Puolison suhtautuminen raskauteen

saNmakko

saNmakko

Jostain jotain jo tietävä
Eli, miten teillä puolisot on mukana raskaudessa? Oma mies ei käynyt esikoisen odotuksen/syntymän aikaan kertaakaan neuvolassa tai ultrassa, ei myöskään tällä kertaa. Ei kysele mitään eikä vaikuta olevan innoissaan tälläkään kertaa.. onko kellään muulla sama tilanne vai kuulutteko niihin onnellisiin joiden puolisot odottaa vähintään yhtä innolla kuin itsekin? :)
 
Hmm, meillä on miehen kanssa kaksi yhteistä lasta (ja lisäksi kummallakin yksi aiemmista liitoista), ja muistaakseni mies ei ollut mitenkään silminnähden täpinöissään kummastakaan raskaudesta. Siis kyllä hän oli onnellinen raskauksista, mutta ei samalla tavalla innoissaan kuin minä - joka on minusta toisaalta ihan luonnollistakin, sillä mies ei tietenkään koe raskautta samoin kuin nainen, jonka sisällä uusi elämä kasvaa. Silti muistan, että välillä harmitti, kun intoilin vauvan liikkeistä tms eikä mies jakanut intoani. Joskus myös ihmettelin, kun hän ei useammin tunnustellut vauvamahaa. Puhuinkin hänelle asiasta, ja hän vakuutti olevansa iloinen ja onnellinen vauvasta, mutta muistutti, että koska hän ei koe fyysisesti raskautta, hänen voi olla vaikea intoilla ihan samalla tavalla kuin minä. Auttaisiko, jos sinäkin puhuisit asiasta miehellesi? :)
 
Mieheni kävi kyllä ultrissa, mutta neuvolassa kävin enimmäkseen yksin. Mies olisi tullut mukaan jos olisin pyytänyt, mutta mitään suurta omaa innostusta hänellä ei asiaan ollut.
 
Oma tilanteeni on sikäli erilainen, että mieheni on suoraan sanonut, että olisi onnellisempi ilman ainuttakaan lasta. Silti on nyt kaksi kertaa tähän hulluuteen lähtenyt :D Omassa kaveripiirissä isät ovat todella innoissaan lapsistaan ja raskaana olevista vaimoistaan, ehkä sillä tuntuu jotenkin "ulkopuoliselta", vielä kun hormoonihöyryissä alkaa liikaa ajatella asioita. Mutta kiitos vastauksesta, onhan se pakosti miehelle aivan toisenlainen kokemus, kun ei fyysiseti koe tätä kaikkea ihanuutta ja hirveyttä :D
 
Meillä mies kävi neuvolassa, jos hänellä oli muuten vapaata töistä. Ultrissa kävi molemmissa mukana. Ei hän intoillut juuri yhtään, päinvastoin toppuutteli minua. Eikä kokeillut mahaa eikä hypistellyt vauvan juttuja tms mitä minä tein. Ymmärrän sen, että se ei ole miehelle sama asia. Mutta olisi silti kiva saada naisena ja tulevana äitinä edes jonkilaista huomiota omalta mieheltään. Ja olisihan se kiva, jos mies edes jollain omalla tavallaan näyttäisi olevan innoissaan vauvast. Turvaistuinkaupoillakin olin ainoa ilman miestä oleva asiakas, oli siis turvaistuinten roadshow-päivä, joten samalla asialla oli paljon ihmisiä.
 
Oma mieheni kävi neuvoloissa ja ultrissa. Lastentarvikkeita hankki myös kanssani. Ei hän suoranaisesti hirveän innostuneelta vaikuttanut, mutta sen verran että tiesin hänen olevan onnellinen raskaudesta. Vatsaa hän ei kokeillut juuri koskaan. Jonkinlainen huomiointi olisi itsestänikin ollut kiva.
 
