Samoja tuntemuksia?

A

Aurinkopuuteri

Vauhtiin päässyt keskustelija
Onko muilla samoja tuntemuksia kuin minulla, mitä pitemmällä raskaus niin sitä kärttyisempi ja vihaisempi olen. Auta armias jos joku sanoo väärän sanan niin....!!!!!
ainoat kenen puheita kestän on mieheni ja vanhempani. Minulla on todella läheinen suhde anopin kanssa ja lämpimät välit. Nyt vaan tuntuu, että kaikki mitä se sanoo ärsyttää tai vääristelen mielessä sanomisia. Enkä myöskään pidä jos joku utelee raskaudesta tai saati kommentoi mahaani, paitsi mieheni tai vanhempani. Mistä tällänen johtuu? kohta en voi mennä ihmisten ilmoille kun ei tiedä mitä suustani päästelen. Vaikka tiedostan ongelmani todella hyvin, en pysty hillitsemään suutani ja ajatuksiani.

Onko muita toukokuun odottajia täällä? millaset tuntemukset nyt? ois kiva tietää. [:)]
 
Ite just samaa! perseeseen ammuttu karhu ja hermoheikko [:@] itteä oikein välistä hävettää kun ei voi hillitä itseään. Siskoille tulee kans sanottua pahasti ja jälkeenpäin nolottaa. Mun sisko sanoikin tässä joku aika sitten puhelimessa, että miks oot niin kauheen ärhäkkä jos jotain sanoo. Paljon olen kotona just tämän takia kun olen todennut, että omassa seurassa ei tule sanoneeksi pahasti. Kait tämä jotenkin raskauteen liittyy. En normaalisti ole tämmöinen.
 
Mulla on myös välillä tämmöistä..en kyllä sillee kiukuttele,mutta vaikka olis hyvä päivä ja äippä käy kylässä niin saatan tiuskasta jotain ja sit mun veljelle kanssa,kun se asuu tossa ihan lähellä melkeen niin kyselee kyytiä joka paikkaan ja mun pitäis lähtee kuskaa niin hermostun[:@] Mut jälkeenpäin mietin,että olinpa taas ihana. Miehelle en kyllä oo enää ähissy,viimeksi silloin alkuraskaudesta. Ja välillä on semmoinen olo,että masentaa ja miettii,että ei jaksa mitään...[&o] Kaipa tää tylsyys tekee sen ja välil tuokin vaikuttaa että millainen ilma pihalla on.

Aurinkopuuteri Tässä on siis yksi toukokuun odottajista :) Ja jos noista fiiliksistä kysyit niin ne ovat tuossa,mutta muuten fiilikset ovat,ettei malttais odottaa enää. Tyypillistä selkäkipua ja vaivalloista liikkumista [:D]
 
Pitää yrittää itsekki vähän rentoutua, vaikka en tiedä onnistuuko se. [&o]
ALKUPERÄINEN: Miu82

No lääkärihän vähän huvittuneena hymyili mun sepostukselle kun on entuudestaan tuttu ja ystäväni äiti. Hän kirjoitti 3vko sairaslomaa ja sanoi että mee ny helvetti vaikka ulos kävelemään ja yritä nukkua. Totesi vaan, että kuuluu asiaan toi pimahtelu ja epävarmuus ja kaikki riehuminen. Samaa mieltä oli, että nyt ei ole oikea aika millekään "päätöksille" koska hormonit päättävät omiaan. Helpotti vähän kuulla, että jonkun mielestä kaikki on ihan ookoo vaikka oonkin ihan mielipuoli omasta mielestäni.
Nyt kyllä rentoudun.. perkele. Vaikka väkisin! :D
 
Itellä ei ole kauheesti tunteet heilahdelleet (mies voisi tietty olla eri mieltä [;)]), mutta tarinanne kuulostavat tutuilta. Tuttavani on voinut raskautensa aikana fyysisesti hyvin, ilman pahoinvointia, kipuja ym., mutta tunnetilat kyllä muttuivat. Hän hermostui helposti, oli kärttyinen jne. Hänen miehensä sanoi vauvan syntymän jälkeen saaneensa myös tuntemansa vaimon taikaisin [:D]

Tsemppiä ja toivotaan, että tilanne tasoittuisi pikkuhiljaa [:)]
 
Toivotaan tosiaan, että tilanne muuttuu synnytyksen jälkeen. Olisi tosiaan mukava olla taas oma itsensä, mutta minkäs teet... vielä pitäisi jaksaa muutama kuukausi.
 
Täälä kärvistelen samoissa fiiliksissä ja harmittaa että niin on [&o]. Onneks en miehelle oo kauheesti kärtynny ja sit jos oon kitissy jostain pienestä niin siitä tulee todella paha mieli. Ei tarvii kun vaan kattoo miehen sen hetkistä olemusta, niin takuu varma itku ja nyyhkytys kohtaus.

