Raskaus ja vauva + lemmikit
- Ketjun aloittaja meemi
- Aloituspäivämäärä
Täältäpäs löytyi kiva ketju :) Loikkasin marraskuisista ihmettelemään tätä asiaa minäkin.
Perheessämme on 4- ja 5-vuotta loppuvuodesta täyttävät mopsi-poikaa. Vauvoihin eivät ole tottuneet, vaikka isompia lapsia perheessämme onkin. Varsinkin toinen mopoista saa hepulit aina esim. kuullessaan telkusta vauvan itkua. Toinen taas on itse sellainen vauva ja meikäläiseen kiintynyt inisijä, että ei toisesta väliä.
En usko, että pojat pahaa aikovat tulokkaalle ja luulen, että myös hyväksyvät laumaansa. Ovat kaikesta huolimatta hyvin selvillä omasta asemastaan lauman alimmaisina tälläkin hetkellä! Mutta vähän mietityttää tuo reagointi itkuun ja ylipäätäänkin kaikkeen outoon ja uuteen. Tässä kun kaveri kävi puolivuotiaan tytön kanssa kylässä, niin pelkäsivät nuo mopot turvakaukaloakin ihan kamalasti. Saatikka sitten sitä, kun se alkoi liikkua ja sieltä kuului ääniä...
Olen ajatellut siedättää koiria kaukaloihin ja muihin tavaroihin sillä tavalla, että ne ei sitten ihan hirveesti kiinnostais kun vauva on kotona. Aikaa on vielä runsaasti :) Onkohan kukaan koskaan kokeillut siedättää eläimiä itkulle.... Kuulostaakin ihan hullulta, mutta auttaiskohan se?
supaloni
Perheessämme on 4- ja 5-vuotta loppuvuodesta täyttävät mopsi-poikaa. Vauvoihin eivät ole tottuneet, vaikka isompia lapsia perheessämme onkin. Varsinkin toinen mopoista saa hepulit aina esim. kuullessaan telkusta vauvan itkua. Toinen taas on itse sellainen vauva ja meikäläiseen kiintynyt inisijä, että ei toisesta väliä.
En usko, että pojat pahaa aikovat tulokkaalle ja luulen, että myös hyväksyvät laumaansa. Ovat kaikesta huolimatta hyvin selvillä omasta asemastaan lauman alimmaisina tälläkin hetkellä! Mutta vähän mietityttää tuo reagointi itkuun ja ylipäätäänkin kaikkeen outoon ja uuteen. Tässä kun kaveri kävi puolivuotiaan tytön kanssa kylässä, niin pelkäsivät nuo mopot turvakaukaloakin ihan kamalasti. Saatikka sitten sitä, kun se alkoi liikkua ja sieltä kuului ääniä...
Olen ajatellut siedättää koiria kaukaloihin ja muihin tavaroihin sillä tavalla, että ne ei sitten ihan hirveesti kiinnostais kun vauva on kotona. Aikaa on vielä runsaasti :) Onkohan kukaan koskaan kokeillut siedättää eläimiä itkulle.... Kuulostaakin ihan hullulta, mutta auttaiskohan se?
supaloni
Mäkään en tätä topiccia näemmä ollu huomannu, meidän perheestä löytyy 6 vuotiaat kääpiösnautseri ja englannin vinttikoira sekä 5 vuotias sekarotuinen. Ihan kivasti ovat olleet kavereiden muksujen kanssa, käppänän kanssa tarttee kyllä olla tarkka, jos vauva tarttuu
turkista tms. Mutta en mä ole sinänsä huolissani, tietty se pelottaa, että mitä jos vauva onkin allerginen. Mutta eipä sitä nyt voi murehtia etukäteen, se on sitten sen ajan murhe. Lähinnä jänskäilee, että miten solmussa sitä on kolmen koiran ja vaunujen kanssa [:D]
Täytyykö mennä treenaa tyhjien vaunuhen kera [;)]
turkista tms. Mutta en mä ole sinänsä huolissani, tietty se pelottaa, että mitä jos vauva onkin allerginen. Mutta eipä sitä nyt voi murehtia etukäteen, se on sitten sen ajan murhe. Lähinnä jänskäilee, että miten solmussa sitä on kolmen koiran ja vaunujen kanssa [:D]
Täytyykö mennä treenaa tyhjien vaunuhen kera [;)]
Mä oon kanssa miettinyt, että miten lenkit mahtaa sujua vaunujen ja koiran kanssa. Valmistautumisen mä oon aloittanut opettamalla koiraa jo nyt kulkemaan rauhassa mun jommalla kummalla puolella. Käskyn "reuna" se osaakin. Seurauksessakaan en koko lenkkiä halua pitää, mutta tosiaan olen vaatinut nyt "normaalia hyvää hihnakäytöstä" niin, että koira kävelee suoraan eteenpäin, ilman seilailua. Tätä samaahan voi toki opettaa useammallekin koiralle...
On varmaan tosiaan hyvä totuttaa eläimiä uusiin huonekaluihin ja tarvikkeisiin hyvissä ajoin. Ei sitten tule liian montaa uutta juttua elämään yhdellä kertaa. Meillä kissat ja koira on mielenkiinnolla nuuhkineet mun siskon vauvojen vanhoja vaatteita. Kyllä näköjään eläimen nenä haistaa pestyistäkin vaatteista.
