Poissa silmistä, mutta koko ajan mielessä...

Annnika

Annnika

Kommentoinnin ninja
Heinämammat 2016
Marrasmammat 2018
Esikoista odottavana kaikki on niin uutta, erilaista ja yllättävää. En sano, ettei se olisi näin jo toista tai kolmatta odottavalla, mutta kuitenkin...
Meillä lapsi oli haaveissa useamman vuoden ja jo silloin, etenkin loppuvaiheessa asia tuntui olevan koko ajan mielessä. Nyt kun on raskaana, jos mitenkään mahdollista, se on mielessä vielä enemmän, joka tilanteessa, koko ajan. Se on jotenkin yllättävää ja ihan käsittämätöntä, kun jokaisessa arkipäivän tilanteessa sitä vaan ajattelee, että ihanaa, meille tulee vauva :Heartred. Välillä mietin (ja pelkäänkin...), että menen varmaan möläyttämään sen jossakin mahdollisimman epäsopivassa tilanteessa ja paikassa, kun tahtomattani ajattelen sitä koko ajan. Ihana tunne, mutta jollakin tavalla myös kovin hämmentävää...
Jotenkin sitä miettii kaikkia sanomisiaankaan sitä kautta, että on raskaana. Jos sanon noin, arvaako nyt tuosta, että olen raskaana, voinko sanoa noin...
Ja kun ei vielä ole mitään näkyviä merkkejä, en halua vauvan vaatteita tai järjestää kotia ennen sitä ensimmäistä ultraa. Saati sitten mitää mahaa näkyvissä vaikka itsestä tuntuu, että se näkyy jo, voiko se jo olla mahdollista? Ja miettiihuomaakohan muut, mitä laitan päälle, ettei muut vielä arvaa... Tämä on jotenkin niin hullua ja käsittämätöntä, mutta samalla niin ihanaa aikaa....
Onko muilla samanlaisia tuntemuksia?
Ja ajattelin, että tämä ketju voi olla sellainen, johon voi kertoa omasta mielestään yllättäviä eteen tulleita ajatuksia ja asioita raskausaikana :).
 
Muokattu viimeksi:
Tavallaan joo on samoja tuntemuksia. Välillä jo kyllästyin itseeni, kun ei päässä mitään muuta pyörinyt. Nyt on kuitenkin vielä kiva elää hetki tavallista elämää ennen kuin kaikki muuttuu. Jotenkin vaikea uskoa, että meille tulee vauva...varmaan tajuan sen vasta ultrassa. :)

Vauvasta olen myös pari vuotta jo haaveillut ja raskaaksitulo oli yllättävän helppoa, en olisi uskonut että näin helposti käy. Vaikka siitä pitäisi olla vain onnellinen, niin silti on välillä epäuskoinen olo. Sekin on ihan hyvä, ettei se vauva hetkessä synny ja syksyllä on itsekin jo valmiimpi pienen tuloon.

Mietin myös sitä, miten 1,5 viikon päästä esitelmän pitäminen sujuu. Huomaakohan muut mun mahan? Entä jos yököttää ja pitäisi puhua järkeviä?
 
Kirjoitin juuri tuonne plussanneet -ketjuun. En ole pystynyt ajattelemaan nyt viiteen päivään mitään muuta kuin sitä että olen r a s k a a n a. En voi uskoa, että tämä on totta, mutta en voi myöskään pysyä toiveikkaana. Jotain kuitenkin tapahtuu ja tämä menee pieleen. Sitten taas yritämme kaksi vuotta uutta raskautta!
Olen todella yllättynyt kaikista näistä negatiivisista tunteista, mutta huomaan, että tämä kirjoittaminen jotenkin auttaa. Mietin jo vakavasti blogin perustamista. Täysin itseäni varten.

Ja Annnika, ei kai se maha vielä voi näkyä, mutta meikäläinen peilaa sitä joka vessareissulla.
 
