Raskaaksi 2019

[Onnenomena]

Mä joskus rupesin seuraa instassa sitä jennika salmelaa (olikohan sen niminen) vaikka menee sillee semisti hihhuloinnin puolelle mun mielestä, oon oppinu tosi paljon mun kierrosta ja kuukautisista seuraako kukaan muu häntä?

Minä olen vähän seurannut ja joitakin neuvoja noudattanut, mm. syönyt enemmän kaalikasveja ja muutenkin terveellisemmin (vähemmän herkkuja), lisäksi N-asetyylikysteiinia.

 

[Monette]

Vajaa 11 viikkoa ja ultraan olisi 11 päivää. Pelko siitä ettei saadakaan meidän elokuun alkuista lasta heräsi öisen vuodon myötä, vuoto jatkui äsken vessassa käydessä. Vatsaa hieman kipristelee, tuntuu sille kuin kuukautisten alkaessa.

 

[Monette]

Kesken meni, ei voi mitään

 

[Hillis]

Kesken meni, ei voi mitään

Oon todella pahoillani

 

[Monette]

Miten tästä selviää, siis ihan fyysisestikin? En ole aiemmin joutunut tätä kokemaan. Onko jolla kulla km kokeneella keinoja selvitä tästä hirveästä tulvasta ja hyytymien määrästä. Istuin jo pitkät tovit pöntöllä ja vartin olin suihkussa. Minkä aikaa tämä kauhea vaihe kestää?

 

[Jukkapalmu]

Miten tästä selviää, siis ihan fyysisestikin? En ole aiemmin joutunut tätä kokemaan. Onko jolla kulla km kokeneella keinoja selvitä tästä hirveästä tulvasta ja hyytymien määrästä. Istuin jo pitkät tovit pöntöllä ja vartin olin suihkussa. Minkä aikaa tämä kauhea vaihe kestää?

Oon niin pahoillani.. Voimia ihan älyttömästi
Mulla toinen keskenmeno tapahtui 8+ viikoilla, muistelen et se vuoto oli tosi runsasta ja hyytymiä tuli jonkin aikaa. Pahimmat vuodot hyytymineen muistaakseni 3-4 päivää. Käväsin sillon ultrassa jälkikäteen että oli varmasti tyhjentynyt.

 

[Monette]

Kiitos Jukkapalmu ja Hillis
Kauheata jos noin kauan kestää. Mies läksi juuri hakemaan inkontinenssisuojia. Olisiko tähän suosituksia?

 

[Onnenomena]

@Monette Otan osaa suruun!

Itselläni pahin "tulva" on ollut jokusen tunnin. Vuoto ja kivut vaihtelevat tosi paljon tapauksen mukaan, siitä ei oikein voi sanoa. Mutta jos tuntuu, ettet pärjää kivun tai vuodon määrän kanssa, niin heti päivystykseen! Myös ambulanssin voi soittaa, jos on paha paikka.

Voimia tilanteeseen.

 

[Monette]

Lähes vuorokauden kestäneen brutaalin vaiheen jälkeen, kyselen täällä itseltäni miksi.
Miksi tulin ylipäätään raskaaksi?
Miksi raskaus ei voinut keskeytyä jo aiemmin?
Miksi mies ei halunnut tätä?
Miksi?

 

[Monette]

Eilen yöllä oli lähteä taju pariin kertaan, joka vessakäynnillä tuli syöksyllä hyytymiä, sydän teki mitä sattuu ja päässä humisi. Noita vessakäyntejä oli muuten ainakin kymmenen ja olo huononi joka käynniltä. Siitä huolimatta että materiaalia on tuntunut tulevan enemmän kuin omaan vointiin suhteutettuna tarpeeksi, pelkään että sitä ei ole vielä tullut riittävästi.

 

[Monette]

Kiitos Onnenonena! Sinäkinhän koit tämän ihan vasta. Voimia edelleen sinullekin! Miten olet saanut käsiteltyä asiaa?

