverisuoni kyseessä, mut muut ihan pienehköjä. Muistelen&arvioin, että noin viis, kuus tikkiä ois. Neljä näkyvissä ja yks tai ehkä pari syvemmällä. Sitä en ymmärrä, että kipua ja vihlomista on muuallakin, kuin tikkien ympärillä.. Mut ehkä vauva venytti ja ärsytti sit sen verran. :O Mut onneks noi saniteettihommat sujuu ongelmitta.. Täällä on ilmeisesti yleisenä linjana, ettei välilihaa leikata, koska repeemät paranee nopeemmin. Eikä onneks ollu siis tarvettakaan. Enkä tuntenut lääkkeettömyydestä huolimatta repeämisiä synnytyksen aikana/jälkeen, vaikka olin pelännyt just sitä. Ü Anelin, ettei tarviis tikata, mut kuulemma täyty. Onneks niin vähän, kun joillain joudutaan pistään jotain tyyliin 30.. Ja onneks se puudutusaine oli suihke, koska kammoan piikkejä, vaikka onkin joutunut tottuun. :)

Vannoin, että ens kerralla suhtaudun paljon vakavammin siihen etukäteis välilihan yms valmistelemiseen ja lantiopohjanlihasten harjoittamiseen, jos ehkäisis paremmin repeämistä ja lyhentäis toipumisaikaa..?
 
noh.. Mä venyttelin, öljysin, hieroin ja vaikka mitä ja silti mä oon varmaan revennyt meidän ryhmässä eninten... Miehen varovainen arvio on 20 tikkiä... Mutta tuo johtuu varmasti siitä että vauva revittiin väkisin ulos eikä siinä odoteltu että iho venyy.
 
Synnytyksestä kolme viikkoa, vieläkin tuntuu ainakin yksi tikki ja pientä jälkivuotoa edelleen. Muuten olen toipunut hyvin. Harvakseltaan tuntuu vielä pientä painetta alakerrassa, viikko sitten tuntui huomattavasti pahemmalta.
 
Huh-huh, noi repeämiset ja leikkuut kuulostaa kyllä tosi tuskalta:sad001. Toivottavasti paranevat pian, Sophie ja Lady Murmeliini! Esikoisen kanssa mulla tikattiin kanssa paikkoja kun repesin, tais olla 5-6 tikkiä, ja sen jälkeen alapää tuntui pitkään "mustalta aukolta" jonne en uskaltanut kurkkia pitkään pitkään aikaan. K-18kin tais olla melkein puoli vuotta tauolla, mutta se oli melkeen vaan oman pään sisäinen juttu kun oma alapää ahdisti niin kovasti. Ei kiva.Tälläkertaa olenkin tositositosi iloinen siitä ettei tullut repeämiä eikä tikkejä, kiitos vaan esikoisen joka venytti paikat, eli ainakin mulla on tää toinen synnytys ollut huomttavasti helpompi, jos se yhtään lohduttaa :)
 
Lohdutuksen sana kaikille revenneille ja tikatuille.... :love022Repesin peräaukkoa myöten ensimmäisessä synnytyksessä 16v. sitten. Seuraavassa synnytyksessä tehtii välilihanleikkaus, mutta nrot 3.ja 4. ovat tulleet sitten jo ilman repeämisiä ja tikkejä. Paikat ovat sen verran venyneet, että kun tulevat rauhallisesti, niin mahtuvat hyvin. Mihinkään seksuaalisiin tuntemuksiin ei ole vaikuttanut millään tavalla, eikä värkki ole kuitenkaan mikään "levähtänyt halli", vaan synnyttäneen näkönen kyllä... :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top