Raskaana keskenmenon jälkeen

T

Tomaattikissa

Oman äänensä löytänyt
Olen huomannut, etten ole selvästikään ainoa, joka on raskaana keskenmenon jälkeen. Tässä olisi ketju meille, jotka kannamme mukanamme rankkaa kokemusta aiemmasta raskaudesta. Ajattelin, että voisimme tässä ketjussa tarjota toisillemme vertaistukea ja lohtua kaikkeen aiheeseen liittyvään.

Omalla taustallani on siis keskeytynyt keskenmeno kesältä. Sikiö kuoli viikoilla 9+5, mutta keskenmeno todettiin vasta viikoilla 12+5, kun olin vuotanut ja kipuillut lievästi pari päivää. Jouduin synnyttämään kuolleen sikiön sairaalassa lääkityksen avulla, ja kokemus oli kaiken kaikkiaan elämäni rankin ja musertavin. Oli hurjaa, että raskausoireet jatkuivat normaalisti niin pitkään sikiön kuoleman jälkeen. Meillä olisi ollut nt-ultra muutama päivä myöhemmin.

Nyt olen onnellisesti raskaana, viikkoja on nyt 8+5 ja varhaisultrassa kaiken todettu olevan ok viime viikolla. Kuitenkin mukana kulkee jatkuvasti pieni huoli ja pelko, sillä tämä raskaus ei ole vielä edennyt todistetusti pidemmälle kuin edellinen. Mietimme toista varhaisultraa viikolle 10, jotta näemme kaiken olevan hyvin, mutta nyt olemme tulleet siihen tulokseen, että odotamme kuitenkin nt-ultraan. Keskeytynyt keskenmeno on kuitenkin sen verran harvinaisempi kuin keskenmeno, että oletamme ja uskomme nyt kaiken olevan ok niin kauan, kuin en vuoda tai kipuile. Mutta katsotaan.

Miten te muut (keskeytyneen) keskenmenon kokeneet pärjäilette, onko tämä raskaus ollut henkisesti rankka? Tsemppiä kaikille. :Heartred
 
Tomaattikissa sanoi:
Miten te muut (keskeytyneen) keskenmenon kokeneet pärjäilette, onko tämä raskaus ollut henkisesti rankka? Tsemppiä kaikille. :Heartred
Click to expand...
Suurin osa keskenmenoista johtuu alkion viallisista kromosomeista, joten keskeytyneen keskenmenon jälkeen totesin, että jos vielä yritän lasta, niin sitten se tapahtuu alkiodiagnostiikan avulla, koska siten saadaan seulottua pois alkiot, joissa on vialliset kromosomit. (Mosaikismi on toki mahdollista, mutta sen riski on pienempi.)

Nyt tosiaan tiesin jo ennen raskauden alkamista, että alkiolla on terveet kromosomit, jolloin keskenmenon riski on paljon pienempi kuin jos yrittäisi ilman alkiodiagnostiikkaa. Jos minulla ei tätä vaihtoehtoa olisi ollut, en olisi enää halunnut yrittää tulla raskaaksi ollenkaan.

En usko vauvaan ennen NT-ultraa, sitä ennen tuntuu, että tämä on edelleen vain raskaaksi tulon yrittämistä. Ehkäpä muut yrittävät tulla raskaaksi ja bilettävät kun tikussa on plussa, minulle taas ei biletykseen riitä mikä tahansa plussa, vaan biletyksen vaatimus on se, että sikiö on todettu seulonnoissa terveeksi. Koska muuten se menee yleensä (itsestäänkin) kesken.

Sinänsä tämä ei minusta tunnu henkisesti rankalta, koska tiedän jo, että yleisin keskenmenon syy on suljettu jo pois tästä raskaudesta, ja toisaalta enempää ei ole mahdollista tehdä. Kaikki on tehty ja selvitetty.

Klinikalta tyrkytettiin varhaisultra viikolle 8, ja ajattelin sen pitää. Vähän se tuntui myöhäiseltä ajankohdalta, mutta en kuitenkaan aikasemmaksikaan siirtänyt. Menee kesken jos menee. Neuvolaan ilmoitan vasta tuon jälkeen, jos kaikki on kunnossa.
 
