Oi, te ootte ollu onnekkaita;-) Mä en kyllä seuraavaa lastani kauheen mielläni mee Satksiin synnyttämään..Meidät otti vastaan semmonen oikein leipääntyny vanha haaska, joka oli erittäin ärsyttävä ja inhottava. Kaiken tein alkututkimuksissa väärin ja lopuksi kun yritettiin tiedustella perhehuoneen mahdollisuutta sanoi ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia sen saamiseen, ettei kannata edes synnytyksen jälkeen kysyä. Kaiken lisäks osastolla oli joulusulku eli synnyttäjät ja naistentaudit oli yhdistettynä ja ne perhehuoneet niitten syöpäpotilaitten käytössä ;-( Synnytyskätilö oli ihan mukava, mutta mitä tapahtuikaan synnytyksen jälkeen? Koko synnytyssali tyhjeni yhtäkkiä ihan täysin, vauva oli virvoteltavana, mies vauvan kans ja kaikki henkilökunta jossain teillä tietymättömillä, kun mä makaan siällä letkuissa, selkä puudutettuna, jalat harallaan ja alapää riekaleina huolesta sairaana. Kesti ihan älyttömän kauan että mulle huomattiin tulla kertomaan miten mun lapsellani menee... Osastollaolo oli ihan hirveetä kunnei mulla noussu maito ollenkaan rintoihin ja mun piti aina pyytää sitä maitoa hoitajilta. Sitten ne hoitajat kävi aina puristelemassa mun rintoja ja ihmettelemässä kunnei mitään tule. Ja joka päivä mulle sanottiin että "sitten kun pystyt imettämään ilman lisämaitoa, pääset kotiin". Siitäkös se stressi vasta kasvoi... Ja kun äiti ei voi hyvin, ei vauvakaan tee niin.... Onneks sain sitten lopulta vakuutettua hoitajat, että pärjään kyllä vauvan kanssa ja päästivät viimein kotiin. En mä vieläkään pysty kokonaista ateriaa antamaan, mutta jonkunnäköset alkupalat kuiteskin. Ja meidän perheen monikielisyyskin jäi TODELLA vähälle huomiolle. Usein hoitajat kyllä ymmärsivät miehen kysymykset, mutta vastasivat niihin suomeksi ja mulle...
En mä kyllä usko, että maidontuotanto imemättömyydestä ehtyy. Mulle ainakin sanottiin, että vauvan lähelläpitäminenkin vastaa melkein samaa asiaa