Puolison suhtautuminen raskauteen

D

Danski

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tammimammat 2017
Miten teillä on puolisot suhtautunut raskausuutiseen ja yleensäkin tulevaan raskauden edetessä? Mulla henkilökohtaisesti meinaa tehdä tiukkaa katsoa puolison tyyntä suhtautumista kaikkeen tähän liittyvään, kun itsellä muutenkin heittelee fiilikset vuoroin onnellisuuden ja erilaisten pelkojen välillä. Toki hormonit varmaan vaikuttaa ja se, että mulle eka lapsi kyseessä, mutta hitto kun tekis mieli pomppia välillä tasajalkaa kun toisella kaikki on jees eikä saa mitään kunnon fiiliksiä enempää irti. :angry9kohtalotovereita anyone? :grin
 
Tää on mun miehen eka lapsi. Ja se on yhtä innoissaan, kun minä aikoinaan ekastani. Se rakastaa tätä lasta jo nyt, vaikks se onkin vasta katkarapu :grin Mä olin ajatellu, et mun lapset on tehty. Mut elämä heittää ja pikku hiljaa ajatus yhteisestä voitti. Halusin, et mun mies kokee tän ja tottakai mä haluan kokea tämän hänen kanssaan. Mä yritän olla "eka kertalainen", etten mä mitenkään himmennä mieheni iloa ja intoa. Yritän tehdä sen myös vauvan synnyttyä. Nyt mennään varhaisultraan ja se on mullekkin eka kerta. Ennen oon odottanu seulontoja :happy: Kaikki ollaan niin erilaisia, eka mies ei reagoinu vasta ku nt -ultrassa.
 
Danski meillä mies on ihan samanlainen! Ei mitään kummempia fiiliksiä raskauden suhteen. Suhtautuu asiaan vähän samalla tavalla kuin en edes olisi raskaana eli mitään ihmeellistä ei edes olisi tapahtunutkaan :D
 
Meillä mies kans todella rauhallinen ja musta tuntuu välillä että ymmärtääkö se oikeesti mun olevan raskaana :hilarious:

Mut sit yks päivä mies otti puheeksi nimet. Se oli kuulemma miettinyt jo nimiä. Voi kun söpöä! :shy: vaikka todella alussa olenkin.

Voisin siis sanoa, että monesti miehet ajattelee asiat vähän erilailla ja niiden on varmaan tosi vaikea asennoitua odotukseen samalla tavalla kuin naisen. :)
 
Meillä mies on iloinen, mutta ei tuo asiaa niin paljon esille. Tai no tuli meillä äsken puhetta sydämenlyönneistä, jotka alkaa kuulua jo tällä viikolla. Hän muisteli heti miltä esikoisen sydänäänet kuulosti :Heartred
 
Tää olis meille kummallekin esikoinen. Mies on 40 ja minä 28. Kummatkin halunnu aina lapsia ja odotin, että mies olis ollu innostuneempi, mutta se vaan toppuuttelee...ettei vielä ole varmaa ja katotaan sitte ku se syntyy, jos pysyy sinne asti hengissä ja...toisaalta taas ymmärrän reaktion. Mies joutunu elämänsä aikana niin monta kertaa pettymään ja mä niin kovasti toivoisin, että meillä onnistuu. Kyllä tuo ajottain innostuu, ku jutellaan. Nimet molemmille sukupuolille päätetty ja kummitkin jo päätetty! Enää tarvii vaan odottaa ja toivoa parasta.
 
Minä kerroin miehelle kun tuli töistä kotiin, kerroin että mulla on hänelle lahja ja näytin testin. Itkuhan mieheltä siinä tuli, oli ihan onnesta sekaisin, ja on edelleen :D soittaa työpäivän aikana monta kertaa miten voin ja onko kaikki hyvin. Kotona hehkuttaa yhtälailla kun mäkin :D mies pelkää menetystä, mulla on aika varma olo, että tämä pysyy matkassa.
 
Meillä on ollut todella raskasta viimeiset kuut, tai melkein lähemmäs vuoden ajan. Perjantaina kun plussattiin tuli jotenkin ihan uudenlainen fiilis elämään, taas on jotain mitä odottaa ja ennen kaikkea saatiin hyviä uutisia :)

Mies oli onnessaan uutisesta ja on sitä selkeästi vieläkin :)
 
Meilläkin mies on tosi neutraali. Toki itki hysteerisesti pari ekaa päivää kun saatiin tietää, mutta nyt asiasta ei juurikaan puhuttu ja odotellaan vaan maanantain ultraa.
 
