perätilassa

H

hildamaija

Vauhtiin päässyt keskustelija
Avauduinkin tästä jo tuolla Ultra-ja neuvolakuulumisia-ketjussa, mutta en ollut oikeasti yhtään ajatellut tälläistä vaihtoehtoa...
..eli nyt mennään tasan viikolla :sad001 33 ja vauva edelleen perätilassa kuten oli jo viikolla 30. Kaipaisin siis vinkkejä ja kokemuksia - onko kenelläkään lokakuisista sama tilanne tai aiempia kokemuksia?

Jos mahassa hengaillaan edelleen kolmen viikon kuluttua pää ylöspäin, varataan aika käännytysyritykseen sairaalaan (vkolle 37) ja jos sekään ei auta, on edessä keisarileikkaus vkolla 39.
Itseäni epäilyttää ehkä eniten tuo kääntämisyritys, kun olen kuullut että vauva kääntyy helposti takaisin. Lisäksi kuulostaa tosi epämiellyttävältä ajatukselta yrittää väkisin kääntää vauva ulkoapäin - kai siinäkin on joku pointti miksi se siellä väärinpäin viihtyy? Vai onko?
Onko kukaan käynyt "käännyttämässä", ja jos, miten onnistui? Ja missä vaiheessa teidän vauvat ovat kääntyneet - onko kenelläkään kokemusta ihan viime tingassa kääntyneistä?

Esikoinen tosiaan oli jo vkolla 28 raivotarjonnassa ja vkolla 35 pääkin oli kiinnittynyt. Äitini kokemukset taas olivat että kaikki neljä lasta olivat perätilassa, kolme yritettiin tuloksetta ja useampaan otteeseen kääntää kunnes ne sitten kääntyivät itsekseen ennen synnytystä pää alaspäin.

Onneksi tässä on vielä kolmisen viikkoa armonaikaa, mutta kyllä tää jotenkin silti vaivaa....haluaisin mielelläni alatiesynnytyksen, mutta ei kai sitä aina voi kaikkea saada. pöh-höh :sad001
 
Toukkanen on raivotarjonnassa, mut jos vanhoja muistellaan, niin 23 v sitten mua yritettiin houkutella oikein päin, käännettiin vatsan päältä kolme kertaa ja pulpahdin aina välittömästi takaisin..vaikkei muka pitänyt mahtua. Varmuuden vuoksi oikaisin jalkanikin, joten synnytys ei onnistunut, suunniteltu sektio viikon pari etukäteen. Toivottavasti sulla kaikki kirjaimellisesti kääntyy parhain päin! :Heartred
 
Meillä oli kaksosista b perätilassa, vetivät ulos jaloista :) mutta tiehän oli jo a:n jäljiltä auki. Aika rajua menoahan se oli.
 
onko täällä muita vielä perätilassa vauvansa kanssa? Mulla oli tänään kääntöyritys ja yritettiin 4 kertaa kääntöä, mutta ei onnistunut. Tyttö vaan ei tosiaan pääse kääntymään ja piste. Kääntöyritykset ei sattuneet oikeastaan juuri yhtään. Nyt sitten mietinnän alla on että haluanko alatiesynnytyksen vai sektion. Mun mitat on kuulemma todella hyvät alatielle. Tyttö on nyt 2,8 kiloa, olen viikoilla 36+5. Arvioitu synnytyspaino olisi 3,6kg. Olen pitkä joten olisin kuulemma ihanne alatiesynnyttäjä. Lantion koko kuitenkin tarkistetaan vielä tällä viikolla magneettikuvilla. Sen jälkeen pitäisi jonkinlainen päätös tehdä. Olen aikalailla itsekin tuon alatiesynnytyksen kannalla ainakin jos synnytys käynnistyy ennen laskettua aikaa. Jos menee yli niin sitten voi olla että otan sektion... en oikeastaan osaa pelätä kumpaakaan vaihtoehtoa..
Mulle on tehty iso leikkaus 18-vuotiaana ja selvisin siitäkin ja palauduin suht nopeasti vaikka koko vatsa käytännössä vedettiin auki, arpi siitä edelleen todisteena. Toisaalta sit taas jos mitat on hyvät niin en näe mitään estettä alatiesynnytyksellekään, se on kuitenkin se luonnollinen tapa ja salissa (tays) on ponnistusvaiheessa monta ammattilaista mukana jotka on erikoistuneet noihin perätiloihin.. aika luottavaisin mielin siis siihenkin lähtisin... oon vaan nyt jotenkin IHAN kahden vaiheilla... ei ehkä kannattaisi lukea ainakaan kauhutarinoita kummastakaan vaihtoehdosta..