Takana tosiaan minullakin tuulimuna, selvisi vasta rv12 nt-ultrassa. Sydänääniä yritettiin kuunnella jo aiemmin, mutta neuvolassa ei heti viitsitty huolestua. Kotidopplerillakaan en saanut ääniä ja aloin vähän panikoida. Just ultraa edeltävänä yönä näin unta, että kohtu onkin tyhjä ja niinhän se sitten oli.
Se oli aikamoinen shokki kyllä, ja sain samaan kasaan potkut töistä (koeajan purku tosi epäreiluista syistä) ja oli aikamoinen kolaus kaikki tuo.
Puoli vuotta siitä tärppäsi uudelleen, mutta meni spontaanisti kesken noin rv5-6. En muista tarkemmin. Sen jälkeen halusin pitää taukoa ja kasata vaan itseäni.

Nyt sitten tärppäsi taas vähän "puolivahingossa" ja aika kova huoli on. Jotenkin tavallaan varmempi olo, oireet on olleet niin selviä ja testiviivat selkeitä. Mut sit kuitenkin kalvaa jatkuva epäilys. Tänäänkin oireet on vähän kevyemmät ni hirvee jännitys ja huoli.
Sain lähetteen varhaisultraan, toivottavasti siellä näkyy syke ja kaikki jatkuu hyvin.
Itselle tää ois nyt vihoviimeinen tsäänssi ja sit laitatan kierukan ja mies on puhunu vasektomiastakin.
Kaksi lasta kuitenkin on ennestään, joten mahdollista pitäisi olla kuitenkin.

Tsemppiä kaikille ja tahmaliimajarrusukkia :Heartred
 
Ainii ja mitä tulee siihen tuulimunaraskauteen, ni siitä oli etomista ja turvotusta, mut viivat oli aika haaleita. En muista tarkkaan kaikkia oireita enää mutta mun mielestä nyt on selkemmin ollu. Ja siitä keskenmenosta en muista yhtään mitään muutakuin poisjääneet menkat ja sen kun alkoi vuotaa.
On tainnu olla aika iso stressi siihen aikaan ku niin paljon häipyny mielestä.
 
Mustakin tuntuu, että nyt on ollut vahvemmat oireet kuin keskenmenneessä, jospa se ois hyvä merkki. Vuotoa tulee kyllä vahdattua joka vessareissulla, että kyllä se siinä mielessä päivittäin on mielessä. Eikä ihan samalla tavalla uskalla iloita, koska nyt oikeesti tietää, että mikään ei ole vielä tässä vaiheessa varmaa. Neuvolaankaan en tällä kertaa halunnu soittaa heti :shy: Toisaalta yritän välttää turhaa etukäteen murehtimista, koska omat vaikutusmahdollisuudet on tässä vaiheessa niin pienet :rolleyes:
 
Voin samaistua aloittavaan. Itsekin olen joutunut synnyttämään kuolleen vauvan, itse olin viikolla 20. Se kyllä jättää ikuisen jäljen, ei sitä voi ikinä unohtaa. Jotenkin sitä ennen en osannut huolehtia mistään ja otin asiat ehkä itsestäänselvyyksiä. Nyt huoli ja kiitollisuus on mukana joka päivä. Huoli esikoisesta ja tästä raskaudesta ja kiitollisuus että minulla on tämä yksi lapsi ja pystyn tulemaan raskaaksi. Nyt pitää vain ottaa päivä kerrallaan. Ihana ketju, vertaistuki on paras tuki:Heartred
 
Täälläkin yksi kkm takana.. viimeksikin löytyi sydämmen syke varhaisultrassa, ja vasta nt-ultrassa huomattiin tämä kuolema. Kotiin laitettiin vaan lääkkeiden kanssa..
En vieläkään usko tätä raskautta, vaikka varhaisultrassa käyty ja syke näkyi. Kätilö sanoi että on todella epätodennäköistä että kävisi uudestaan, mutta eipä tässä silti uskalla uskoa. Ei tunnu vieläkään turvalliselta tämä raskaus, ja varmaan joudun varaamaan vielä toisen varhaisultran ennen nt ultraa nyt 9.viikon alussa on pahoinvointikin loppunut ja tietysti pelkään taas liittyvän keskenmenoon
 
Ihanaa Jeppis89! :Heartpink Mulla on vielä matkaa. Vuoto alko rv 7+6, nyt rv 6+1. Nyt koko ajan kuulostelen kaikkia nippailuja itsessäni ja pelkään vessakäyntejä, jos sattuisi jotain punertavaa näkymään. Toivottavasti tämä älytön huolehtiminen helpottaa, kun pääsee viikon päästä käymään ultrassa.
 