Ensinnäkin: Onnittelut kaikille plussanneille! :)

Tuo jännittäminen/huolestuminen on niin läsnä ollut itsellänikin molemmissa raskauksissa. Ensin sitä pelkää, että meneekö kesken, sitten alkaa miettimään synnytystä, kun lapsi on syntynyt sitten pelottaa kätkytkuolema, kun lapsi lähtee liikkeelle niin se että hän satuttaa itsensä johonkin.. Jne. jne. Ei tämä äidin huoli helpotu varmaan koskaan.
Ei kannata siis liikaa stressata. Toki se raskaus on mielessä koko ajan ja se on ihan luonnollista. Toiset pystyvät nauttimaan siitä enemmän kuin toiset. Päivä kerrallaan, vaan eteenpäin. Kyllä se siitä! Tsempit! :)
 
Triina kuulostaa ihan siltä, kuin olisit kirjoittanut ajatuksistani. Meillä myös yritystä lähes kolme vuotta takana ja tämä on ensimmäinen raskaus.

Ensimmäiset pari viikkoa meni miettiessä vain ja ainoastaan raskautta, sen jälkeen alkoi pikku hiljaa muutkin asiat taas muistumaan mieleen. Mutta onhan se raskaus silti mielessä useasti esimerkiksi työpäivän aikana. :)

Täällä alkaa maha jo olemaan niin turvonnut, että olen kovin kiitollinen talvesta ja toppatakista, jonka uumeniin piiloutua. :D
 
Kiitos teille ihanat kun jaatte kokemuksianne! Helpottaa omaa oloa kun tietää ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa. YRitän nyt ajatella positiivisesti edes sen kautta että ainakin tiedän raskautumisen olevan mahdollista meille. En ole mikään keskustelupalsta-ihminen, mutta tämä on jotenkin rauhoittanut mieltäni!
 
Kiitos myös tosi paljon kaikkien kokemuksista! Ja iloitaan yhdessä täällä :angel8

Vaikka tämä onkin vasta meidän toinen yritys niin toivoisin kovin että heti onnistuisi. Minulla alkaa olemaan sen verran ikää etten haluaisi pitkittää tätä yhtään. Minulla on neljä vuotta nuorempi mies ja koko raskaaksi tuleminen oli pitkien keskustelujen tulosta. Minun oli oltava varma että tuleva isukki on 100% mukana. Ollaan tosin yhdessä jo melkein kuusi vuotta. Pillerit jätin siis pois jo viime kesäkuussa ja meni siis aika pitkään ennen kuin tuleva isukki alkoi olla asiasta innostunut. Toisaalta tämänvuoden raskaus sopii kaikista parhaiten meidän elämäntilanteeseenkin.

Minusta alkoi tuntua tärkeältä liittyä tänne vau.fi keskusteluihin vaikka samoin kuin Triina en ole ollenkaan mikään keskustelupalstaihminen. Kun asun ulkomailla niin kiinnostaa kuulla miten normaali odotus etenee Suomessa muilla ja se vähän helpottaa tätä kauhua että apua synnytän ulkomailla ja ymmärränköhän edes kaiken oikein täällä Saksassa.
 
Kiva kyllä, että voi jakaa täällä kaikkia omia tuntemuksiaan ja saada sitä vertaistukea.
Miusta on jotenkin yllättävää myös se, että miehen kanssa puhutaan tosi paljon kaikkea vauvaan liittyvää, suunnitellaan sisustusta ja muutenkin tulevaisuutta siltä kannalta. Toki se kuuluu tähän tilanteeseen, mutta yllätyksenä on tullut se, miten innoissaan mieskin tästä on, mikä on tietysti vaan tosi ihanaa.
Itse yritän kuitenkin vielä vähän toppuutella, vaikka innoissani olen minäkin, mutta pelko kuitenkin meneekö kaikki hyvin.
 
Täällä myös mies on kovin innoissaan asiasta ja haluaisi kertoa uutisen koko maailmalle. :D Olen onneksi saanut vielä toistaiseksi pysymään melko hiljaa ja vain parille ystävälle, jotka tiesivät myös pitkästä yrityksestä.

Meillä on todennäköisesti vielä muutto edessä, olettaen, että kaikki menee hyvin. Jonkin verran olen asuntoja katsellut, mutta todennäköisesti muutamme vasta kesällä/loppukesästä.
 