Eniten haluaisin luottaa luontoon, eli odotella että oikea synnytys käynnistyy ja katsoa sitten. Eiköhän ne ammattilaiset osaa sitten lähettää hätäsektioon jos joku menee vialle...?? huoh...
 
Ikävä tilanne sulla lokavauva, toivottavasti vauva jotenki saisi itsensä kiepsautettua oikeinpäin, jottei sinun tarvitsisi tuommoisia murehtia. Tsemppiä! :hug013
 
Kiitos niukku, kyllä noita kuulee juttuja että vauva on kierähtänyt just ennen synnytystä oikeinpäin :) Aina on toivoa :)
 
Voi tylsyys ettei käännösyritykset onnistuneet, Lokavauva! Ehkä se sillä vielä käännähtää viime hetkillä....

Meillä vauva oli tosiaan kaks viikkoa sitten neuvolassa kääntynyt pää alaspäin, mutta pää ei ollut vielä kiinnittynyt, ja nää pari viikkoa olen jopa vähän kauhullakin tuntenut miten paljon se mahtuukaan vielä heittämään masussa kuperkeikkaa ja möyrimään... Nyt on viikko 37+3 joten luulisin ettei se siellä ole enää päässyt kääntymään, mutta tosiaan, ei sitä ikinä voi tietää!

Itse en ikinä suostuisi perätilasynnytykseen, vaikka lääkäri sitä suosittelikin kun kerran olen jo nelikiloisen vauvan maailmaan pusertanut, mutta toisaalta olenkin vähän herkkä näissä asioissa.
Jonkin verran olen lukenut netistä ja kuullut juuri noita kauhutarinoita, mutta toisaalta, onhan niitä hyviäkin kokemuksia perätilasynnytyksestä eikä sitä oikeasti edes suositeltaisi jos siinä olisi isoja riskejä.
Ja sektiossakin on omat riskinsä, niinkuin tottakai pää-edellä-alateitse synnytyksessäkin....
Minulla meni monta viikkoa miettiessä suostuisinko edes tuohon kääntämisyritykseen, mutta nyt sitä ei ole tarvinnut kokeilla, ja jos vauva on kääntynyt uudelleen perätilaan, taitaa olla turhan myöhäistä edes enää yrittää.

Sulla vaikuttaa kuitenkin olevan myönteinen mieli tohon perätilasynnyttämiseen joten kuuntele vaan omaa järkesi ääntä äläkä niitä kauhutarinoita, kyllä ne siellä laitoksella tietävät hyvin asiansa eivätkä varmaan edes päästä synnyttämään perätilassa jos vaikka lantion mitat eivät anna periksi.

Huomenna meillä on taas neuvola joten siellä selviää miten päin vauva majailee. Itselläni ei ole mitään hajua, potkut tuntuvat ylöspäin mutta voi olla että olen väärässä. Saa ny nähdä. jännää!
 
Täällä yksi perätilatapaus. Käännytykseen en suostunut enkä myöskään synnytykseen alakautta, joten sektiolla mennään kolmen viikon kuluttua ellei ihmettä tapahdu ja lekurin mukaan tuskin tapahtuukaan, kun tyyppi on digannut noin päin olla jo ties kuinka kauan. Ei haittaa eikä harmita yhtään.
 
mulla vko 36 ja ei ole kääntynyt oikeinpäin. En usko että tätä voidaan kääntää koska minulla on todella supisteluherkkä kohtu ja sattuu vatsaan jo ihan ilman että mitään tekee. Ei auta kun odottaa ja toivoa ja valmistautua henkisesti varmuuden vuoksi sektioon niin ei ainakaan tule pettymyksiä.
 
Mulle annettiin tänään perätilaepäily neuvolalääkärissä, sapettaa kun on jo useamman kerran kuullut terkkarissa vauvan olevan mukavasti pää alaspäin :sad001 Eli nyt odotellaan sitten kutsua äippäpolille, toivottavasti eivät ihan hirveän kauan vetkuttele kun nyt on jo rv 36+3.