On varmaan tosiaan hyvä totuttaa eläimiä uusiin huonekaluihin ja tarvikkeisiin hyvissä ajoin. Ei sitten tule liian montaa uutta juttua elämään yhdellä kertaa. Meillä kissat ja koira on mielenkiinnolla nuuhkineet mun siskon vauvojen vanhoja vaatteita. Kyllä näköjään eläimen nenä haistaa pestyistäkin vaatteista.
tättärä
Puuhakas puhuja
Fearsome: Kun minun esikoiseni syntyi, minulla oli aina parivuotias collie sekä 4v afgaanini ja usein myös vanhempieni silloin 5v seropi (narttuja kaikki) mukana lenkillä. Olihan se alkuun melkoista setvimistä välillä, mutta nopeasti koirat tottuivat. Ainoastaan vinttarin kohdalla ongelma oli se, että tuo maastojuoksijana AINA sekosi ruohonleikkurin äänestä ja silloin saattoi loikata vaikka vaunujen eteen etsimään pupua....... Samoin, jos oikea pupu ryntäsi ohi niin muutaman kerran oli pakko tuo vinttikoira laskea ihan irti asti - se juoksi pupun perässä tasan sen aikaa, kun tuo näköpiirissä oli ja sitten tuli kyllä kutsusta takaisin.
Tyhjien vaunujen kanssa harjoittelu voisi olla ihan hyvä, itse silloin aikanaan harmittelin, kun en etukäteen tajunnut sitä tehdä. Itkulle siedättymisestä sanoisin, että itkuun reagointi on ihan koirasta riippuvainen - meillä afgaani (naiseudestaan huolimatta) ei koskaan korvaansa lotkauttanut kun taas collie oli joka kerta katsomassa, mikä vauvalla on hätänä - se oli muutenkin alusta alkaen ihan rakastunut poikaan ja lopun elämäänsä nimenomaan pojan koira (kuoli pojan ollessa 8v). Vieraiden vauvojen itku ei tuota hetkauttanut, mutta annas kun oma huusi - eli koira kyllä tunnistaa oman ja oppii sen kanssa elämään hyvin nopeasti, en usko että yleinen "itkulle altistaminen" ennen vauvan syntymää vaikuttaa mitenkään siihen, kuinka koirat sitten oman perheen lapseen reagoivat - uroskoirilla tuskin on samanlaista voimakasta hoivaviettiä kuin tuolla meidän collienartulla eli niitä itku luultavimmin ei hetkauta suuntaan tai toiseen, korkeintaan silmiä raottavat ja tuhahtavat loukkaantuneina, kun unia häiritään.
Tyhjien vaunujen kanssa harjoittelu voisi olla ihan hyvä, itse silloin aikanaan harmittelin, kun en etukäteen tajunnut sitä tehdä. Itkulle siedättymisestä sanoisin, että itkuun reagointi on ihan koirasta riippuvainen - meillä afgaani (naiseudestaan huolimatta) ei koskaan korvaansa lotkauttanut kun taas collie oli joka kerta katsomassa, mikä vauvalla on hätänä - se oli muutenkin alusta alkaen ihan rakastunut poikaan ja lopun elämäänsä nimenomaan pojan koira (kuoli pojan ollessa 8v). Vieraiden vauvojen itku ei tuota hetkauttanut, mutta annas kun oma huusi - eli koira kyllä tunnistaa oman ja oppii sen kanssa elämään hyvin nopeasti, en usko että yleinen "itkulle altistaminen" ennen vauvan syntymää vaikuttaa mitenkään siihen, kuinka koirat sitten oman perheen lapseen reagoivat - uroskoirilla tuskin on samanlaista voimakasta hoivaviettiä kuin tuolla meidän collienartulla eli niitä itku luultavimmin ei hetkauta suuntaan tai toiseen, korkeintaan silmiä raottavat ja tuhahtavat loukkaantuneina, kun unia häiritään.
Juu ei mua tuo grey huoleta, se on tosi mallikelpoinen remmeilijä vaikka on entinen ratarassi. Se on tosi hienosti hallittavissa vaikka pupu lähtiskin. Pahin on tuo pieni (pellossa) kasvanut Napoleon kompleksin omaava :D Mut juu, ehkä me harjoitellaan jahka saadaan vaunut kotiin [;)]
tättärä
Puuhakas puhuja
Tulipa vain tässä mieleen, kun nyt muutaman viikon olen tuota porokoiraipanaa opettanut kulkemaan nätisti rattaiden vieressä, että monilla nuorilla paimentavilla koirilla (ja toisaalta näön pohjalta saalistavilla vinttareilla) voi olla ihan mieletön kiusaus hyökkiä rattaanpyörien kimppuun - tai alakorin, jos sieltä jotain roikkuu. Minä olen välillä tulla hulluksi tuon ipanan kanssa, kun sen pitää aina hankalimmassa mutkassa alkaa pomppimaan rattaiden kimppuun - toisaalta tätä ongelmaa tuskin tulee vanhempien koirien kanssa, jotka muuten jo hallitsevat hyvän hihnakäytöksen ja peruskäskyt. Tuo meidän tenavahan on syntynyt toukokuun alussa, eli ollaan vielä ihan alkuvaiheessa koulutuksen kanssa - muuten tosi helppo ja koulutettava tyttö, mutta välillä saa noita vauvavilliys kohtauksia.