Tänään viimeks hermostuin mun mummille, sano että täytyy sit muistaa laittaa lapselle hyvin päälle kun lähetään sairaalasta sit kun on syntyny ja päästään kotiin. Huokasin jo siinä vaiheessa syvään ja yritin laskee kymmeneen etten hermostu. Ja sit alko se joko alkaa tuntuu siltä että vois syntyä lähipäivinä? Kuule sun täytyy nyt nukkua, sit ei ehi kun lapsi on syntyny ja ainaa vaan samaa rataa muista sitä tät tota ja tee niin ja tee näin [:@]. Sit alko keittää ja sanoin että kyllä mää tiedän, en nyt vaan millään jaksa ajatella kun tässä on miljoona muutaki asiaa mielessä. Ja mulla menee hermot [:@].

Oisin voinu etes kyllä vähän hillitä tota purkausta, mutta minkäs teet. Tuntuu että tällä hetkellä on niin väsyny jo tähän odotukseen ja sit se että pelottaa jos tää menee yliaikaseks niin kuinka paljon tulee entisten vaivojen lisäks uutta ja kuinka pahaks äityy jo noi olemassa olevat vaivat [8|]. Mulla menossa rv 38+5 ja toivon todella että tässä pian pääsis synnyttää, ei vaan jaksais enää kantaa tota mahaa niin ihanaa kun tää aika on ollukki, mutta nyt ei enää jaksais [&o].
 
Eilen illalla mua jostain syystä vaan ärsytti mun mies saunan jälkeen koko loppuillan aina nukkumaanmenoon saakka. Enkä tiedä miksi [:@] Jostain käsittämättömästä syystä vaan ärsytti kaikki mitä se sano. Ja aamullakin vielä kun itse heräilin 6.40 ja mies kävi vessassa mutta se unohtui sitten kun halasimme hetken ja pusutteli niskaani [:)]
 
meillä pidetään nokkapokkaa viikonloppuisin jostain syystä ja mietin että miten paljon se lähtee just musta. ja parisuhde kun on tuore, niin tää miettii että tuleekohan tästä yhtään mitään.... ihan hullua, kun sit väliin asiat on paremmin kuin hyvin... ihanata oli käydä täällä näkemässä että hormoonit tekee kepposia muillekin... [:)]
 
Kuulostaa todella tutulta. Kiukuttaa, ärsyttää, itkettää, mökötyttää. Ihan ihme jutut ja sanomiset vaikka normaalisti olen ihan joustava ja mukautuvainen sekä kohtelias vaikka temperamenttiakin riittää. Sanoinkin just miehelle, että tuntuu siltä etten tee muuta kun kitisen ja jäkätän koko ajan. Mies ei tosin ollut samaa mieltä vai eikö uskaltanut myöntää. [:D]
 
Tikusta asiaa - kirjaimellisesti:

Mä olen yleensä ihan hyvällä tuulella, mutta viime yönä vedin "pienet" pultit. Olin nukkumassa selälläni hassusti niin, että toinen polvi oli koukussa ja toinen jalka polven päällä, siis ilmassa, pilkistäen peiton alta. Heräsin siihen kun mies kutitteli mun jalkapohjaa, mikä EI tuntunu kivalta. Siinä unenpöpperössä suutuin kyllä aika kovasti. [:@]

Sitten piti siirtyä takas omalle puolelle nukkumaan, ja jotenkin rääpäisin puista sängynpäätyä ja sain nimettömän kynnen alle karmean tikun! Tikku tunkeutui koko kynnen matkan sinne alle, sentin verran - auts [&o] Aloin huutaa ja räyhätä, että miks v***ssa mies ei ole kunnolla hionut ja lakannut sängynpäätyä, kun siitä tikkuja irtoaa. Sitten rähisin sille, että miks meillä ei ole kunnon pinsettejä, miks hän ei hae mulle sopivan kokoista neulaa ja miks hän polttaa sitä neulaa tulitikulla, kun olis desinfektioainettakin. Aivan sama, mitä hän teki, se tuntui olevan väärin. Sanoin että koko tikku on hänen syytään, jos hän ei olis kutitellu mun jalkaa ja tehnyt meille niin typerää sänkyä, olis mun sormi yhä kunnossa. [:@]

Tikkua ei tietenkään saatu kokonaan pois, vaan puolet siitä jäi kynnen alle, tosi syvälle. [>:] Saa nähdä kuinka pahasti se tulehtuu. Sit aloin hysteerisenä nyyhkiä, että nyt koko sormi tulehtuu ja kynsi pitää repiä pois, katkaisevat samalla koko sormenpään. Ennen ihmiset kuolivat tuollaisiin pikkujuttuihin ja niiden aiheuttamiin tulehduksiin! Aloin maalailla piruja seinille ja sanoin, että tietty saan verenmyrkytyksen ja tulee keskenmenokin. [:(][:(][:(] Aloin sepittämään, että kunhan kestäis tämä raskaus edes seuraavalle raskausviikolle, niin saisin äitiyslomaa ja äitiysrahaa, koska kyseessä olis sitten virallisesti ennenaikainen synnytys. Jos se loma ja raha vaikka vähän lohduttais, kun on menettänyt oman pienen lapsensa. Meni vähän pään aukomiseksi ja miehen pelotteluksi... [&o] En itsekään uskonut omia puheitani [:D]