Heippa! Minulla on mennyt nyt muutama päivä aivan todella huonovointisena. Sinänsä ihan hyvä asia, että ainakaan en voi epäillä ettenkö olisikaan raskaana, mutta ei tämä olo helpota sitä muiden asioiden miettimistä. En ole oksentanut kertaakaan, mutta todella lähellä on ollut ja etova / vellova olo vaivaa lähes koko ajan.
Minusta oli myös erikoista, että viime yönä heräsin valtavaan kuvotuksen tunteeseen ja pyöriskelin pari tuntia hereillä. Onko teillä muillakin myös yöllä huono olo?
 
Triina: Minulla on nyt selvästi parin viikon ajan ollut niin, että kuvotus/pahoinvointi alkaa iltapäivällä ja kestää iltaan. Toiv. pysyisi näin. Nyt aamulla on nimittäin hyvä olla. Voi kai sitä pahoinvointia olla yölläkin. Ota yöpöydälle jtn pikkuevästä jos auttaisi, kun semmosta napsii sitten yöllä, että saat nukuttua (suolakeksejä, viinirypäleitä tmv. lämpimässä säilyvää). Mulla itseasiassa on yöpöydän laatikossa pussi missä on pari suolakeksiä.
Esikoista odottaessa täytyi nimittäin syödä jtn ennen kuin nousi sängystä ylös tai muuten yrjö lensi kaaressa heti aamusta. Tähän mennessä tässä raskaudessa en ole oksentanut kuin kerran. Pahoinvointia on kyllä ollut joka päivä tässä parin viikon ajan.
 
Heippa. Kiva lukea teidän ajatuksia.. Tosiaan pää on niin pyörällä. Toisaalta on niin onnellinen, että leijailee pilvissä ja huokailee onnesta, mutta toisaalta pelkää. Tätä onnea on niin kauan toivottu ja kaikilla tavoin yritetty, että pelkään sen vielä häviävän.. :sad001
Oireita on ollut jo ennen plussaa ja jos hetkeksi jomotukset tai kuvotukset häviävät, pelkään että en olekaan raskaana. Mitä enemmän tunnen sitä enemmän uskon..
silti päässä pyörii ajatuksia ja kysymyksiä. Voiko tämä mennä huomaamattani kesken? Onko keskenmenossa aina vuotoa vaikka olisi ihan alussa.. Voiko toinen alkio olla vain liuennut jonnekin vai onko niitä kaksi kiinnittyneenä, koska mitään vuotoja/tuhruja ei ole ollut ollenkaan..? o_O
Vielä pitäisi malttaa reilu viikko, että pääsen varhaisultraan..

Pysykööt kaikilla meillä tämä onni ja toivottavasti jokainen meistä pystyy tästä jossain kohtaa nauttimaankin! :wink
 
Kävin varhaisultrassa, jossa näkyi jo pieni vauva ja kaikki oli lääkärin mukaan hyvin. Varhaisultra oli siis viime viikolla. Tällä viikolla on ollut "oireetonta" lievää väsymystä lukuunottamatta. Niin kuin muutamat keskustelijat ovat kirjoittaneet, oireettomuus myös minulla on välillä aiheuttanut huolta, onko kaikki kunnossa.
Asun ulkomailla ja täällä käyn terveydenhoitajalla muutaman viikon sisällä.
 
Mulla on alkanut nyt vasta pyöriä tämä asia ns jatkuvasti mielessä.
Aluksi en jotenkin suonut hetkenkään mietteitä tälle, kun elämä heitti häränpyllyä samana päivänä, kun plussasin. Meni kolme viikkoa kauheassa stressissä, ja nyt kun se on ohi ja kaikki hyvin, niin olen ihan hoomoilasena, että mitä ihmettä, olenko jo yhdeksännellä viikolla raskaana :happy093

Mun tekisi ihan kauheasti mieli jo mennä ostoksille, hypistellä vaatteita, vaunuja ja kaikkea :)
 
Minun pahimmat kohdun kasvukivut on olleet öisin. Saattoivat olla myös osittain nälkäkipuja ja olen ottanut tavaksi keitellä aamupuuron mutta myös iltapuuron. Eipä ole enää ollut niin paljon kipuja joten se taitaa auttaa.
 