Meillä mä itkin hysteerisesti, mies oli omien sanojensa mukaansa onnellinen. Luulen että todelliseksi tulee vasta ultran jälkeen tai niinkuin esikoisesta silloin kun tunsi liikkeitä mahan läpi :-D
 
Meillä tämä kolmas raskaus ja kaikissa mies suhtautunut aika samanlailla. Ollut onnellinen mutta vasta nt- ultran jälkeen asia jotenkin konkretisoitunut hänelle vasta kunnolla ja sitten kun maha on alkanut näkyä :) Rauhallisesti suhtautunut aina, eikä oikein ymmärtänyt mun hössötystä :D
 
Meillä molemmat otetaan suht rauhallisesti, kun viime kerta päätty huonosti. Nyt käytiin alkuraskauden ultrassa ja molemmille se olo todella helpotus nähdä että kaikki on hyvin.. Miehille varmasti asiat konkretisoituu ultrassa ja kun pystyy tuntumaan vauvan mahan läpi. Mutta on se jo nytten innoissaan kattomassa eri vaunuja ja kyselee mun vointia
 
Meillä mies oksensi järkytyksestä, kun asian kerroin... Jokainen reagoi tavallaan, kai. Tää toinen lapsi meillä ei ollut mitenkään suunniteltu, joskin en mun sanavarastoon ei myöskään kuulu termi vahinkolapsi. Pienehkö yllätys siis ehkäpä.

Oon hormonihirmuissani koko ajan varma, että mies muuttaa vielä tahtonsa tätä lasta kohtaan, koska ei kykene keskustelemaan mistään aiheeseen liittyvästä. Tai kykene ja kykene; on sellainen kuin hän kaikessa on, kuuntelee sujuvasti ja vastaa joo tai ei tai okei. Mä kun taas haluan vatvoa asioita ja miettiä vaihtoehtoja jne. Aina se on tuollainen ollut, ei tää uutta oo, mutta mielen muutenkin myllertäessä ottaa kupoliin!!
 
Anksu sanoi:
Meillä mies oksensi järkytyksestä, kun asian kerroin... Jokainen reagoi tavallaan, kai. Tää toinen lapsi meillä ei ollut mitenkään suunniteltu, joskin en mun sanavarastoon ei myöskään kuulu termi vahinkolapsi. Pienehkö yllätys siis ehkäpä.

Oon hormonihirmuissani koko ajan varma, että mies muuttaa vielä tahtonsa tätä lasta kohtaan, koska ei kykene keskustelemaan mistään aiheeseen liittyvästä. Tai kykene ja kykene; on sellainen kuin hän kaikessa on, kuuntelee sujuvasti ja vastaa joo tai ei tai okei. Mä kun taas haluan vatvoa asioita ja miettiä vaihtoehtoja jne. Aina se on tuollainen ollut, ei tää uutta oo, mutta mielen muutenkin myllertäessä ottaa kupoliin!!
Click to expand...

Meillä tuo mies ihan samanlainen! Välillä jurppii van onhan tuohon jurottamiseen jo tottunu :D
 
Tää on mun eka raskaus mutta miehellä entuudestaan jo kolme lasta, silti hän on innoissaan, jopa enemmän ku minä ja laittaa viestiä duunipäivän aikana, että miten voin yms. Huolehtii myös koko ajan ettei mulla oo mikään huonosti ja etten rasita itseäni liikaa :P Musta se on mukavaa :Heartred
 
Ihanasti ottanu ja kyllähä me jokune kuukausi kerettiin yrittääkki. Ei ehkä ihan yhtä paljon oo hössöttäny ko minä mutta on seki aika höppänä ollu :) molemmille ensmäine tosiaa nii on kaikki nii uutta ja jännää.
 
Munkin mielestä olis mukavaa, jos mies enemmän huolehtisi musta ja kyselisi vointia. Ehkä jopa hieroisi mua. Nyt se vaan pyytää, että tyhjentäisin peräkärryn painavahkoista tavaroista...
 
Täällä oma ukko on kanssa tyynenä ja koettaa mua toppuutella. Nähtiin alkio ja sydämensyke ultrassa. Luulen, että miehellä naksahti jotain aivoissa paikoilleen, mutta edelleen se on rauhallinen. Katotaan, mitä Juhannusviikko ja silloin oleva np-ultra tuo eteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top