Raskausoireet

[Fiufau]

Mulla ei tähänkään saakka ole ollut kummosia oireita. Helpolla siis päässyt, mutta kyllä se vaan alussa ja aina edelleen silloin tällöin huolettaa.

Närästää silloin tällöin, alkoi ihmeen aikasin tässä raskaudessa tuo kun esikoisesta alkoi joskus reippaasti yli puoli välin ja kuopuksesta vähän ennen puolta väliä. Toki esikoisen raskaudesta jäi "närästys päälle" tietyistä ruoista.

Vatsan turvotus on ollut aika jäätävää siitä asti kun menkat jäi pois.

 

[Empsu94]

Mulla ei tähänkään saakka ole ollut kummosia oireita. Helpolla siis päässyt, mutta kyllä se vaan alussa ja aina edelleen silloin tällöin huolettaa.

Närästää silloin tällöin, alkoi ihmeen aikasin tässä raskaudessa tuo kun esikoisesta alkoi joskus reippaasti yli puoli välin ja kuopuksesta vähän ennen puolta väliä. Toki esikoisen raskaudesta jäi "närästys päälle" tietyistä ruoista.

Vatsan turvotus on ollut aika jäätävää siitä asti kun menkat jäi pois.

Mä oon alkanut nauttia nyt tästä oireettomuudesta Toivottavasti NT ultrassa on hyvät uutiset ja että pääset sit nauttimaan oireettomuudesta

 

[skiyoulater]

Mä oon alkanut nauttia nyt tästä oireettomuudesta Toivottavasti NT ultrassa on hyvät uutiset ja että pääset sit nauttimaan oireettomuudesta

Täällä sama. Nyt ku rempataan uutta asuntoa, siivotaan sitä ja pakataan vanhaa ja töissäkin joutuu tekee ylitöitä, niin en ehkä selviäis hengissä jos vois vielä pahoin. Muutenki hirveä väsy päällä kerta nt-ultrassa oli kaikki hyvin, nii annan itselleni luvan jatkaa elämää stressittä oireettomuudesta huolimatta, toivottavasti sullekin tulee ja miksei tulis sama tilanne, että kaikki on lapsella ok

 

[Fiufau]

Mä oon alkanut nauttia nyt tästä oireettomuudesta Toivottavasti NT ultrassa on hyvät uutiset ja että pääset sit nauttimaan oireettomuudesta

Tätä kyllä odotan sit voi huokaista ja olla tyytyväinen oireettomuudesta jos siellä on kaikki hyvin.

Ja sit tietty sen jälkeen iskee kaikki mahdolliset kamalat oireet niiden hyvien uutisten jälkeen

 

[Empsu94]

En tiedä tapahtuuko tätä myös teille, jotka voitte pahoin, mutta suurin osa ihmisistä kysyy multa miten olen voinut, kun kerron raskaudesta. Vastaan siihen, että todella hyvin. Todella moni jatkaa sitten kertomista kuinka itse tai oma puoliso tai tuttu tms on oksentanut koko raskauden ajan. Sit "joudun" sympatisoimaan siinä jonkun toisen tilannetta, mutta oon kääntänyt sen sit enemmänkin niin että "joo huh, oon kiitollinen että oon päässyt tosta".

 

[skiyoulater]

En tiedä tapahtuuko tätä myös teille, jotka voitte pahoin, mutta suurin osa ihmisistä kysyy multa miten olen voinut, kun kerron raskaudesta. Vastaan siihen, että todella hyvin. Todella moni jatkaa sitten kertomista kuinka itse tai oma puoliso tai tuttu tms on oksentanut koko raskauden ajan. Sit "joudun" sympatisoimaan siinä jonkun toisen tilannetta, mutta oon kääntänyt sen sit enemmänkin niin että "joo huh, oon kiitollinen että oon päässyt tosta".

Joo, mullekin aloitetaan aina kaikilla kauhutarinoilla, että minä se olin koko raskauden ajan pää vessanpöntössä, oli hirveät liitoskivut, pissat tuli housuihin jne. Sit oon silleen "okei, onpa kurjaa", niinku mitä mun pitäis sanoa? Kerroin just, että mulla ei ole oireita, voisiko toinen osapuoli vaan sanoa, että no onpa kiva, että pääset helpommalla kuin minä. Miksi tässä asiassa pitää joidenkin martyrisoitua niin kovasti.