On samoja fiiliksiä myös täällä. JA mietin jopa jo vauvan ulkonälöä, onkohan tukkaa, ja minkä väriset silmät, kummanko näköinen se on jne jne.
 
Jenni-Julia: Suosittelen käymään thebumb sivulla ja luomaan sinne vaikka tilin. Siellä on vaikka mitä videoitakin eri viikon kehitysvaiheista. Siellä saa myös luotua itselleen tickereitä joita monet (kuten minä myös innostuneena) ottaa myös Lilypie sivun kautta omaksi allekirjoituksekseen. Olen huomannut jostain blogeista että jotkut vanhemmat kirjoittaa päiväkirjaa jutellen siinä tulevalle vauvalleen. Olen miettinyt myös pitäisikö alkaa kirjoittaa ajatukset ylös niin että tulevaisuudessa oma lapsi voisi päiväkirjan jopa lukea muistona odotusajoista. Kaikki varmasti muuttuu lapsen tullessa maailmaan ja siten olisi kiva tallentaa jotain elämänvaiheita ennen lasta kirjoittaen ne jutut tulevalle lapselleen.
 
Mä oon tällänen yli-ajattelija. Kun selvisi, että oon raskaana, niin ahdistuin jo siitä, että pitää hankkia sit kaikki sukset ja luistimet. :D Pitäis vaan osata mennä vaihe kerrallaan. On kyllä mielessä paljon. Varsinkin kun oon ollut sairaana ja päivät pitkät kotona, niin sitä ehtii miettiä ja googlettaa ihan liikaa :D
Mä oon kirjotellut päiväkirjaa oireista ja fiiliksistä ja se on kyllä tuntunut kivalta kun voi purkaa siihen, mitä ehkä ei osaa puhua muille. Suosittelen :)
 
Mun olo huononee päivä päivältä. Eilen ensimmäistä kertaa yritin oksentaa, mutta eipä siitä tullut mitään. Olo on kuitenkin niin oksettava, että lähinnä vesi valuu silmistä. Eilen makasin koko illan sohvalla ihan veto pois työpäivän jälkeen. Nyt tämä huono olo alkoi heti aamulla ja paheni nyt lounaan jälkeen.

Ristiriitaiset fiilikset, koska mielelläni tämän kärsin kun tiedän mistä on kyse, mutta aika rankkaa tällaisen olon kanssa on töitä tehdä. Mietinkin, että kerronko maanantaisen varhaisultran jälkeen esimiehelle. Minusta tuntuu että työkaverit näkevät, etten ole kunnossa. Vaikka siis, oikeastihan olen elämäni parhaassa tilassa! Tämä huonovointisuus vaan vetää vähän mieltäkin matalaksi.

Ajatelkaa, olen vajonnut mietteissäni niinkin alas, että olen pohtinut kuinka epäreilua on jos tämä raskaus menee kesken. Siis epäreilua siinä mielessä, että olen käytännössä yrjöt kurkussa monta viikkoa enkä saa palkintoa, jonka vuoksi tämän kestän!

Kaikki nämä ajatukset hämmentävät aika paljon, koska olen todellakin useita vuosia toivonut tämän kaiken tapahtuvan. Nyt olen vaan todella poikki.
 
Laalaa82: Tuttuni sai terveen tyttölapsen vaikka hänellä vuotoa olikin raskauden aikana. Asia kannattaa silti aina käydä tutkituttamassa ja hänkin oli erityistarkkailussa.

Minulla on kaikki hyvin mutta huominen työpäivä pelottaa sillä olen mukana elokuvassa avustajana, jonka kuvaukset saattavat venyä tosi pitkiksi. Siellä saa kyllä ruokaa ja taukoja on vähän väliä mutta jännittää vaan ettei nyt se pahaolo just ala huomenna kun olen kuvauksissa. Olen ajatellut sen niin että vielä voin tehdä näitä hommia kun raskaus ei näy naamassa tai ei tuota pahaaoloakaan vielä ole. Mutta minun kirous on se ainainen nälkä eli aion pakata niin paljon banaaneja käsilaukkuun kun vain sopii :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top