ristitiitaiset tunteet

S

sohvinen84

Jostain jotain jo tietävä
Hei kaikki..

Olen nyt rv 7+1 ja raskaus oli vahinko, mutta iloinen sellainen. Varsinkin koska mulla on endometrioosi ja olin varma etten saa koskaan omaa lasta. Mulla on kasvanut kohtuun toinen munasarja kiinni ja endoa suolessa ja vaikka missä. Olin jo varannut ajan naistentautien polille tarkempiin tutkimuksiin tämän vuoksi.
No nyt olenkin raskaana ja tunteet sahaa laidasta laitaan. Enimmäkseen olen tällä hetkellä paniikissa. Ensinnäkin kun ollaan oltu vasta vuosi yhdessä.. Mitä ihmiset ajattelee tästä meidän uutisesta? Ja välillä mietin että teenkö oikein että edes pidän lapsen? Entä jos minä olenkin ihan paska äiti ja päädytään eroamaan mieheni kanssa? Osaanko mä hoitaa sitä? Musta tuntuu ettei mun tunteet riitä tällä hetkellä mihinkään. Mies hehkuttaa miten onnellinen se on mun kanssa ja musta on tullut aivan tunnevammanen ja koen etten tunne mitään.
Mikä mua vaivaa? Luulisi tämän ajan olevan ihaninta, mutta mulla pyörii miljoona asiaa päässä. Mun ei tee edes mieli seksiä mikä on todella outoa!
Ja mä en jollain tavalla tajua että oikeesti olen raskaana. Sain eilen ystävältä vauvan vaatteita niin ei minulle tullut semmonen "oi miten ihania ja suloisia"- olo.
Välillä mua naurattaa ja sitten kohta itkettää ja masentaa. Johtuuko tämä vaan hormoneista?
Eikä arvostelevia kommentteja kiitos, muutenkin olen aivan sekaisin näiden olotilojen kanssa...
 
Ei syytä huoleen, ihan normaalia on, jotku reagoi isoihin asioihin todella voimakkaasti ja jotku normaalisti:)

Olen tällähetkellä rv35, vauva oli myös positiivinen vahinko, meillä yhdessä oloa plussan tullessa alle puolivuotta. Ahdistuin melkein heti plussattuani, pelkäsin keskenmenoa, en halunnut ees puhuttavan vauvanvaatteista ennen puolta väliä, vaikka tunsinkin jo puolessa välissä liikkeet, en osannut siltikään nauttia, taikka nauttiminen oli vaihtelevaa. Joskus nautin raskaudesta ja joskus en todellakaan.
Mitä seksiin tulee, mulla katosi halut alkuraskaudessa tyystin, nyt kun haluaisin niin miehen ei tee mieli. Luulin, että oon epänormaali, kun ei tehnyt mieli, mutta kaikki epänormaaliltakin vaikuttava kuuluu raskauteen:)
Ahdistuin jossain vaiheessa niin paljon, että jouduin jäämään sairaslomalle. En vieläkään usko aina, että oisin hyvä äiti, taikka että me kestettäisiin miehen kanssa, ollaan tosi nuoria (-97/-95) ja miehen armeijassa olo on sekottanut pakkaa. Meen päiväkerrallaan, oon onnellinen ja nautin vauvanliikkeistä, ja raskauden tuomista asioista:)
Toivottavasti tälläinen avun tynkä auttaa jotenkin. Kukaan ei oo täydellinen vanhempi, muista se!:)
 
Mielestäni raskauteen kuuluu monenlaisia tunteita ja ajatuksia ja täytyy kyllä sanoa, että monet noista sinun ajatuksistasi ovat täälläkin päässä pyörineet.

Meillä yhdessäoloa ennen positiivista testiä vajaa vuosi ja ensimmäisten onnenhetkien/päivien jälkeen tuli kamala fiilis - mitä muut ajattelee? Ne möröt kuitenkin pakotin pois mielestäni, sillä kyse on kuitenkin minun/meidän elämästä/suhteesta. Jos joku sen tuomitsee, niin se on hänen päänvaivansa. Tiedän, että on helppo täältä sanoa, mutta kyllä se ajatus toisista ja toisten ajatuksista menee ohi. Toivottavasti nopeasti, mutta siihen voi hetki vierähtää.