Ja ei edes aloiteta synnytystarinoista... Joo sitten kun synnärille joudut, niin se se on helvettiä, kaikki paikat repeää, mikään lääke ei auta, olet kauheissa kärsimyksissä monta vuorokautta, kukaan ei auta... Voin vaan kuvitella, mitä "paskaa" ne saa niskaan, joiden synnytys on tavalla tai toisella "helppo", joilla epiduraali puree ja lapsi tulee hetkessä maailmaan.

Kovasti tunteita herättää joissain ihmisissä se, että ei ole raskauspahoinvointia tai jos synnytys sujuu helposti. Itse en toki vielä ole synnyttänyt, mutta olen kuullut näitäkin tarinoita jo etukäteen, että helpon synnytyksen jälkeen toiset vähättelee sitä kokemusta ja haluaa jakaa kauhutarinoita omastaan. Olipas sekavasti selitetty...

 

[Empsu94]

Joo, mullekin aloitetaan aina kaikilla kauhutarinoilla, että minä se olin koko raskauden ajan pää vessanpöntössä, oli hirveät liitoskivut, pissat tuli housuihin jne. Sit oon silleen "okei, onpa kurjaa", niinku mitä mun pitäis sanoa? Kerroin just, että mulla ei ole oireita, voisiko toinen osapuoli vaan sanoa, että no onpa kiva, että pääset helpommalla kuin minä. Miksi tässä asiassa pitää joidenkin martyrisoitua niin kovasti.

Ja ei edes aloiteta synnytystarinoista... Joo sitten kun synnärille joudut, niin se se on helvettiä, kaikki paikat repeää, mikään lääke ei auta, olet kauheissa kärsimyksissä monta vuorokautta, kukaan ei auta... Voin vaan kuvitella, mitä "paskaa" ne saa niskaan, joiden synnytys on tavalla tai toisella "helppo", joilla epiduraali puree ja lapsi tulee hetkessä maailmaan.

Kovasti tunteita herättää joissain ihmisissä se, että ei ole raskauspahoinvointia tai jos synnytys sujuu helposti. Itse en toki vielä ole synnyttänyt, mutta olen kuullut näitäkin tarinoita jo etukäteen, että helpon synnytyksen jälkeen toiset vähättelee sitä kokemusta ja haluaa jakaa kauhutarinoita omastaan. Olipas sekavasti selitetty...

Apua en oo onneksi vielä kuullut näitä synnytystarinoita! Mutta näitä "asuin vessan lattialla kolme kuukautta" on tullut kuultua joo.

 

[Fiufau]

En tiedä tapahtuuko tätä myös teille, jotka voitte pahoin, mutta suurin osa ihmisistä kysyy multa miten olen voinut, kun kerron raskaudesta. Vastaan siihen, että todella hyvin. Todella moni jatkaa sitten kertomista kuinka itse tai oma puoliso tai tuttu tms on oksentanut koko raskauden ajan. Sit "joudun" sympatisoimaan siinä jonkun toisen tilannetta, mutta oon kääntänyt sen sit enemmänkin niin että "joo huh, oon kiitollinen että oon päässyt tosta".

Ei vielä tässä raskaudessa, kun kukaan ei tiedä, mutta tuonne yleiseen ketjuun vähän tätä jo sivusinkin. Eli kyllä, varsinkin ekassa raskudessa ihan loputtomiin ja just se, että miksei vaan voi olla että kiva kun oot päässyt vähällä. Sellaisia tarinoita sieltä tulee että jää itte ihan sanattomaksi ja pitäs alkaa voivotella sitä toista, vaikka hän ois viimeksi ollut raskaana 10 vuotta sitten.

