Puolison suhtautuminen raskauteen

salainensydän

Piirimestaruustason postaaja
Huhtikuun äidit 2019
Mitenkä teidän puolisot otti uutisen raskaudesta vastaan? :)

Meillä mies totesi vilpittömästi iloisena: "Mukavaa!", ja siinä hetken asiaa sisäistettyään totesi että kylläpä on ihanaa saada oma pikku pirpana :shy:
 
Mun mies on ihan innoissaan ja haluaa olla kaikessa mukana:Heartred Ens maanantaina on eka neuvola ja mies haluaa ehdottomasti tulla mukaan, vaikka just viime vuoden syksyllä oltiin keskenmenneessä raskaudessa neuvolassa ja eipä siellä miehelle ollut paljon mitään. Mut mies sano, että olis tosi ikävää, jos meidän lapsi joskus kysyisi siltä, että oliko se mukana sen ekalla neuvolakäynnillä ja se joutuis sanomaan, ettei ollut:grin
 
Meilläkin mies on innoissaan raskaudesta ja ihan mielettömästi toivotaan molemmat, että kaikki menisi hyvin ja saatais vauva kotiin keväällä. Kaikki on niin uutta, että ehkä tämä vielä konkretisoituu miehelle enemmän, kun ollaan päästy ultraan.

Tosi ymmärtäväinen mieheni on ollut mun olojen suhteen, suostunut käymään kaupassa yms. kun itsestä tuntuu, etten jaksa mitään.
 
No jos jotain hyvää yrittää raskauspahoinvoinnissa nähdä, niin ainakin mun näkeminen oksentamassa konkretisoi myös miehelle tätä odotusta:grin Mies osaa kyllä olla ihanasti myötätuntoinen ja huolehtiva:Heartred
 
Plussasta sanoi, ettei yllättänyt kun hällä niin laadukkaat siittiöt :D Ihan hyvillä mielin hänkin lasta odottelee, ilmeisesti mieltä painaa vain se, kun ei tiedä miten voimakas pahoinvointi tässä raskaudessa on, kun pahin oli 3+ viikolta synnytyssaliin asti oksentelua, helpoin taas nelisen viikkoa etovaa oloa ja päivittäistä oksentelua ehkä kaks viikkoa...
 
Meillä mies on aika coolina, on tosi jalat maassa -tyyppiä, mut hyvillään vauvasta tottakai. Esikoisenkin kohdalla mies oli aika viilipytty, kun ite taas menin positiivisesta raskaustestistä aivan sekasin. :hilarious:Tasapainotetaan siis toisiamme hyvin.
Mies pitää hyvää huolta musta, laittaa iltapalaa ym. jos meinaa tulla huono olo tai tuo vilttiä jos palelen. Mun eka raskauskin konkretisoitui miehelle kunnolla vasta synnärillä, niinkun varmaa usein käy.
 
Mies on se joka tätä lasta oikeasti enemmän odottaa, kuulostaa oudolle, mutta selittynee ikäerollamme ja sillä että tämä esikoinen hänelle, mutta minulle 3. lapsi.
Eli yrittämällä tehtynä, mies odotti kuin kuuta nousevaa että ilmoitan olevani raskaana, ja niin siinä sitten kävi, että Juhannuksena tutustuttiin, ja siitä tasan 14 päivän päästä raskauduin, ja laskettu aika osuu Aprillipäivälle :wacky::angelic:
 
Mua välillä niin ärsyttää kun mun mies suhtautuu niin kylmän viileesti (eli siis rennosti :grin) tähän raskauteen. Joo, toki alussa ollaan ja eihän se miehelle ihan yhtä konkreettinen asia ole kuin naiselle (vaikka tässä vaiheessa itsekin miettii onko sitä raskaana ollenkaan jos ei ois testissä sitä kahta viivaa ja digitestissä sanaa Pregnant), mutta voisi sitä vähän innostua. Kuitenkin meilläkin 1,5 vuotta yritystä takana. Mutta miehen sanoin "kyllä sitä ajatteli että kylläpä siinä kestää ja tuleeko vauvaa meille ollenkaan, mutta tulee jos tulee". Itse oon niin onnellinen tärpistä ja toinen on tommonen viilipytty :grin Ehkä se konkretisoi sitten kun/jos joskus on np-ultra :rolleyes:
 
Meillä ekassa raskaudessa tuntu et mies tajus sen vasta ku vauva nostettiin sille syliin :grin Nyt tässä toisessa ärsyttävintä on jos mua suututtaa joku niin miehen yleisin kommentti on "ainii tähä raskautee kuulu nää ihme flippailutki, pitää muistaa". Ja ite oo et eiku nyt ärsyttää ihan oikeesti!
 
Tuo on kyllä yks ärsyttävimmistä asioista kun on raskaana, niin automaattisesti kaikki liittyy sit raskauteen! Ikinä ei voi vaan rehellisesti vituttaa kun nehän on vaan ne hormonit :D
 
Ei taida vielä oikein tajuta koko asiaa. Hyvä ettei kyseenalaistanut koko raskautta, kun oli niin haaleet viivat... Eilen sit siihen ärsyyntyneenä ostin vielä yhden testin, johon sit iltapissasta sain oikein komeet leffaviivat aikaseks. Sen ku näytin niin ilme kirkastu "Meille tulee oikeesti vauva!" :D
 
Meilläkään mies ei usko vaaleita viivoja vaan hänen piti mennä ostamasn ”oikea” testi (digitaalinen) ja kun siinä luki raskaana niin vasta uskoi. Iloisia ollaan molemmat!
 
Meillä mies on ihan mukana ja ultrassa kun vielä syke nähtiin niin sai vähän konkreettisempaa otetta tähän. Tosin ehkä päivät sängyssä makaava ja oksenteleva vaimokin on vähän vihjettä antanut.
Tämä on miehelle kuitenkin jo kolmas lapsi joten aika tuttua juttua.
Tällä hetkellä olen kuitenkin miehestä kiitollisempi kun ikinä. Arki ei vaan pyörisi ilman apua tällä hetkellä. Mutta mieskin vitsaili että hän ottaa nyt vastuun muusta että vaimo voi hautoa rauhassa :joyful:
 
Meillä mies on haaveillu pikkusesta jo jonku aikaa, kuulunu et oishan se ihanaa jne. Mut eihän se sitä muille tunnusta.. :D Sinä aamuna, kun herätin hänet kattomaan testitulosta, se ilo ja onnellisuus mitä hänestä tulvi oli jotain tosi ihanaa! :Heartbigred Ihan innossaan on ollu ja masua kuuntelee ja suukottelee. Ja työreissulla jännää, et kuin paljo maha on kasvanu sit ku palaa kotiin...:happy:
 
Takaisin
Top