Ja nuo ajatukset joita päässäsi pyörittelet ovat mun mielestäni ihan normaaleja. On hyvä, että pohdit myös noita vakavia asioita, se kertoo, että olet sisäistänyt sen miten isosta asiasta kuitenkin on kyse, ja miten vakavissaan olet asian ottanut. Sitä, tuleeko ero, ei voi kukaan sanoa. Mutta toisaalta, eipä sitä tiedä myöskään pidemmissä parisuhteissa. Tunteista mieheen, kun puhuit, täällä ne ainakin vaihtelee. Välillä sitä vihaa eniten maailmassa ja tekisi mieli antaa ei-uunin-kautta-tulevia-korvapuusteja ja välillä rinnassa on kamala pakahduksen tunne, kun olen niin rakastunut ja onnellinen. Ne hormonit varmaan tekee sinulla nuo uudet, erilaiset tunteet. Kyllä ne sitten joskus rauhoittuu.

Ja noista vaatteista/vauvajutuista.. Kyllä se tunne tulee sieltä, kun olet valmis. Älä missään nimessä koe huonoa omatuntoa siitä, ettei ne herätä sinussa tunteita. Kun näet ekan tai tokan kerran vauvasi ultraäänitutkimuksessa, kun se alkaa jylläämään tuolla masussa tai kun vatsa pyöristyy, ne voi herätä. Tai sitten ne herää ekan kerran, kun saat vauvasi syliin. Kyllä se sieltä tulee, kun antaa tulla omia aikojaan, eikä pakota itseään tuntemaan jotain väkisin.

Tsempit! :smile
 
Jep, ihan normaalia käydä läpi koko tunneskaala alusta loppuun ja takaisin. Moneen kertaan. Itse olen välillä ihan paniikissa. Olen jo nyt ihan totaali väsynyt, sitten vielä tuo esikoisen tempperamentti viemässä loputkin mehut, että miten sitten kun vauva syntyy.
Välillä iskee sellainen "mäoonliianvanhatähän!"-fiilis, vaikka eihän 32-vuotias vielä ikäloppu olekaan.

Ja seksiä ei tee tosiaankaan mieli. Väsymys ja pahoinvointi vie multa halut aika lailla kokonaan. Mutta mikäli samaa kaavaa mennään kuin esikon kanssa, niin halut tuloo jossain kohtaa takaisin moninkertaisina.
 
Kuulostaa tutulta! Meille raskaus oli toivottu, ja silti ensimmäinen ajatus ja tunne positiivisen testin jälkeen oli apua, paniikki! Välillä raskausaikana pelkäsin, ettei musta ole äidiksi ja olin varma, että lapsi vihaa mua... Eli niin kuin muutkin ovat kirjoittaneet, tunteiden sahaaminen ja haluttomuus ovat varmasti aivan normaalia. Osa pelkästään hormoneista johtuvaa!

Olen monelle sanonut myös, että jo se, että pohtii millainen äiti on ja mitä-jos-musta-tulle-ihan-paska-äiti -pelko kertovat siitä, että että sinusta tulee varmasti välittävä vanhempi! :happy119
 
Kiitos teille kaikille vastauksista :Heartred Helpottaa kuulla että muillakin on vastaavia tuntemuksia ja että en ole ainut.
Tuntuu välillä että olisi joku jakomielitauti kun välillä on niin ihana olla ja sitten kohta v*tuttaa kaikki ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle. :sad001
Sen kun sais vielä itselleen iskostettua että susta tulee ÄITI :) tuntuu etten oikein käsitä tätä vieläkään. Kaipaisin jotain konkreettista tästä raskaudesta. Mahan jo? Nähdä että se on täällä masussa ja se on tulossa ja kaikki on hyvin...
Toivottavasti ne ekalla neuvolakäynnillä edes kuuntelis sitä.
 
