starletti
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ollaan tytön (1 v 5 kk) kanssa oltu aina kahdestaan päivisin syntymästä saakka. Kaupassa käydessä tyttö on alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota muihin lapsiin. Ajattelin, että nyt taitaa olla aika käydä perhekahviloissa tutustumassa muihin. Käytiin yhdessä, jossa olikin muutama lapsi. Tyttö ei itkenyt, seuraili kovasti muiden touhuja. Käytiin sit toises kahvilas, jossa oli jo paljon enemmän lapsia. Tyttö makoili rentoutuneesti lattialla ja katseli toisia, jopa kosketti kahdesti toista lasta. Sit pyysi päästä vessaan, käytiin, mentiin takaisin lastenhuoneeseen. Tyttö oli hieman jäykkänä, pyysi päästä uudelleen vessaan. Sen jälkeen kieltäytyi itkien tulemasta enää lasten joukkoon ja halusi lähteä ulos.
Tässä mietin, että pitäiskö lopettaa nuo kahvilavierailut ja olla kotona kahdestaan, vai yrittääkö sitkeästi käydä edes siinä vähemmän lapsisessa kahvilassa. Kyllähän se meteli oli sielläkin aika kova...En haluaisi tyttöä kuitenkaan väkisin minnekään viedä. Oletteko muut kohdanneet pelokkuutta tai arkuutta tai jotain? Kun tyttö oli puolivuotias, kävimme kahdesti perheryhmässä, ja jo silloin vierailu oli pelkkää itkua, joten lopetettiin ryhmässä käynti.
Tässä mietin, että pitäiskö lopettaa nuo kahvilavierailut ja olla kotona kahdestaan, vai yrittääkö sitkeästi käydä edes siinä vähemmän lapsisessa kahvilassa. Kyllähän se meteli oli sielläkin aika kova...En haluaisi tyttöä kuitenkaan väkisin minnekään viedä. Oletteko muut kohdanneet pelokkuutta tai arkuutta tai jotain? Kun tyttö oli puolivuotias, kävimme kahdesti perheryhmässä, ja jo silloin vierailu oli pelkkää itkua, joten lopetettiin ryhmässä käynti.