Sukupuolen arvailua

Aika hauskaa tuo sukupuolen arvailu :) En tiedä, onko mulla korvien välissä vikaa, mutta mua ei jostakin syystä kiinnosta nuo lankatestit sun muut... Meillä on periaatteena, että sukupuoli nähdään 100% varmasti sitten synnytyksessä ja sillä mennään. Täytyy vaan rakenneultrassa pyytää kätilöä sanomaan, kun alkaa alakerta lähestyä, sillä pystyn kyllä tunnistamaan selvät pojan genitaalit, enkä haluaisi "vahinkoa" tapahtuvan. Että siis näkisin etukäteen.

Mutta mulla ei ole ollut yhtään minkäänlaista oloa vauvan sukupuolesta näihin päiviin saakka. Pari päivää on tuntunut, että olisikohan se sittenkin tyttö... Mutta mene ja tiedä, todennäköisyydet on aikalailla 50/50 :D Oikeastaan mulle on vaan tärkeintä, että vauvalla olisi sukupuoli. Kun sekään ei ole itsestäänselvää...
 
Onko kellään muulla sellainen tilanne että vaikka ultrassa on saanut veikkauksen sukupuolesta niin epäilee vahvasti että ultra on ollut väärässä? Hämmentävä fiilis.
 
Oon ihan unohtanut tänne laittaa tietoa. Eli ihan oikeet vehkeet tuossa meijän kuvassa näkyi, eli siis poika tulossa <3 :)
 
Ikuisuus: En tiiä onko mulla ihan samaa fiilistä, mutta hämmentävä olo kuitenkin :) Meillä siis rakenneultrassa näkyi poika ja aika selvästikin, mutta koska toiveena tais hiukan olla tyttö niin nyt on todella sekavat mietteet. Tietysti olen onnellinen myös toisesta pojasta ja mikä tärkeintä; kaikki näyttäisi hänellä olevan hyvin. Mutta tuo tyttötoive meinaa aina välillä kummitella ajatuksissa :( Enkä haluis tuntea niin..
 
Äippyli86, itse olin ihan varma, että vauveli olisi poika, mutta r-ultrassa näkyikin tyttö, ja ajatukset meni jotenkin ihan sekaisin. :) jotenkin tosi hämmentävää, vaikka ei sukupuolella oikeasti ole meille mitään väliä, mutta ehkä on jotenkin sellainen fiilis, että se äiti-tytär-suhde on mutkikkaampi kuin pojan kanssa.... tai ehkä johtuu omista kokemuksista, tai jotain. mutta uskon, että kaikenlaiset ajatukset on ihan normaaleja tässä vaiheessa, vaikka ne välillä olisivatkin vähän vähemmän jaloja. kaikki varmasti unohtuu, kun käärö aineellistuu maailmaan! :)
 
Mulla ihan sama tilanne! Enempi oli tyttötoivetta ja vahva tyttötunnekin, mutta kyllä ultrassa pojalta vaikutti, mies heti ohjelmoi aivonsa poikaan ja on ihan mielissään! Mutta mulla meni varmaa viikko, oikeesti tosi järkyttyneenä, ei sillä ettenkö pientä poikaani rakastaisi, jotenkin vaan ajatukset heitti ihan kuperkeikkaa! Onhan se pelottavaa tuntea noin ristiriitaisia tunteita, luotan myös että ollaan kaikki lopputulokseen tahoillamme erittäin tyytyväisiä sitten keväällä:) k_repolainen, mulla taas ihan päin vastoin, pelkään ihan että millasta on olla pojan äiti ja miten siitä kasvatetaan kunnollinen mies, itellä ei oo veljiä ja aika tyttövoittosesta suvusta tuun muutenkin, niin vaikka tiedänkin omalta kohdalta ja sivusta seuranneena kuin hankalia tytöt voi äideilleen olla, jotenkin kauhistuttaa poikavauvan saaminen:)
 