Ja juu, nuo synnytykset onkin sitten jo ihan oma lukunsa. Itellä synnytykset on sujunut hyvin, ei pahaa sanottavaa niin ei kun ei tämäkään vastaus kelpaa

 

[Semimami]

Joo, mullekin aloitetaan aina kaikilla kauhutarinoilla, että minä se olin koko raskauden ajan pää vessanpöntössä, oli hirveät liitoskivut, pissat tuli housuihin jne. Sit oon silleen "okei, onpa kurjaa", niinku mitä mun pitäis sanoa? Kerroin just, että mulla ei ole oireita, voisiko toinen osapuoli vaan sanoa, että no onpa kiva, että pääset helpommalla kuin minä. Miksi tässä asiassa pitää joidenkin martyrisoitua niin kovasti.

Ja ei edes aloiteta synnytystarinoista... Joo sitten kun synnärille joudut, niin se se on helvettiä, kaikki paikat repeää, mikään lääke ei auta, olet kauheissa kärsimyksissä monta vuorokautta, kukaan ei auta... Voin vaan kuvitella, mitä "paskaa" ne saa niskaan, joiden synnytys on tavalla tai toisella "helppo", joilla epiduraali puree ja lapsi tulee hetkessä maailmaan.

Kovasti tunteita herättää joissain ihmisissä se, että ei ole raskauspahoinvointia tai jos synnytys sujuu helposti. Itse en toki vielä ole synnyttänyt, mutta olen kuullut näitäkin tarinoita jo etukäteen, että helpon synnytyksen jälkeen toiset vähättelee sitä kokemusta ja haluaa jakaa kauhutarinoita omastaan. Olipas sekavasti selitetty...

Must tuntuu, että samanlaista reagointia on kyllä asiassa kuin asiassa, osa ihmisistä kokee tarpeelliseksi kertoa omia tai jopa tuntemattomien kokemuksia sen sijaan että keskittyis siihen henkilöön jonka kanssa keskustelee ja jonka tilanne on ns. akuutti Saapi nähdä, miten oma huumorintaju tulee riittämään näihin kokemusasiantuntijoihin tässä tilassa ja tilanteessa

 

[KukkaPuska]

15+0.

Vauva vaatii hirveesti ruokaa ja näläntunne iskiessään tuntuu ihan järkyttävän pahalta.
Enkuks mahanälästä sanotaan et on "hunger-pangs", en tiiä mikä suomalainen vastine ois... Varmaan joku "nälkäkurnintahepulikohtaus" Yöpöydällä on pari hedelmää aamuyötä vasten jos yöpissalla alkaa maha kurnia.

Liitoskipuja? On alkanut tuntumaan alaselässä, nivelet jotenkin löystyneen oloset, samoin kohdun venymistä tuntuu toisinaan vauvan kohdilla. Relaksiinin takia nivelet löystyy ja tuntuu kuin ois tehty hyytelöstä välillä. Tasapaino heittelee.

Muuten olo on tällä hetkellä ihan mahtava verrattuna ekaan kolmannekseen. Reflektoiden tänään, niin sitä aikaa ei kyllä ole yhtään ikävä, vaikka oksensin "vain" noin viisi kertaa ja muuten oli krapulainen ja väsynyt olo. Mutta hyh sentään. Nyt on niin paljon parempi, energinen, puuhakas ja sosiaalinen.

 

[Semimami]

Tuota relaksiini-asiaa pitää varmaan itsekin tutkia. Mietin, mistä johtuu kun polvikremppa on palannut nyt vuosien jälkeen. En ainakaan ole kyykännyt nyt liian kovaa

 

[KukkaPuska]

Mulla oli ensimmäisinä viikkoina kans ihan jäätäviä outoja nivelkipuja polvessa ja oikeessa lonkassamitä ei oo ikinä ennen ollu. Mutta ne meni ohi nopeesti eikä oo tullu takasin.

 

[Nitskuu]

Ihana kuulla että muut on päässyt nauttimaan raskaudesta pahan olon jäädessä taka-alalle mä toivon kans että jossain kohtaa helpottais. Oma oksentelu jatkuu ja pelko on läsnä jokaikinen päivä että päästäänkö loppuun saakka, tai kun pääsisi edes sinne +24 viikolle niin uskaltais vähän hengähtää. Lääkärit kun ovat kovin skeptisiä tämän suhteen ja jotkut jopa sanoneet meidän tilannetta lääketieteelliseksi ihmeeksi kuinka vauva porskuttaa edelleen mukana vaikka tulikin lapsivettä reippaasti sillon pari viikkoa taaksepäin. Mutta ei siitä sen enempää, onko raskaudenaikaisesta tukivyöstä ollut helpotusta liitoskipuihin edellisissä raskauksissa? Kiinnostais ostaa se jos auttais mutta onko kokemuksia?