Mulla alkoi km-vuoto 7+6. Ultrassa sillon kävin 7+0 ja sillon jo näkyi sykkeetön, viikolle 6 jämähtänyt alkio. Vuoto oli siis odotettavissa/toivottu. Nyt tällä kerralla kävin ultrassa 7+3 ja kaikki oli niinkun pitää. Vessareissulla tarkistan edelleen (10+0), että etteihän ole vuotoa. Silti pelkään, että on mennyt kesken, mutta vuoto ei vaan ala spontaanisti. Vaikka oon päässyt jo pitkälle km-päivien ohi, niin silti pelkään, että nt-ultrassa tulee huonoja uutisia! :sad001 Mä en usko, että mun paniikki helpottaa ennen nt-ultraa. Jos siellä on kaikki hyvin, uskallan huokaista helpotuksesta! :oops:
 
Mulla vuoto alkoi syyskuussa 7+3 ja nyt on 9+0. Viimeksi ei nähty edes sykettä ja kehitys oli ehkä viikon jäljessä eka ultrassa. Nyt torstaina kävin ultrassa ja vastasi päivälleen sitä mitä pitikin ja vahva syke näkyi. Vielä ei voi huokaista, mutta selkeästi parempi ennuste on nyt.
 
Huomenna ollaan kolme päivää yli edellisen keskenmenon, hieman tuulettelen ja innostun. Samalla toppuuttelen itteäni, ja pelkään. Vessareissut jännittää aina, ja joka aamuyö herään vessaan tarkistamaan tilanteen. Viimeksi keskenmeno alkoi siis aamuyöllä. Omituisia päähän pinttymiä jäänyt..:oops::sad001

Joka tapauksessa, tiistaina varhaisultra:angelic: toivon että saamme hyviä uutisia ja kuulemme pienen sykkeen:Heartpink
 
Mulla oli helmikuussa km ja vuoto alko sillon 6+2. Nyt kävin ultrassa 6+4 ja sen jälkeen oli tavallaan tosi helpottunut olo mut vähän sama ku perunalla et ennen nt-ultraa en uskalla luottaa et kaikki on hyvin. Toivottavasti ees sen jälkeen vähän helpottais.
 
Luin juuri aika mielenkiintoisen artikkelin, jossa sanottiin, että lapsettomuudesta kärsineille raskauskin on vaikeampaa aikaa kuin muille.

Identiteetti on alkuraskauden hukassa, koska ei tiedä onko lapseton vai tulossa äidiksi, ja on vaikea uskoa raskauden onnistumiseen. Kaveripiiri menee myös osittain uusiksi, koska aikaisemmin on saanut tukea muilta lapsettomilta, ja plussan jälkeen välit heihin viilenevät, koska heillä on edelleen kipeä lapsettomuus päällä. Ja toisaalta ei osaa löytää yhtäläisyyksiä muiden odottajien kanssa, joilla ei lapsettomuuden kanssa ole ollut ongelmia.

Samoin tuntuu, että raskausvaivoista ei saisi valittaa ollenkaan, koska lapsettomuuden jälkeen pitäisi odotusajan olla toiveiden täyttymys. Samoin pelot lapsen menetyksestä ovat enemmän mielessä, sekä odotusaikana että vielä synnytyksen jälkeenkin.

Omalta osaltani voin allekirjoittaa nuo artikkelin väitteet kokonaan, en edes tajunnut tuota kaikkea ennen kuin luin artikkelin, mutta noin se tosiaan esikoista odottaessa meni, ja osittain sama nytkin.
 
Suski75, tää oli mielenkiintoista! Pystyisitkö linkittämään artikkelin?
 
