Meillä mies ei ole innostunut vauvan tulosta, mut on hyväksynyt sen ja sanoo että kattoo miten käy. Oishan se ihanaa jos hyppis seinille riemusta.Itellä ei ole ollut voimia kauheasti iloita kun pahoinvointi on vienyt energiaa niin paljon.
Viime viikolla rv 14, tuntui eka kerran että "ihanaa, meille tulee vauva" :)
Seksi ei huvittais, ja oon oottanut kuulemani keskiraskauden mahdollista "kiimaa" :) Mies väittää ettei hänenkään tee muka niin paljon mieli kuin ennen, tarkoittanee kuin alussa kai, koska aina kun se näkee mun levinneen perän, jota ite inhoan ja turvonneet tissit, sen on pakko tulla läpsimään ja hyörimään ja ehdottelemaan. Toisaalta ihan kiva että se tykkää, vaikka itelle nää muutokset on ollut vaikeita.
Mukkeliksen sanoja ymmärrän kun hän sanoi että jokainen raskaus on syventänyt rakkautta miestä kohtaan. Vaikka esikoista odottelen on yks km takana ja jo näin vähässä ajassa voin sanoa että aamen tälle.
Viime viikolla rv 14, tuntui eka kerran että "ihanaa, meille tulee vauva" :)
Seksi ei huvittais, ja oon oottanut kuulemani keskiraskauden mahdollista "kiimaa" :) Mies väittää ettei hänenkään tee muka niin paljon mieli kuin ennen, tarkoittanee kuin alussa kai, koska aina kun se näkee mun levinneen perän, jota ite inhoan ja turvonneet tissit, sen on pakko tulla läpsimään ja hyörimään ja ehdottelemaan. Toisaalta ihan kiva että se tykkää, vaikka itelle nää muutokset on ollut vaikeita.
Mukkeliksen sanoja ymmärrän kun hän sanoi että jokainen raskaus on syventänyt rakkautta miestä kohtaan. Vaikka esikoista odottelen on yks km takana ja jo näin vähässä ajassa voin sanoa että aamen tälle.