Ja yksi asia mitä pohdin kokoajan on se että onkohan tuolla ketään? Entä jos se on mennyt kesken enkä tiedä? Mitään muuta oireita ei ole ollut kuin tissien kipeys ja menkat tietty jäi pois. Välillä kuvottaa jotkut hajut ja saatan yökkäillä mutta ei edes päivittäin...
Mahtaako ne ekalla neuvolakäynnillä kuunnella edes? Tietääkö joku Kuopion alueen systeemeistä? Voikohan pyytää kuuntelemaan? Olen melko hoikka niin mies pähkäili että se saattais kuuluakin.
Onko kellään muulla kohtu taaksepäin kallellaan? Vaikuttaakohan se mihinkään? Voiko se vaikuttaa siihen ettei kovinkaan paljon turvota? Paitsi jos on tosi tiukat farkut niin kyllä ne vähän epämukavalta tuntuu. Mut ehkäpä ne tuntui ennen raskauttakin? :)
 
Jokainen raskaus on niin omanlaisensa. Itse oksensin lähes päivittäin/olin huonovointinen rv 6+0 - 13+jotain. Toisilla taas ei tule sitä pahoinvointia lainkaan, mistä kannattaa ihan nauttia.

Ainut keino selvittää, onko siellä todella joku, on luultavasti hakeutua yksityiselle varhaisraskauden ultraan. Muuten saapi odotella niskapoimu-ultraan, joka on siinä rv 11-12 paikkeilla. Itse halusin elää "jännityksessä" niskapoimu-ultraan asti, koska kuitenkin se keskenmenonriski on suurin siinä alkuvaiheilla. En halunnut pahimmassa tapauksessa nähdä sykkivää sydäntä alkuraskauden ultrassa ja sitten seuraavassa ultrassa olisikin löytynyt kuolleena.

Se on vaikea ajatus, mutta tuo alku on sitä odottelun aikaa. Ei siinä voi kuin odottaa että aika kuluu. Niin kliseiseltä kun se tuntuu, sitä masua ja potkuja saa sitten myöhemmässä vaiheessa ihan riittämin.

Sydänäänten kuuntelu ekalla nlakerralla on varmaan paljon terkasta kiinni. Useimmat mun käsittääkseni eivät halua kokeilla edes. Johtuen siitä, että ei välttämättä kuulu ja silloin äiti saisi turhan stressin aiheen siitä. :)
 
Alun odottelu ja jännitys ovat tosiaan piinaavia. Yleensä ensimmäisellä neuvolakäynnillä ei taideta kuunnella sydänääniä, mutta poikkeuksiakin vissiin on ja riippuu, millä viikoilla raskaus on. :)

Oireet ovat tosi yksilölliset, joillakin niitä on paljon, joillakin ei ollenkaan! Raskaudessa on se ärsyttävä puoli, että kaikki tuntuu olevan normaalia. Itse kun kyselin monista oireista ja olin huolissani vastaus oli aina "se on ihan normaalia". :rolleyes: Eli jos ei ole kovia kipuja tai kovaa vuotoa, niin kaiken pitäisi olla hyvin. Pitää vain yrittää olla pelkäämättä turhaan. Mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty!
 
Kiitos taas vastauksista :)
Johon tässä kerkes pukkaa uutta ongelmaa.. Mulla on joko Crohnin tauti tai ärtynyt suoli tms. Koskaan sitä ei ole tutkittu, mutta vatsani saattaa mennä täysin yhtä äkkiä sekaisin ja sitten on kiire vessaan. Tai sitten olen ummella, etenkin nyt oli ummetusta kun söin Precosaa muutamia päiviä, koska kävimme miehen kanssa reissussa.
Eilen alkoi sitten aivan järkyttävä vatsakipu ja vatsa oli sekaisin. Tänään sama homma. Ja vessaan kipittäessä minulta tuli emättimestä semmoista todella haalean ruskeaa (?) valkovuotoa tippa. Sama kävi viikonloppuna kun oltiin hommailtu. Onkohan tää mahdollisesti menossa kesken? :sad001 En ole varma välillä että onko nämä menkkakramppeja vai koskeeko vatsaani/suolistooni.. Tällä hetkellä tuntuu että olis niitä menkkamaisia kipuja.. Mutta kun niistäkin soitin jokunen aika sitten päivystykseen, koska oli jo ilta, minulle sanottiin muistaakseni että jos se kipu ei ole jatkuvaa niin se on ok. Ja musta tuntuu että mulla koskee vähän väliä.. Ja pitkiä aikoja :/
 