Jos oikein hyvin käy, on epäily turha ja saan nähdä vauvan ultrassa vielä yhden ylimääräisen kerran ennen syntymää, sekä vähän tarkempaa tietoa painoarviosta sun muusta. Mutta tylsää tämä epätietoisuus, plääh.

Mulla on ollut niin helppo raskaus tähän saakka, että ilmeisesti piti keksiä nyt loppumetreille jotain jännitystä... :angry1
 
Ainoa asia mitä oon oikeasti ajatellu pelottavana tässä synnytysasiassa, perätila, ja nyt se sitte minulla todettiin.... Ensisynnyttäjille tarjottavassa perus lääkärintarkastuksessa todettiin eilen ja sieltä mentiin sitten suoraan osastolle kokeilemaan kääntämistä mutta eihän siitä mitään tullut.. on niin alas jo tunkenu peppunsa tämä vauva. Syntymäpäivä on siis nyt tiedossa, ajatukset aivan sekaisin ja pää turvonnut lähes jatkuvasta itkemisestä. Pääasia kuitenkin että vauva liikkuu kovasti ja sydänäänikäyrät oli pitkässä seurannassa oikein hyvät eikä ultralla löytynyt mitään muuta ikävää. Kaikki muuten vaikuttais olevan kunnossa mutta onhan tämä henkisesti ihan helvetin raskasta kuultavaa ettei vauva synny perinteistätietä..
 
Olipa tylsiä uutisia sykerö, mutta pääasia että vauva voi hyvin ja että hänet saadaan turvallisesti ulos! Paljon jaksamista ja tsemppiä, hyvin se menee :love2
 
Voi miten kurjia uutisia Sykerö! :sad001 Itse kävin tuota samaa läpi pari kuukautta sitten.
Onneksi kuitenkin vauva voi hyvin! Tsemppiä sulle, kaikki menee varmasti hyvin. Ajattele että kohta saat vauvan syliisi ja sitten sillä ei ehkä olekaan enää niin väliä miten se sieltä on ulos tullut :love2
 
Kurja kuulla Sykerö! Tunnistan nuo fiilikset, mulle annettiin viikko sitten epäily perätilasta mutta eilen onneksi todettiin, että vauva onkin pää alaspäin. Välissä ehti kuitenkin kokea aika paljon tunnetiloja hirveästä pettymyksestä pelkoon ja toisaalta sitten positiivisessa ääripäässä siihen, että ainakin syntymäpäivä olisi tiedossa.

Onneksi tosiaan vauvallasi muutoin kaikki hyvin, toivotaan, että myös mamma ehtii sulatella uutta tilannetta ennen h-hetkeä. Minäkin uskon, että hyvin se menee ja lopputulos on kaiken tämän väärtti! :)
 
Tsemppiä sykero! Tällä yksi perätilatyyppi ja sektio edessä ensi viikolla. Mä olen varmaan jotenkin omituinen tapaus, mutta mua perätila ja sektio ei harmita yhtään, päinvastoin. Olen jotenkin helpottunut, että tiedän vauvan syntymäpäivän eikä tarvitse synnyttää alateitse, sillä pelkään sitä mielettömästi. Pelkään myös sektiota, mutta en niin paljoa, kun kaikki on jotenkin "hallittua" siinä ja itse operaatio vie ihan pienen hetken. Tietenkin palautuminen saattaa olla vähän kurjempaa. Mulla on monta ystävää, jotka ovat synnyttäneet eri syistä sektiolla ja parantuneet todella nopeasti. Ehkä tämäkin vaikuttaa omaan mielikuvaan siitä.
 
Jasmin7, ei se sektiosta toipuminen oo välttis todellakaan hirveää :) Minäki olin pystyssä jo seuraavana päivänä kovasti ja olisin ollut varmaan jo samana iltana jos kipupumppua ei ois ollut, piti nimittäin toisen jalan puuduksissa :) sairaalassa söin burana/paratabs 3x päivässä ja pari kertaa jotain vähän vahvempaa kipulääkettä ja nyt kotona oon syöny 1g paratabs silleen että tulis 3x/pvä :) Eli en oo ollu ees kauheen kipeä missään vaiheessa ja kätilöt kehu kauheasti että hyvin kuulemma parantunut :))
Hieman OT, anteeksi :D
 
Kiva kuulla Kyumin, että meni noin hyvin. Miten itse operaatio meni? Tuntuiko inhottavalta? Oliko mies mukana? Mua jänittää ihan hirveesti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top