Solros sanoi:
Suski75, tää oli mielenkiintoista! Pystyisitkö linkittämään artikkelin?
Click to expand...
https://www.shadygrovefertility.com...ter-infertility-dilemmas-deliberate-pregnancy

https://creatingafamily.org/infertility-category/cherished-child-parenting-infertility/

https://www.simpukka.info/wp-content/uploads/2014/05/plussatuoilonjapelon1.pdf

Aika lailla saman tyyppisiä tekstejä löytyy kun etsii sanoilla "pregnancy after infertility" tai "parenting after infertility". Hämmentävää, miten tästä löytyy todella paljon blogitekstejä, mutta hyvin vähän mitään oppaita tai tieteellisiä tekstejä. Onko tämä niin uusi aihe, ettei sitä ole vielä ehditty tutkimaan?
 
Onko teillä mitään epäilyksiä syistä, miksi raskaus on päättynyt keskenmenoon? Siis vaikkei ne olisikaan välttämättä todellisia syitä ni oletteko itse kuitenkin ajatelleet että tää on se syy?

Sillon ku mulla selvis se tuulimuna rv12 ni löytyi myös klamydia. Ei ollu mitään tietoa et ois kumpikaan kannettu sitä, oireettomia oltiin mut tunnettu vasta muutaman kuukauden, joten joku edellisistä oli tartuttanu. Oon melko varma et se on saattanu vaikuttaa.
Sit ku puolen vuoden päästä oli se toinen km ni olin siitä raskaudesta tosi tosi pinna kireällä. Toki se sairastettu klamykin voi vissiin vaikuttaa siihen keskeytymiseen, mut mä kerran sit raivostuin niin kovin jostain, et oikee tunsin ku huutaessa tuli semmonen piste ettei enempää voi edes huutaa tai raivota ilman et lähtee kohta taju. Olin ihan hirveän stressaavassa elmäntilanteessa muutenkin ja luulen että syke ja verenpaine on käyneet hetkellisesti tosi korkealla ja se ois voinu aiheuttaa jotain ikävää.

Nyt ku on ajatellu et noi oli ne syyt ja nyt lähtökohdat on hyvät. Ei oo stressitasokaan normaalia korkeammalla enkä oo hermoillu tai tulistunu mistään ja kaikki on muutenkin elämässä ok, ni jotenki on luottavaisempi olokin että nyt kaikki vois mennä hyvin.
 
Suurin osa keskenmenoista johtuu viallisista kromosomeista. Etenkin vanhoilla odottajilla. Vaikka keskenmenneen sikiön kromosomeja ei tutkittukaan, olen satavarma, että minulla keskenmeno johtui tästä. Sen takia tämä seuraava raskaus on nyt aloitettu IVF:llä ja alkiodiagnostiikalla, eli alkion kromosomit tarkistettiin ennen kuin se siirrettiin kohtuun. Tämä alkio oli tutkituista alkioista ainoa terve, niiden muiden alkioiden kromosomeissa on useita vikoja, ja tämä tukee myös käsitystäni siitä, että vialliset kromosomit olivat keskenmenon syy.
 
Mulla on ollu 2 keskenmenoa viimevuonna. Varmoja syitä ei tietenkään pysty jälkikäteen enää antamaan, mutta eka oli todennäköisesti tuulimuna, koska raskausoireet jälkimmäisiin verrattuna vähäiset. Spontaani keskenmeno 11+0, oli kyllä elämäni kivulian kokemus, ja mulla on kuitenkin endometrioosi ja sen myötä ollut erittäin erittäin kivuliaat menkat. Toki en uskaltanut ottaa silloin heti särkylääkkeitä, joiden takia kivut ehtivät liian koviksi. Kohtu tyhjentyi itsekseen.

Toisessa raskaudessa istukka luultavasti kiinnittyi kohdun väliseinään, joka todettiin vasta kolmannessa raskaudessani. Veren vuodosta johtuen 8+0 kävin varhaisultrassa ja sikiöllä oli hyvä syke. No 12+0 tuli spontaani keskenmeno juuri ennen np-ultraa. Särkylääkkeiden takia tämä ei ollut niin kivulias kuin eka, vaikka raskausmateriaalia oli selvästi enemmän.

