Raskaus pelko ahdistus ja kaikki muu

Zuza

Jostain jotain jo tietävä
Onkos muita samassa tilanteessa olevia mulla rv 23+2 ja raskaudessa mukana alusta asti ollut pelko ja ahdistus… en ole vielä päivääkään nauttinut raskaudesta enkä ollut iloinen sen johdosta vain pelko vauvan menettämisestä ja ahdistus kaikesta painaa mieltä… tänään sanoin miehelle että mitään ei osteta ennen kuin vauva on terveenä ja hyvin voivana meidän sylissä… ainoa mitä hankintoja niin äitiyspakkaus… rakastan koko sydämestäni vauvaa jo nyt mutta pelko siitä etten koskaan saa sitä syliini on todella kova… koko alkuraskauden ennen seuloja olin sitä mieltä että kaikki ei ole hyvin no seulat hälytti 1:5 down… nipt oli kuitenkin normaali ja varhais rakenneultra myös sekä rv 20 rakenne ultrissa ei poikkeavaa silti en jaksa uskoa että minun kohdalla kaikki voisi mennä elämässä hyvin… niin paljon on tullut kolhuja otettua vastaan ihan muidenkin puolesta… en varmaan pysty nauttimaan koko raskaus ainaka raskaana olemisesta…
 
Täällä kohtalotoveri ilmoittautuu. Mulla viikkoja 15+2. Ensimmäiset neljä viikkoa putkeen vuodin verta. 7+ ultrassa selvisi että ollut kaksosraskaus joista toisen kehitys loppunut kesken. Sitten vuodot loppuivat viideksi viikoksi. Jäin myös seulassa kiinni 1:102 ja otettiin NIPT. Siinä kuitenkin kromosomit todettiin normaaleiksi mitä tutkittiin, mutta mulla on vuodot alkaneet taas uudelleen. Erikoislääkäri ultrasi pitkään vauvaa ja näki istukan sijaitsevan tosi matalalla ja arveli vuodon johtuvan siitä. Olen jo luonut kauhukuvia etisestä istukasta. Mulla on kaksi tervettä lasta, mutta miehen suvussa on vaikeaa autismia ja kehitysvammaa. Pelottaa jos meidänkin lapsi on jollain tapaa sairas. Ikää kun on valmiiksi vanhemmilla niin olen miettinyt, voiko kaikki enää sujua niin hyvin kuin aiempien lasten kohdalla. Olen koittanut saada itselleni ilon tunnetta raskaudesta, mutta päällimmäisenä on pelko tällä hetkellä ja se harmittaa todella paljon. Toivoisin että osaisin nauttia koska tämä tulee olemaan viimeinen raskaus, kävi tässä miten kävi. Tsemppiä sinullekin vaikeiden tunteiden kanssa. Suurimmalla osalla kaikki päättyy kuitenkin hyvin ja sitten harmittaa kun koko raskausaika meni murehtimiseen.
 
15+6 täällä ja ahdistaa. Taustalla pari keskenmenoa, joten tämä on kyllä tosiaan yhtä päivä kerrallaan-eloa. Vähän helpottaa kun on esimerkiksi töissä ja saa muuta ajateltavaa, mutta sieltä pelkään saavani vakavan infektion joka vahingoittaa vauvaa. Raskaus näkyy jo ja moni tietää siitä, itse voisin mieluiten piilottaa asian loppuun asti. Minulla on tukihenkilö erään järjestön kautta, ja neuvolan kautta olen saanut keskusteluapua näihin ahdistuksen tunteisiini.

Paljon tsemppiä sinulle, tämä on hermoja raastavaa aikaa :red-heart:
 
Takaisin
Top