Puolison valmistautuminen synnytykseen

Sohwia

Sohwia

Sanavalmis juttuseppä
Marraskuunmammat 2015
Elomammat 2017
Miten teidän puolisonne on valmistautunut tulevan lapsenne synnytykseen?

Olen kuullut tutuilta/läheisiltä ja myöskin lukenut paljon siitä miten eri tavalla kenenkin puoliso on tulevaan synnytykseen valmistautunut. Osa on käynyt esim. synnytysvalmennuksessa ja lukenut synnytykseen liittyviä kirjoja/artikkeleita paljonkin, mutta tiedän myös miehiä, ketkä eivät ole valmennukseen edes osallistuneet saati sitten muutenkaan tutustuneet itse aiheeseen. Monestihan neuvolassa kysellään äidin mietteitä/toiveita synnytykseen liittyen ( tai ainakin näin meillä tehtiin), vaikka varsinkin miehelle eka synnytys on ihan yhtä jännittävä kokemus. Toki synnytysvalmennuksia on tarjolla, joko niin, että pariskunta menee synnytyssairaalaan valmennukseen tai sitten videon avulla. Ja netistä löytyy dokumentteja tai ylipäätänsä tietoa aiheeseen liittyen.

Omaa taustaa sen verran, että meillä mies tuli mukaan synnytysvalmennukseen ja esikoista synnyttäessä osasi olla kyllä riittävästi tukena. Itsehän en kyllä kovasti edes kaivannut "tsemppausta" , vaan koin pelkän miehen läsnäolon kaikista parhaimmaksi keinoksi, mikään hierominen tms ei ois mua auttanut. :grin Ja siis vaikka mies oli mukana valmennuksessa mukana, niin kyllä mies oli vähän hädissään, kun näki miten kovaa muhun sattui. Saa nähdä kun meille syntyy pian toinen lapsi, että osaako mies olla rennommin vai mitenkä käy. :)
 
Esikoisen kohdalla mentiin yhdessä synnytysvalmennukseen ja hän itsenäisesti tutki aihetta. Hän eli mukana mun oireiden kanssa ja osoitti kiinnostusta raskauden etenemiseen. Synnytyksessä tuki kaikin keinoin mitä vaan keksi ja osasi ottaa etäisyyttä, kun pyysin. Toisessa synnytyksessä oli yhtälailla hengessä mukana, olematta kuitenkaan "tiellä" tai ärsyttävä.
 
Meil miehen valmistautumine oli se mitä mä sille kerroin. Pääasias siis mun toiveet; ettei ala mitään "ei se nyt noin kovin satu" kommentteja heittelee. Ja sit ettei h hetkellä tai sillon ku hänt tarviin ni räplää puhelinta. Mut ei hän oikee muuten valmistautunu.. :)
 
Meilläkin miehen valmistautuminen oli sitä mitä hänelle kerroin. Synnytysvalmennukseen ei päässyt kuin kerran mukaan. Mies jo ennen synnytystä mietti mitä voi sit tehdä ja sanoin silloin, että kyllä se läsnäolo on tärkeintä. Ja niinhän se oli :) Helpotti huomattavasti, kun mies oli siinä vieressä ja jaksoi tsempata :) Synnytyksen jälkeen mies sanoi ettei hän osannut tehdä oikein mitään mut sanoin, että teki sitä just mitä pitikin :)
 
Meillä mies tuli mukaani synnytysvalmennukseen, mutta muuten hän ei valmistautunut siihen mitenkään. Itsekään en osannut oikein kertoa mitä häneltä toivon synnytyksestä. Muuta kun sen, että voisi vähän kuvata, mutta miettii vähän mitä kuvaa ja että on tukenani. Olisi pitänyt sanoa myös että kännykkä äänettömälle... Hienosti mies suoriutui tehtävästään (paitsi se puhelin olisi saanut olla hiljaa). Oli tukenani ja helpotti supistuskipujakin hieromalla selkää.
 
Meillä myös mies valmistautui minun "valmennuksella", eli mitä olin itse lukenut ja selvittänyt niin niistä juteltiin. Yhdessä myös etukäteen pohdittiin eri vaihtoehtoja, kuinka mies voisi auttaa synnytyksessä minua. Synnytysvalmennuksessa käytiin yhdessä, mutta se oli aika mitätön sisällöltään molemmille. Itsenäisesti mies ei erityisemmin mitään selvitellyt, vaikka pyysin joskus vähän synnytystarinoita lukemaan.
 
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla äitien kokemusten lisäksi puolisoiden ajatuksia aiheesta. Puolisotkin siis kertomaan minkä verran valmistauduit synnytykseen, miltä ajatus siihen valmistautumisesta tuntuu/tuntui ja miltä vastaavasti synnytyksessä tuntui?
 
Ekaa ku ootin niin käytiin yhdessä synnytysvalmennuksessa, jossa oli miehille oma keskusteluryhmä ja se oli tosi hyvä. Miesvetäjä oli osannu kertoa monta tärkeetä asiaa huumorilla.
Toisen kohdalla ei osallistuttu valmennukseen. Ekan lapsen synnytyksen kohdalla mun piti vaatia telkkari kiinni ku mies vaan vahtas elokuvaa ku mä kärsin. Ei se tajunnu oikein miten olis voinu olla avuksi. Tokan kohdalla ei huoneessa ollutkaan telkkaa ja synnytys meni niin vauhdilla että ei tullu miehellekään tylsää. Mies oli henkisenä tukena tosi hyvä ja tärkeä. Kokemus helpotti hänenkin osallistumista.
 
Meillä ei miestä paljoa "kiinnostanut" tutustua aiheeseen. Kaverinsa kanssa kahvittelivat ja oottelivat, milloin saa lähteä viemään sairaalaan, kun minä tuskissani yritin selviytyä supistuksista. :D Synnytykseen ei mies tullut mukaan. Vähän enemmän oisin kyllä kaivannut mieheltä tukea ja kiinnostusta.
 
Meillä mies oli mukana perhevalmennuksessa ja kaikissa neuvoloissa, ja siinä se valmistautuminen molempien osalta oli. En mäkään oikeesti mitään tiennyt ennenku salissa oltiin, mies vielä vähemmän.
Mut oli kyl loistava tuki synnytyksessä ja jutteli kätilön kanssa ku mä en pystynyt kivuiltani. Kädet oli sillä ihan mustelmilla ku olin niistä ponnistaessa puristanut. Parasta oli ku otti käärön hoiviinsa ku jouduin leikkuriin käsin irroitukseen, tiesi et vauva hyvissä käsissä.
Välillä synnytyksen aikana tosin ärsytti jutteluyritykset ku ei edes ajattelemaan kyennyt, saati et ois saanu sanaa suustaan. No tajus mies ilmeestä melko nopee hiljetä.:D
 
Takaisin
Top