Ei meilläkään olisi yhtään lasta jos mies olisi saanut päättää. Nyt on kaksi eikä mies kumpaakaan pois antaisi, aivan mahtava isä on! Kävi ultrissa muttei neuvolassa - kerran kävi esikoisen kohdalla eikä häntä juuri huomioitu joten ei tullut toiste eikä se minua vaivannut. Välillä kokeili vatsalta potkuja kun istuttiin muutenkin lähekkäin ja pallomaha jytisi vieressä. Vermeitä kävi kanssani ostamassa mutta vain koska oli pakko. Omin sanojensa mukaan ilmankin lapsia olisi pärjännyt mutta on kyllä oikein onnellinen vallitsevaan tilanteeseen. Joskus miehiä vähän pitää rohkaista, kaikki eivät ole kokeneet vauvakuumetta eläessään eivätkä näe itseään perheellisinä tai osaa perhettä kaivata mutta jos reaktio ei ole ehdoton ei niin kyllä niistä yleensä vielä kelpo isä kehkeytyy :)
 
Meillä mies kävi mukana kaikissa neuvoloissa ja ultrissa, mutta ei ollut mitenkään jippii-iloinen raskausaikana. Eikä pitkään aikaan lapsen syntymän jälkeen, meni pitkään opetellessa vanhemmuuteen. Haluttu ja yritetty lapsi on tästä huolimatta.

Meillä miehellä stressasi elannon saaminen ja minun ja vauvan vointi, niin ei osannut olla iloinen raskaudesta. En ollut itsekään mikään hypettäjä asiasta, niin kuin jotkut ovat, siis tuntuvat olevan onnensa kukkuloilla. Me olemme olleet onnemme kukkuloilla nyt kun lapsi on isompi ja meillä ihania yhteisiä perhehetkiä.
 
Alkuraskaudesta mies oli aika neutraali, mut nyt loppuraskaudesta taas ihan npäin vastainen. Ei nyt varsinaisesti silittele mahaa mut silloin tällöin kokeilee tai rapsuttaa. Ultrissa on ollu mukana mut ei neuvolassa. Ekassa perhevalmennuksesa oli mut ei muissa. Niin ja synnytysvalmennuksessa oli myös, mut nuo ovat olleen pitkäveteisiä sen mielestä ja itsestään selviä. Kaikki isommat tarvikkeet ollaan valittu yhdessä, ekat vaatteet myös, mut suurimmaksi osaksi minä olen ne valinnut. Yhdet farkut oli yksinään ostanut:D
Nyt loppu raskaudesta ei ole myöskään antanut tehdä mun enää mitään kotihommia, mistä mulla on huono omatunto.
Et nyt kun aloin listaamaan niin todella, on kyllä ollut tosi paljon mukana tässä. Pitää kyllä hyvää huolta minusta.
Pitää kattoa et miten sit muuttuu kun vauva pian syntyy.
 
Kaikki ovat varmasti huippuisiä, kun ovat tähän leikkiin lähteneet :) Itsellä varmaan jokin kynnys ylittyi, kun katselin jo kolmannen ystävän miehen intoa kasvavaa vatsaa ja tulevaa lasta kohtaan. Itsekään en siis ole mikään vauvakuumeilija ollut, enkä miestä ole kaivannut kuin ultraan mukaan, siellä kun tuntui kaikki muut olevan pariskuntina. Meilläkin on esikko jo 4-vuotias ja mies osallistuu kyllä kiitettävästi hänen asioidensa hoitoon, vaikka kaipaakin enemmän omaa aikaa kuin minä. Mutta ihanaa lukea millaisia isejä on olemassa, vähän saa taas perspektiiviä omiinkin asioihin
 
On innoissaan ja mukana kaikessa. Tukee, huolehtii, on valtavan utelias ja kyselee kyselemästä päästyään :joyful: Lukee alan kirjallisuutta ja tutustuu asioihin. On ollut mukana neuvoloissa, lääkärissä yms. Tuntuu olevan paljon innokkaampi lapsen tulosta kuin minä!
 
Ei oo ikinä ollu neuvoloissa mukana. Toisaalta sinne en oo häntä kaivannutkaan. Ultrissa kävi esikoista kattomassa mutta saa nähä tuleeko nyt tällä kertaa mukaan toisen lapsen odotuksessa. Kun ei oo tässä yhtään mukana! Ei siis yhtään kiinnosta häntä koko asia. Mutta ei kyllä silloin esikoistakaan mitenkään intoillut.
 