Voin kokemuksesta sanoa, että tuollaista pikkuvuotoa oli molemmissa raskauksissa - myös siinä joka jatkui loppuun saakka. Keskenmenneessä vuoto runsastui ja muuttui ihan vereksi, joten eipä noista tiedä.Meille sanottiin, että limakalvot voivat olla niin herkät, että jotain vuotoa voi tulla, vaikka mitään hätää ei olisikaan.

Itselläni oli muuten kohtu tosi " takana" minkä vuoksi neuvolan mittanauha mittaukset olivat ihan puutaheinää, ylimääräisissä ultrissa juostiin sen takia parikin kertaa.
 
Niin minäkin olettaisin että se olisi runsaampaa se vuoto. Toivottavasti tuolla vaan ois kaikki kunnossa eikä muutu runsaammaks. Ei kuitenkaan vuoda koko aikaa. En oo nyt huomannut kuin parit kerrat tuota vuotoa. Ihmetyttää vaan tää menkkamainen kipu. Tuntuu että välillä koskee ihan kokoajan. Mutta sitten kun esim.liikkuu niin vähän helpottaa. Ja sitten mulla on lihaksetkin niin jumissa selässä että sekin sattuu. Mä oon kunnon rampa kolmekymppinen :D
Olis se aika jännittävää ja ihanaa saattaa tämä loppuun saakka. Vaikka pelottaa ja en edelleenkään tajua sitä että oon raskaana :) Ehkä toi eka neuvolakäynti läväyttää sit todellisuuden naamalle :)
 
Niin ja minulla on tuo kohtu kallellaan taaksepäin. Ja voikohan toi mun endometrioosi vaikuttaa näihin normaaleihin kipuihin jotenkin lisää?
 
Jep, mulla ekat raskaus oireet olivat menkkamainen kipu. Ne on vissiin kohdun kasvamiskipuja? Korjatkaa, jos olen väärässä! Verta tuli myös ekan parin kuukauden ajan tipoittain - ja sekin oli normaalia. Ja raskausaikana mulla oli maha ihan löysällä. Ei kertaakaan ummettanut, vaan...no, päin vastoin. Jos sulla ei ole ollut ennen noita suolisto-oireita, niin luultavasti nekin sitten kuuluvat raskauteen. :rolleyes:
 
On mulla ollut ennenkin, en oo vaan jaksanut koskaan selvittää mistä johtuu. Välillä parempi olo ja välillä huonompi.
Tuo mun "erite" :) ei oo verta vaan semmosta aivan kummallisen väristä. En oikein ees tiedä minkä väristä. Kuitenkin sen huomaa kun käy vessassa ja pyyhkii... Kovin kummallista. Onneks on ens viikolla se neuvola :)
 
Ärtynyt suoli voi olla ikävä. Lähipiirissä on. :sad001 Koko raskaudessahan valkovuoto voi muuttua tosi paksuksi ja jos siinä on mukana kuivunutta verta, niin se voi olla kummallisen väristä. :grin (Mutta jos erite alkaa kellertää ja haista, niin sitten voi olla tulehduksesta kyse.)
 
Okei :) että ihan normaalia vois olla...? :) mulla on vissiin aika herkät noi limakalvot kun lähes aina kun käyn gynellä niin ne vuotaa :sad001
 
Joo pitää mun soittaa huomenna. Aika kovia kipuja ollut tänään jotka menneet kyllä ohi ja sit luin että toi endo saattaa aiheuttaa kohdun ulkoista raskautta jossa oireina on tommonen ruskea vuoto, selkäkipu ja alavatsa kivut jotka on jommalla kummalla puolella vatsaa. Tai sitten olen luulosairas :D :sad001
Pelottaa vaan ettei siellä ole kaikki kunnossa.
Ja jostain luin että koska mulla on toi endo niin olisin oikeutettu aiemmin niihin tarkempiin tutkimuksiin...
 
Takaisin
Top