Pahoittelut jo etukäteen seuraavasta ragepostista, jonnekin on nyt vaan pakko purkaa.
Mulla menee tällä hetkellä hermot kaikkeen, siis aivan kaikkeen mahdolliseen mun jätkässä. Vielä eilen toivoin itsekin sormusta sormeen (onnea sulle muuten siitä,
pikkulintu ), tänään mietin lähinnä että miten pääsisin helpoiten eroon tosta vätyksestä. Mun tai vauvan vointia ei oo kertaakaan raskauden aikana kysyny, eikä muutenkaan kotona puhuta raskaudesta tai vauvasta tai mistään siihen liittyvästä oikeestaan yhtään mitään. Mä haluaisin puhua, mutta aina jos yritän alottaa, alkaa kamala mökötys tai puheenaihe vaihtuu hyvin äkkiä.
Ollaan molemmat työttömiä, mutta kotona näyttää lähinnä sikolätiltä. Jätkä ei auta siivoamisessa, ja hetken päästä täällä on taas samannäköstä, joten en jaksa enää edes yrittää. Sille on tarjottu pariaki työpaikkaa, joita se ei ota, koska "en mä oikeen tykkäis sellasesta työstä". Ja samalla kyselee multa että millä rahalla maksetaan laskut. Kaikki maholliset korvaus- ja tukihakemukset oon joutunu ite täyttää ja toimittaa, koska hän ei vaan jaksa.
Myös pyykinpesusta ja ruuanlaitosta vastaan minä. Jos yritän pyytää että jätkä tekis vaikka kerran ruokaa, vastaukseks tulee yleensä "mul on leffa kesken", "mul on peli kesken" tai "mä teen huomenna". Toisinsanoen hän siis vaan pelaa, katsoo leffoja, tai räpeltää autonsa parissa ja mä hoidan kotihommat itkien samalla hiljaa sitä etten jaksa.
Paras oli nyt kuitenkin tänään. Oltiin rakenneultrassa, ja sinne jätkä lähti mököttäen mukaan. Kysyin ultrasta kotiin tultua että miksi se mökötti kun sinne lähdettiin. Senhän olis pitänyt olla ilonen asia, toinen näkee oman lapsensa ensimmäistä kertaa kunnolla (aikaisemmissa ultrissa ei ollut mukana). Vastaukseksi sain että "mihin mua siellä muka tarvittiin" ja "siihen meni taas turhaan bensaa". Siinä vaiheessa mulla kilahti, huusin sille että mä varmaan joudun sit synnyttämäänki kotona ettei vaan mee turhaa bensaa sairaalalle ajellessa. Ja se vielä kehtaa ihmetellä että miks mä en oikeen enää viihdy sen lähellä (edellisestä pususta/halista on monta päivää, edellisen kerran seksiä monta viikkoa sitte).
Pliis, help me! Pitäiskö mun nyt vaan odotella että se kokee jonku ahaa-elämyksen, vai hankkiutua eroon tuosta ennen kun pikkunen on täällä??
Yhdessä ollaan oltu nyt pari vuotta, ja vasta tänään tajusin että niinno, tällasta kakkaa tää nyt on ollu jo siitä asti ku herra lähti inttiin kesällä 2011.