Meillä mies tais esikkoa odottaessa muutoman kerran käydä neuvolassa. Neuvola täti huomioi miehen hyvin, mutta teki samalla myös ystävällisesti selväksi että neuvolat on enempi äitiä ja äidin vointia varten. Kävi myös tokassa raskaudessa jossain neuvolassa ja kolmannessa raskaudessa kävi alussa, kotona kun sattu olemaan.

Ensimmäinen ultra oli hieno kokemus :happy: siinä miehelle konkretisoitui todella se et mun mahassa oikeesti kasvaa pieni ihmisen alku :Heartred saatiin siitä sitten toki muutoma ultrakuvakin mukaan ja jäänyt mieleen kun käytiin appivanhempien luona kylässä, niin mies halusi näyttää ultrakuvaa itse vanhemmilleen. Hänen isänsä oli vakavasti sairastunut ja vauva uutisen kuullessaan toivoi että ehtisi näkemään vauvamme. Appiukko kuoli 3kk ennen esikoisemme syntymää.

Muille isäntä ei oo kyllä ultrakuvia esitelly.
Kotona ollessa mies on saattanu ohimennen tunnustella et mille masu tuntuu, mut muuten ei oo kyllä raskaudesta mitenkään hypettänyt. Se on tainnu oikeesti ymmärtää vauvan tulon vasta sitten kun laps ollu jo sen pari viikkoo kotona synnytyksen jälkeen :joyful:
Tästä kolmannesta se ootti niin kovasti tyttöä et varmaan kuukaus pojan syntymän jälkeenki tais kuttua pojua joskus tytöks :facepalm:

Esikkoa odotellessa suurimmat hankinnat mm. Vaunut, pinnis, turvaistuin katsottiin yhdessä (piti vähä patistella kylläkin), mut näitten kahden muun kanssa oon kyllä ihan itse saanu hommata kaiken. Ja se on siis ollu meille ihan ok.

Mä luulen kans et harvat miehet oikeesti on emännän raskauksista samallalailla fiiliksissä raskauksista ku emäntä itse. Ne ei voi raskautta kokea itse, niin samaistumispintaa on vähän.

Mut ehkä tääkin on yks semmonen asia josta voi keskustella oman puolison kanssa?
 
Meillä mies puhui lapsen yrittämisestä jo monta vuotta, ennen kuin itse lämpesin asialle. Nyt odotusaikana hän on käynyt kaikissa ultrissa, perhevalmennuksissa ja ekassa neuvolassa kanssani ja osallistunut tarvikkeiden valintaan yms. Ulkopuolisen silmin hän ei varmasti vaikuta kovin innostuneelta, koska on vähän sellainen "jäämies", mutta tiedän hänen kovasti odottavan ja jännittävän vauvan syntymää :love017 Ei hänkään juurikaan ole esim. vatsaa tunnustellut, ellen ole erityisesti pyytänyt, mutta kovasti pitänyt huolta, etten nyt loppuraskaudessa rehki ja kysellyt vointia yms. Tuntuisihan se varmasti itsestä loukkaavalta, jos isä ei yhtään olisi ns. mukana odotuksessa, mutta taitaa tuo isyys konkretisoitua useimmille vasta sen lapsen syntymän ja häneen tutustumisen myötä.
 
Meillä mies taas on ollut kaikessa mukana: kaikissa neuvoloissa, ultrissa ja perhevalmennuksissa, täyttänyt mun kanssa kelan paperit, ollut ostamassa kasvavalle mahalle sopivaa takkia, tutkinut mikä on paras turvakaukalo, kantanut kaikki painavat kauppakassit, esitellyt innoissaan uusia vaunuja perheelleen jne eli oikeasti AIVAN kaikessa. Joka ilta myös tulee tunnustelemaan potkuja ja juttelemaan mahalle :)

Toisaalta mies olisi ollut valmis lapsen hankintaan jo monta vuotta ennen minua ja muutenkin tulee tosi hyvin toimeen sukulaisten lasten kanssa (paljon paremmin kuin minä), joten mulle on ollut täysin loogista että mies on mukana aivan yhtä paljon kuin minäkin vaikka se vauva mun mahassani kasvaakin :)

