Heipä hei!
Olen aina ennen pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei stressaa eikä oikeastaan edes osaa stressata. Nyt kun raskaus on puolessa välissä, olen huomannut että stressaan normaalia enemmän. Mikäli kaikki ei suju täydellisesti töissä tai saan huonoa palautetta työstäni, kaatuu maailma. Työni on hyvin haastavaa ja pitäisi olla ajanhermoilla 24/7, eli puhelin voipi soida ihan milloin vain ja siihen pitää aina vastata. Ennen tämä ei niinkään haitannut, mutta nykyään tuntuu kuin sydän hyppäisi kurkkuun kun puhelin pärähtää soimaan.
Nautin nykyään enemmän kuin koskaan sohvalla loikoilusta ja pikkuisen liikkeiden tunnustelusta, hassua sillä aikaisemmin en oikein paikallani pysynyt..nyt tunnen syyllisyyttä saamattomuudestani. Rauhoittuminen on tuonut elämäämme rytmiä, joka ennen oli olematon tai kaoottinen. Miksi sitten tuntea ahdistusta siitä, että ei saa asioita tehtyä samalla tavalla kuin ennen kun tietää että rauhallinen elämänasenne on vain pikkuiselle maailman parasta?!
Oma stressini on johtanut jo siihen että pikkuinen on kovilla, kun minä toope en osaa rentoutua. Sydänkin lyö jo välillä extroja väliin kun en saa stressiä suljettua pois päältä. En osaa joogata, enkä oikein muitakaan taktiikoita...juokseminen rentoutti aikoinaan, mutta nykyään ei jalanpohjat kestä edes kävelylenkkiä [:@] Itseltäni keinot rentoutumisen edistämiseen ovat vähissä tai siis rehellisesti sanottuna olemattomat.
Miten te olette päässeet stressistä eroon, vai stressaatteko edelleen työstä, opinnoista, ihmissuhteista yms. yhtä paljon kuin ennen? Vinkkejä ruokavalioon, musiikki valintaan, suihkusaippuaan tai ihan mihinkä vain...kaipaan toimivia vinkkejä enemmän kuin mitään!
Olen aina ennen pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei stressaa eikä oikeastaan edes osaa stressata. Nyt kun raskaus on puolessa välissä, olen huomannut että stressaan normaalia enemmän. Mikäli kaikki ei suju täydellisesti töissä tai saan huonoa palautetta työstäni, kaatuu maailma. Työni on hyvin haastavaa ja pitäisi olla ajanhermoilla 24/7, eli puhelin voipi soida ihan milloin vain ja siihen pitää aina vastata. Ennen tämä ei niinkään haitannut, mutta nykyään tuntuu kuin sydän hyppäisi kurkkuun kun puhelin pärähtää soimaan.
Nautin nykyään enemmän kuin koskaan sohvalla loikoilusta ja pikkuisen liikkeiden tunnustelusta, hassua sillä aikaisemmin en oikein paikallani pysynyt..nyt tunnen syyllisyyttä saamattomuudestani. Rauhoittuminen on tuonut elämäämme rytmiä, joka ennen oli olematon tai kaoottinen. Miksi sitten tuntea ahdistusta siitä, että ei saa asioita tehtyä samalla tavalla kuin ennen kun tietää että rauhallinen elämänasenne on vain pikkuiselle maailman parasta?!
Oma stressini on johtanut jo siihen että pikkuinen on kovilla, kun minä toope en osaa rentoutua. Sydänkin lyö jo välillä extroja väliin kun en saa stressiä suljettua pois päältä. En osaa joogata, enkä oikein muitakaan taktiikoita...juokseminen rentoutti aikoinaan, mutta nykyään ei jalanpohjat kestä edes kävelylenkkiä [:@] Itseltäni keinot rentoutumisen edistämiseen ovat vähissä tai siis rehellisesti sanottuna olemattomat.
Miten te olette päässeet stressistä eroon, vai stressaatteko edelleen työstä, opinnoista, ihmissuhteista yms. yhtä paljon kuin ennen? Vinkkejä ruokavalioon, musiikki valintaan, suihkusaippuaan tai ihan mihinkä vain...kaipaan toimivia vinkkejä enemmän kuin mitään!