 

[KukkaPuska]

Rv 18+2,

Alaselän nikamien välissä on alkanu hölskyä eli tuntuu jännä löystyminen, maha on kasvanut aika kivasti, on ollu jo viikkoja tosi energinen ja loistava olo, oon nukkunut hyvin, ei oo mitään ruoka- eikä hajuherkkyyksiäkään oo ollut pitkään aikaa ja varmaan elän raskauden parasta aikaa juuri nyt. Sormet riskiin että tää hyvä boogie jatkuisi loppuun saakka!

Lautasannoksia pitää alkaa vähentämään, tai tulee kamala turvotus kun maha alkaa olla muutenkin aikamoinen pallo.

Tosi vaikeeta meinaa olla oottaa rakenneultraa, pitää estämällä estää itseä käymässä varaslähdössä yksärillä että saisi vihiä vauvan sukupuolesta.

 

[Rouva Piu]

Alkurasskaudessa tuli varmaan ihan kaikki mitä vaan voi tulla, ja pikkuhiljaa ne siitä sitten alkoi hiipumaan kohti NT-ultraa.

Nyt 17+1, nivusia (etenkin oikealta puolelta) repii välillä suht mojovasti, selkä kiukuttelee milloin mistäkin kohtaa, sekä päivällä että yöllä.
Ruoka maistuu jo ihan ok, se sitten että mikä maistuu on eri asia. Jotenkin liha on nyt semmonen että juurikaan ei tee mieli, broileria ei ole pystynyt koko raskauden aikana syömään

Niin ja nää randomit päänsäryt, mitkä tulee ja menee ihan miten sattuu, eikä niihin mikään auta. Neuvolalääkärille juttelin asiasta, niin höpötti vaan niskajumeista. No kyllä minä tähän ikään mennessä jo tunnistan jännitys/niskajumipäänsäryn, migreenin ja muun päänsäryn toisistaan ja tämä ei ole niskaa/jännitystä/migreeniä

 

[Rouva Piu]

Tosi vaikeeta meinaa olla oottaa rakenneultraa, pitää estämällä estää itseä käymässä varaslähdössä yksärillä että saisi vihiä vauvan sukupuolesta.

Nojoo varmasti tän kanssa saa tehdä töitä itseään vastaan.

Meillä taas on varattuna ensi perjantaina yksityiselle käynti, vaikka juuri maanantaina käytiin Taysissa 'väliultrassa' / varhaisrakenteilla. Ei lähtenyt lääkäri arvaileen sukupuolta ollenkaan, totesi et katsotaa sit rakenneultralla uusiksi.
Tosin tuo yksityisen käynti nyt ihan oman mielenrauhan takia, kun tässä nyt elellään näitä viikkoja missä edellinen menetettiin, niin haluaa sen takia varmuuden, että vielä viikolla 17+ meillä on Toivo mukana Vaikka nyt kaikki on mennyt ihan erilailla, onneksi, ja kaikki näytti just maanantainakin tosi hyvältä.

 

[KukkaPuska]

Eipä ollut oikein mitään oireita koko toisena kolmannaksena. Se oli kyllä kaikin puolin ihanaa virkeää aikaa.

Nyt on viikko 24+3 menossa, ja mulle on iskenyt jäätävä väsymys (kaamos vaikuttanee myös) ja olen huomannut että keho väsyy koko ajan pienemmästä.

Myös aivosumua ja jumitusta on havaittavissa.

Muutama harjotussuppari ollut, ne on lievästi sanottuna aika jänniä kun koko vatsa kiristyy levossa..

Nyt on siis just alkanut se joku vauvelin painon tuplaantumis -kuukausi, niin ei ihme et vie mehut pois.

Hemoglobiini laskenu 114, ja ferrit oli ennen raskautta 14, neuvolassa sanottiin et seurataan, ei vielä muuta ku rautaa tuplamäärä ja punasta lihaa koneeseen.