No, näin jälkikäteen mun hepuli naurattaa [:D] Mieskin otti tilanteen ihanasti, rauhoitteli ja oli lempeä, ei alkanut vääntää vastaan, mistä olisin varmaan kiihtyny vielä enemmän. Onneksi oon muuten ollu ihan hyvällä tuulella, niin tämän yhden kerran voi laittaa keskeytyneiden unien ja raskaushormonien piikkiin. Jos se olis tällaista aina, niin ei ehkä enää naurattais. Puolisoltakin vois loppua kärsivällisyys ja ymmärrys [8|]

Hieman huolissani vain odottelen nyt, miten sormeni reagoi tikkuun, joka majailee kynnen alla. Ainakin se on pirun kipeä ja sitä tykyttää koko ajan. Kun ei nyt tarttis sitä kynttä ruveta repimään irti...
 
Iskipä tänään taas pitkästä aikaa alakulo. Se nyt sitten alkoi siitä, kun tulimme kävelylenkiltä kotiin ja minä istahdin hetkeksi sohvalle neulomaan kun mies meni keittiöön. Rupesin siinä sitten yhtä laatikostoa mittailemaan ja huomasin, kun mies kaapi viimeiset kastikkeet, perunat ja porkkanat kattiloista lautaselleen. Ja minä jäin tietysti vähän että mitäs ajattelit, että minä syön?! [&:] Sanoin että mun täytyy sitten vissiin mennä Heseen hampparille ja mies katseli lautastaan ja sanoi, ettei tästä nyt oikein riitä jaettavaksi. Ja minä tietysti, kuten aina, sanoin että ei tartte... Ja menin sitten sohvalle jatkamaan neulomista ja itkuhan siinä alkoi tulla. Mies käväisi halaamassa kun annos pyöri mikrossa. Meni sitten syömään ja sanoi vielä että on tästä nyt varmaan vähän jaettavaksi ja minä taas sanoin että anna olla, jos siitä ei kerta riittänyt jaettavaksi niin ei sitten riittänyt. Ja murjotukseksi ja itkuksihan se meni sitten mun puolelta. Käytiin kaupassa vähän hiljasissa merkeissä mutta minä vähän piristyin ja annas olla kun mies oli jo itsekin vähän möks... Tultiin kotiin ja mies läks treeneihin ja minä jäin sohvalle neulomaan. Jo ennen kuin se painui ovesta ulos alko mulla taas kyyneleet valua ja kun ovi kolahti kiinni niin hanat aukes oikein vollotuksen kanssa meni muutama minuutti. [:(] Vauvikin alkoi jo sätkiä siellä kun vollotin ja siitäkin tuli jo paha mieli ja pyytelin pieneltä jo anteeksi. Kyllä se siitä sitten helpotti. Nyt on ihan ok olo, ei mikään kovin iloinen, mutta ei enää itketäkään.
Mikähän tuokin taas lienee ollut tänään... Varsinkin, kun olen ollut tosi hyvällä tuulella viime aikoina... [8|] Hormoonit välillä taitaa vähän heitellä pitkin seiniä... [:D]
 
yppy, mää hekottelin täällä sohvalla, kun luin tuota sun sormitikkujuttua, siis niiiiin hormoonihirvitysjuttu, kuin olla ja osaa [:D][:D][:D] ihanata ja kamalata samaan aikaan[:D] mä en ihan ole vielä noin täysin hormooneja päästänyt valloillee, mutta taitaa se tapahtua täs koht puoleen, sen verran luontoo löytyy täältäkii. voi miäs parka.. [:D] 
 
ja Miu, ei varmaan ihan heti kannata heittää kaikkea taakseen, nm senkin joskus kokenut (siis ihan oikeasti eronnut). onko se sun miäs saanut tietoa näistä meidän hormoonimyllerryksien suuruudesta ja määrästä ja että miten se voi vaikuttaa? Niin ja voi hän olla sekaisin vielä itsekin koko raskausasiasta.. toivottavasti se teillä siitä asettuu...
 
ja miiuhoo:
mä oisin vetänyt ihan samat systeemit kun säkin ja luutavasti meidän isäntä ois alkanut kans mököttää. ja lähtenyt sit siskolleen kylään. ja sit mä oisin alkanut vollaa sohvankulmalla. voi elämä... [:)] 
ei kai tässä auta, kun vaan yrittää lisätä kommunikaatiota, mun mies on sellainen perisuomalainen puhumaton versio [:D]. mut varsinkaan ruuasta mä en luovu, jostain kumman syystä mun on saatava sitä just sillä sekunnilla kun on nälkä ja jos en saa, alkaa silmissä heittää. mitenkähän tää parisuhde on muuttunut just niin että nyt toiselta odottaa paljon huolenpitoa ja huomioimista...? ennen niillä ei ollut ihan niin väliä...
 
 
Takaisin
Top