 

[Onnenomena]

Kiitos Onnenonena! Sinäkinhän koit tämän ihan vasta. Voimia edelleen sinullekin! Miten olet saanut käsiteltyä asiaa?

Kiitos . Minulla meni fyysisesti aika helpolla, kun oli niin varhaiset viikot vasta. Panadol + plus ajelu autolla (mies ajoi) auton penkinlämmitin täysillä auttoi, kuvuliain vaihe kesti noin kolme tuntia.

Henkisesti sitten... Olin viikon joululomalla kun km tapahtui ja sen päälle lääkäri kirjoitti toisen viikon saikkua. En olisi henkisesti mitenkään selvinnyt töissä. Ja sitten olen puhunut, puhunut ja puhunut. Miehelle ja ystäville. He ovat onnekseni jaksaneet kuunnella. Ja tämän foorumin Menetyksen kokeneiden salainen ryhmä on ollut korvaamaton. Tervetuloa mukaan. Olen kirjoittanut tänne paljon ja se on auttanut. Myös se, että lukee toisten kokemuksia, usein sanoittaa omia tunteita.

Suru on aaltoillut. Toisina hetkinä nauran ja pursuan elämäniloa, toisina hetkinä itken peiton alla.

Hyvin paljon samoja kysymyksiä kuin sinulla on pyörinyt mielessä. Vastauksia on kovin vähän.

 

[Onnenomena]

Eilen yöllä oli lähteä taju pariin kertaan, joka vessakäynnillä tuli syöksyllä hyytymiä, sydän teki mitä sattuu ja päässä humisi. Noita vessakäyntejä oli muuten ainakin kymmenen ja olo huononi joka käynniltä. Siitä huolimatta että materiaalia on tuntunut tulevan enemmän kuin omaan vointiin suhteutettuna tarpeeksi, pelkään että sitä ei ole vielä tullut riittävästi.

Kuulostaa tosi rankalta fyysisesti! Miten voit nyt juuri? Alkaako yhtään helpottaa?

 

[zar_]

Eilen yöllä oli lähteä taju pariin kertaan, joka vessakäynnillä tuli syöksyllä hyytymiä, sydän teki mitä sattuu ja päässä humisi. Noita vessakäyntejä oli muuten ainakin kymmenen ja olo huononi joka käynniltä. Siitä huolimatta että materiaalia on tuntunut tulevan enemmän kuin omaan vointiin suhteutettuna tarpeeksi, pelkään että sitä ei ole vielä tullut riittävästi.

Hirveesti voimia

Oon ihan tosi pahoillani, että teillekin kävi näin.

Sitten jos oikeesti vointi noin huono ja iso vuoto, niin päivystykseen lähtisin. Joskus harvinaisemmissa tapauksissa voi olla myös rypäleraskaus tms, mikä vaatii sairaalahoitoa. Ja heikko yleisvointi ja kivut muutenkin.. En halua pelotella, mut meillä muutamia tämmösiä tapauksia suvussa ja vaati kaavintaa. ❤
Voimia kauheasti!

 

[Monette]

Kiitos zarar!

Aamukahdeksan aikaan ei tullut enää hyytymäsyöksyä ja vuotokin rauhoittui, vointi on kohennut sitä myötä.
Mistä tuossa rypäleraskaudessa on kyse? Ei ole voimia ottaa asiasta selvää itse, ainakaan vielä.
Soitin kyllä silloin yöllä tummahkon vuodon alkaessa meidän kunnan päivystykseen, mutta sieltä sanottiin että ei ole päivystyksellinen asia ja että jos on kyse keskenmenosta, ei asialle voida tehdä mitään. Ja jatkoi että rauhassa olla kotona ja levätä. Niin ja soittaa maanantaina neuvolaan. Ei tullut siis enää tuon kauhean tyhjennysvaiheen alkaessa mieleen lähteä kotoa, toisin olisi varmasti ollut jos olisin menettänyt tajuntani.