Itsekin varmaan tuntisin sen vähän loukkaavana tai ainakin kummallisena, jos miestä ei kiinnostaisi. o_OToisaalta mies on kyllä sanonut että hänen on jotenkin vaikea käsittää asiaa kun ei samalla lailla pääse kokemaan raskautta, joten varmasti tilanne on vielä vaikeampi miehelle joka ei ehkä ole alunperinkään niin innoissaan odottanut lasten hankintaa ja perheen perustamista vaikka muuten varmasti hyvä isä onkin :)
 
Faz, Wau :happy: Sun mies siis osaa myös keskustella, toinen wau sille :rolleyes:

Meilläkin mies kyllä itse halusi lasta yhtä paljon kuin minäkin, että käytös ei johtunut mistään sellaisesta. Yksin kyllä tein melkein kaikki hankinnat, kannoin kauppakassit ja vaihdoin omat renkaani, ei mies kuitenkaan passaamaan ruvennut :hilarious:
 
Kyllä munkin täytyy miehen puolesta sanoa että vaikka ei lapsia alun perin halunnut eikä neuvolassa ravannut niin plussan jälkeen piti kyllä huolta että lapsi saa parhaan mahdollisen alun elämään, laittoi ravitsevaa ruokaa ja osti vitamiineja, kielsi raskaammat ja kemikaaleihin liittyvät kotityöt eikä antanut nostaa mitään raskaampaa tai auttaa remppahommissa. Perehtyi turvaistuimien turvallisuustesteihin, kokosi pinnasänkyä ja muuta vauvakamaa. Ja tietenkin ajoi ylinopeutta hätävilkut päällä synnärille kun aika koitti :) Miehillä on monia tapoja osallistua ja osoittaa välittämistään.
 
Mies ollut ihan satasella mukana, mutta alkujärkytys vei tovin.

Kaikki neuvolat ja koulutukset, vauvaan liittyvät hankinnat ( tutkii ja tutkii), ripustaa vaatteita näkyville, kuvaa jakaa ja fiilistelee. 1 kirja, mutta sitä ei ole lukenut, joskus googlannut esim nosto-ohjeita jne! Paijaa mahaa, puhuu ja laulaa sille, tosi läsnä. Mutta se tulee luonnostaan!

Suurin juttu oli kun päätettiin nimestä ja alettiin käyttämään sitä - tyypistä tuli todellinen.

Eka lapsi molemmille:)
 
Esikoista tässä odotellaan. 24 viikolla mennään.
Olin itse halunnut lasta jo vuosia, mutta miestä ajatus pelotti ja toppuutteli parhaansa mukaan. Hänen äitinsä sai hänet myöhemmällä iällä niin hoki ettei asialla ole niin kiire, kun ehtiihän sitä myöhemminkin. Kun sitten sattumalta tulinkin raskaaksi, oli hän hyvin järkyttynyt. Ei kuitenkaan kertaakaan patistellut aborttiin tai mitään koska tiesi miten paljon minä tätä halusin. Hän oli kyllä pitkään ihan rikki, eikä halunnut puhua koko asiasta.
NT ultraan pyysin mukaan, koska halusin hänet tueksi jos vauvalla ei olekaan kaikki hyvin ja hän lähti. Piti kädestäni kiinni koko ajan. Sen jälkeen asia todella tuli hänelle todeksi kun oli nähnyt lapsemme ruudulla heilumassa. Näytti sitten ultrakuvaa veljelleen ja yhdelle hyvälle ystävälleen.
Rakenneultraan tuli myös mukaan ja yhdelle neuvolakäynnille terkkarin pyynnöstä. Juttelimme vanhempien voimavaroista ja siihen toivottiin isä mukaan.
Tässä muutama viikko sitten totesi, että on nyt tottunut ajatukseen että lapsi tulee, koska näkee siitä unta viikottain :D
Jouluaattona tunsin liikkeet ekaa kertaa ja sitten pullahti maha esiin. Mies on sen jälkeen taputtanut mahaa lähes päivittäin kun pötkötämne sängyssä ja kysyy joka päivä "Mites poika on tänään voinut?".
Vauvan tarvikkeista ei juuri ole puhunut. Rattaista mainitsi kerran, että niihin pitää panostaa ja hommata hyvät. On työnnellyt minun siskon lasta vaunuissa ja ne eivät ole kuulemma kovin hyvät työntää. Aikoo ilmeisesti olla vaunulenkeillä se joka työntää. :)
 
Takaisin
Top