Mulla kävi ekassa raskaudessa silleen että kiloja tuli 12kg ja olo oli kuin ryhävalaalla ja kaiken lisäksi imetyskin vain sai muhun lisää kiloja kiinni..Olin lievästi ylipainoinen vuosiin, äärimmäisen onneton sekä huonovointinen. Kilpparin vajaatoiminta ja raskausdiabetes jätti jäljen mun kehoon ja mä päätin toimia. Muutin ruokavalion täysin ja aloin treenaamaan kun hullu ja onnistuin kehittämään itselleni lisää ongelmia. Paino tippui vauhdilla, mutta verensokerit meni niin pilalle että laihduin alipainoiseksi..Noin 20 kiloa 5 kuukaudessa, jälkikäteen sitä on vaikeeta uskoa kun tuntui että paino jämähti jatkuvasti. Ja siinä vaiheessa kun olin saavuttanut mun tavoitepainon eli painon jossa olin ennen raskautta, nälkä kasvoi syödessä. Se ei enää riittänyt ja koin etten näyttänyt yhtään sille mille kuvittelin sen näyttävän. Joten 10kg tippui lisää ja aloin olla niiiiin onneni kukkuloilla, vaikka samaan aikaa mikään ruoka ei meinaa pysyä sisällä koska oli niin huono olo Tuosta olen nyt saanut 6kg takaisin uudella ruokavaliolla ja treenaamiseen muuttamisella ja raskaus tuntuu paremmalta kuin viimeksi. Tämän ruokavalion myötä näytän ja koen oloni hyväksi, joten en usko suureen painonnousuun tällä kierroksella. On se silti koko ajan jossain takalistossa odottamassa että vaa'an lukema jotenkin mystisesti olis eilistä pienempi..Vaikka nyt olen yrittänyt jankuttaa itselleni että harvemmin se paino tippuu raskauden aikana että hyväksy se Kamala ajatus miten toi painoasia omalla kohdalla varjosti ensimmäistä raskautta..Joskus yritin jättää aterioita välistä ettei mun tai sen vaavin paino nousis liikaa, mutta onneks oli mies joka tyrkytti mulle koko ajan syötävää heti kun näki musta että kyden moisia ajatuksia. Mutta ei sille oikeen mitään voinut enkä saanut mistään apua sellaisten ajatusten purkamiseen. Todella tärkeä aihe kyllä!