Mullakin vain siskoja sekä olen aina haaveillut yhtä hyvästä äiti-tytärsuhteesta, kun mitä minulla on oman äidin kanssa. Esikoinen siis on myös poika ja silloin vähä jänskätti juuri se; miten niitä poikia hoidetaan? Mutta ihan hyvin on ainakin tähän asti mennyt :) Eikä silloin ollut näitä fiiliksia mitä nyt on, ehkä siksi kun sillon ajattelin, että jospa se toinen sitten on tyttö. No nyt mieskin sanoi, että jospa se kolmas ois tyttö, heh! Ollaan siis aina ajateltu, että tehdään kaksi tai kolme. Todennäköisestihän se kolmaskin on poika eikä se mitään. Ei suinkaan siis tehdä lapsia niin paljoa, kunnes se tyttö saadaan. Hirmu vaikee yrittää selostaa mahdollisimman selkeesti ja lyhyesti.. Kuten olette muutkin sanoneet, kun käärö on sylissä niin viimeistään unohtuu nämä hassut ajatukset <3
 
Mulla oli kans alkuraskaudessa tosi vahva tyttötunne. Ensimmäisinä viikkoina puhjenneesta aknesta (joka muuten nyt näyttäisi olevan hiljalleen helpottamassa, jee) ja hiuskadosta päättelin, että tyttöhän tän on pakko olla, kun onhan sellainen sanontakin, että "tytär vie äitinsä kauneuden, poika taas terveyden". No, rakenneultraan asti odottelin sitten enemmän tai vähemmän tietoisesti tyttöä. Kun siellä sitten selvisikin, että tulokas onkin poika, oli se hetkellisesti melkoinen shokki. Pieni pettymyskin ehkä. Mutta nyt kun tässä on jo reilun kuukauden saanut makustella tätä asiaa, niin nyt olen oikeastaan aika onnellinen siitä, että odotan nimenomaan poikaa. En tiedä miksi, mutta niin vain on tunteet muuttuneet. :)
 
Mä oli aina enne ekaa raskautta toivonu esikoiseks poikaa, varmaa siks ku ain ite toivoin iso veljeä ja sit ku mä oon ollu sellanen poikamaisempi tyttö, en siis ulkonäölt mut luonteelt ja mu suuri osa kavereistki ollu vaa jätkiä.  Mut si tulin raskaaks ja olin iha varma et se o tyttö, mul ei ollu mitää oireita, mul oli maailman paras olo, ainoo mul oli hirvee makean himo, mähä e tykkää oikeesti pullasta enkä tykänny suklaasta, joha alko pullaa ja suklaata uppoo, kakkujs, leivpksia, piirakoita,karkkia ym... Menin ultraa 99% tieto kainalossa et se o tyttö ja nii se oli<3 heti ku tulin raskaaks halusin vaa enemmö tyttöä vaik oli ollu iha päi vastoi enne raskautta. Olin nii onnellinen et se oli tyttö :) ny enne tätä raskaut toivoin toist tyttöö peröä, tulin raskaaks , näin heti rv 4 unta et saan kaksos pojat, ultras mun onneks selvis et siel o vaa 1 ja elossa :) mul oli 60% poika olo mut 2pv oli tos ultra aikoihi tyttö olo, sit se taas muuttu pikkase enempi poika oloks. Mul on ollu täs raskaudes pahoinvointia, kovempaa väsymystä, kovia päänsärkyjä ja mieliala heittelee todella paljo! Et iha erillaine raskaus ni ajattelin et se o pakko  olla poika, mut se tunne pojasta oli vaa vähä isompi. Näin unia poika vauvasta ja n viikko enne rakenne ultraa olin 80% varma et se o poika, ja ultrassa 3 kertaa totes et se olis poika :) kyl tulee pettymys ainaki alkuu varmaa jos se onki tyttö, tuntuu pahalt sanoo ees noi mut myönnettävä se on. Mun o nii vaikee enäö kuvitella et tää olis muka tyttö
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top