 

[Monette]

K

Kiitos . Minulla meni fyysisesti aika helpolla, kun oli niin varhaiset viikot vasta. Panadol + plus ajelu autolla (mies ajoi) auton penkinlämmitin täysillä auttoi, kuvuliain vaihe kesti noin kolme tuntia.

Henkisesti sitten... Olin viikon joululomalla kun km tapahtui ja sen päälle lääkäri kirjoitti toisen viikon saikkua. En olisi henkisesti mitenkään selvinnyt töissä. Ja sitten olen puhunut, puhunut ja puhunut. Miehelle ja ystäville. He ovat onnekseni jaksaneet kuunnella. Ja tämän foorumin Menetyksen kokeneiden salainen ryhmä on ollut korvaamaton. Tervetuloa mukaan. Olen kirjoittanut tänne paljon ja se on auttanut. Myös se, että lukee toisten kokemuksia, usein sanoittaa omia tunteita.

Suru on aaltoillut. Toisina hetkinä nauran ja pursuan elämäniloa, toisina hetkinä itken peiton alla.

Hyvin paljon samoja kysymyksiä kuin sinulla on pyörinyt mielessä. Vastauksia on kovin vähän.

Kiitos vinkistä liittyä ryhmään. Kunhan on enemmän voimia, etsin kyseisen ryhmän.

 

[Monette]

Ainakin vuorokauden sairaalaköynti tästä nyt tuli. Odotan parhaillaan onko hemoglobiini pysynyt eilisessä arvossa 92, kun se saatiin kahdella yksiköllä verta nostettua lopulta todella hitaan tiputuksen jälkeen arvosta 61. Kaavintaan päädyin pitkällisen odotuksen, tarkkailun ja kokeiden jälkeen. Vaikutti toimenpide menneen hyvin ja kaikki tyhjentyneen. Toimenpidettä ennen sain tietty nesteytystä, sitten kahta eri antibioottia myös tippana, reiteen sain kaksi kertaa vahvempaa kipulääkettä ja vähän ennen toimenpidehuoneeseen lähtöä rauhoittavan. Sanoivat ennen toimenpidettä ultrassa, että kohdunkaulalle oli jäänyt hajoavaa materiaa, joka täytyy imeä pois. Toimenpiteen jälkeen heräämössä ilmeni, että sieltä oli saatu myös pala istukkaa, joka on laitettu patologille tutkittavaksi.

Kohta voi itse surutyö alkaa

 

[Monette]

Kotiin onneksi lähdössä

 

[Onnenomena]

@Monette Aivan tosi ikävää, että noin karu kokemus oli fyysisestikin sinulla. Voimia eteenpäin. Anna surulle aikansa,vaikka se on raastavaa.

 

[siska]

Voi @Monette, olen kovin pahoillani, olin hiukan huolissani että miten sinulla tilanne etenee, hyvä kuulla että ottivat sairaalaan hoitoon. Kuulostaa rajulta kokemukselta. En ehtinyt kommentoimaan kun luin näistä aikaisemmin

Komppaan Omppu koskien tän foorumin ryhmään liittymisestä, on ollut mulle keskenmenojen kanssa iso henkireikä. Mikäli sinulle sairaalassa tarjoaa jutteluapua niin suosittelen siihen tarttumaan, vaikka voi myös olla ettei sitä koe juuri akuutimmassa hetkessä oikein sopivaksi. Itse vaan olen huomannut että jutteluapua on jälkeenpäin ollut aika vähän tarjolla, tuntuu että siihen olisi pitänyt aina älytä tarttua heti, että joku kontakti syntyisi johonkin. Toisaalta olen jäänyt kyllä myös vähän siihen käsitykseen että välillä jutteluavun tarjoaminen jää vähän sanahelinäksi... Keskenmeno voi ihan oikeasti tuntua siltä että taivas on tippunut niskaan, yksi elämän suurimmista kriiseistä ja on epäreilua että koko hommaa kohdellaan jonain teknillisyytenä - toisaalta joskus on itsellekin helpompi vain keskittyä niihin teknillisyyksiin ensin, suru voi iskeä tavallaan aaltoina myöhemminkin.. voimia sinne!