Kolmannessa raskaudessa pyrin aluksi olemaan ajattelematta koko raskautta aluksi. Kun pahoinvointi rv 6 alkoi, niin en silloinkaan ajatellut raskautta vaan pahoinvoinnista selviämistä. Kolmesti kävin varhaisultrassa aikaisempien keskenmenojen jälkeen, vaikka niissä oli aina hyvävointinen syke, niin en iloinnut raskaudesta yhtään. Pelkäsin vain keskenmenoa ja yritin pyyhkiä asian mielestä. Viimeisessä varhaisultrassa 10+3 oli alkio jo niin ihmisen näköinen, vaikka pituudeltaan 9+3, että aloin pikkuhiljaa elättelemään toiveita itsekseni. Vasta toisen neuvolan 13+2 jälkeen, jossa sykkeet kuuluivat alan uskoa, että tämä raskaus on totta ja että meille saattaa sittenkin tulla vauva :Heartred Huomenna on np-ultra, ja jos kaikki on kunnossa, niin uskaltaisikohan sitä pikkuhiljaa kertoa tästä raskaudesta useammallekin ihmiselle.

Tänne foorumillekin uskaltauduin ihan vasta hetki sitten, kun aikaisemmin ei pystynyt vauva-asiaa oikein ajattelmaan keskenmenojen takia.
 
Tupuli sanoi:
Mulla on ollu 2 keskenmenoa viimevuonna. Varmoja syitä ei tietenkään pysty jälkikäteen enää antamaan, mutta eka oli todennäköisesti tuulimuna, koska raskausoireet jälkimmäisiin verrattuna vähäiset. Spontaani keskenmeno 11+0, oli kyllä elämäni kivulian kokemus, ja mulla on kuitenkin endometrioosi ja sen myötä ollut erittäin erittäin kivuliaat menkat. Toki en uskaltanut ottaa silloin heti särkylääkkeitä, joiden takia kivut ehtivät liian koviksi. Kohtu tyhjentyi itsekseen.

Toisessa raskaudessa istukka luultavasti kiinnittyi kohdun väliseinään, joka todettiin vasta kolmannessa raskaudessani. Veren vuodosta johtuen 8+0 kävin varhaisultrassa ja sikiöllä oli hyvä syke. No 12+0 tuli spontaani keskenmeno juuri ennen np-ultraa. Särkylääkkeiden takia tämä ei ollut niin kivulias kuin eka, vaikka raskausmateriaalia oli selvästi enemmän.

Kolmannessa raskaudessa pyrin aluksi olemaan ajattelematta koko raskautta aluksi. Kun pahoinvointi rv 6 alkoi, niin en silloinkaan ajatellut raskautta vaan pahoinvoinnista selviämistä. Kolmesti kävin varhaisultrassa aikaisempien keskenmenojen jälkeen, vaikka niissä oli aina hyvävointinen syke, niin en iloinnut raskaudesta yhtään. Pelkäsin vain keskenmenoa ja yritin pyyhkiä asian mielestä. Viimeisessä varhaisultrassa 10+3 oli alkio jo niin ihmisen näköinen, vaikka pituudeltaan 9+3, että aloin pikkuhiljaa elättelemään toiveita itsekseni. Vasta toisen neuvolan 13+2 jälkeen, jossa sykkeet kuuluivat alan uskoa, että tämä raskaus on totta ja että meille saattaa sittenkin tulla vauva :Heartred Huomenna on np-ultra, ja jos kaikki on kunnossa, niin uskaltaisikohan sitä pikkuhiljaa kertoa tästä raskaudesta useammallekin ihmiselle.

Tänne foorumillekin uskaltauduin ihan vasta hetki sitten, kun aikaisemmin ei pystynyt vauva-asiaa oikein ajattelmaan keskenmenojen takia.
Click to expand...

Rankka tausta sulla! Ei voi ees kuvitella! :sad001

Ymmärrettävää, ettet ole pystynyt raskaudesta nauttimaan. Eipä tää vielä oikein miltään itestäkään tunnu, kun ei vatsa oo kasvanut eikä liikkeitä tunne. Mutta toivottavasti sinä pystyt nauttimaan loppuraskaudesta ja suunnittelemaan tulevaa, onhan tässä vielä matkaa jäljellä! :Heartred

Onnea huomiseen ultraan! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top