Parisuhde

meillä kumpikin tekee kaikkea ja vähän silleen et kumpi kerkee, on niine rilaisia päiviä. mies ehkä imuroi enemmän ja hoitaa esikoisen iltajuttuja nyt (mulla edelleen esim hammastahana etoo tosi paljon ja nostelut ja kantelut aih supistelua tooosi herkästi) ja mä laitan ehkä nykyään enemmän ruokaa. siivouksissa on hassua huomata et keskitytään aika erilaisiin juttuihin. miehelle siistiä on se et ei oo pölyä ja pinnat on puhtaat ja mulle taas se et tavarat on paikoillaan:)
 
Meillä mies on hoitanut aivan ihanasti kotia, kun olen ollut toimintakyvytön pahoinvoinnin vuoksi. Ja nyt viimeiset 2 viikkoa olin aivan pysäkillä todella hankalan jetlagin takia. Onneksi on helpottanut, ja kotityöt menevät aikalailla tasan.

Mua kuitenkin harmittaa, että mies ei vielä millään tavalla kosketa mahaa tms, osoita spontaanisti olevansa kiinnostunut raskaudesta. Muistelen, että sama asia vaivasi myös esikoisen kohdalla. Toki nyt on vielä niin pieni massu, ettei mies varmaan edes tiedä, missä kohtaa koko vauva majailee, toivottavasti siis tilanne muuttuu ajan kuluessa.

Miten teidän muiden miehet ovat ottaneet huomioon teidät, kun olette nimenomaan raskaana?
 
Täytyy kyllä nyt tänne vähän hehkuttaa! Meillä on ollut kyllä kaikenlaista kahnausta tän raskauden aikana, tietysti aiemminkin mutta nyt jotenkin kaikki kärjistyy.. Aiemmin ollut aikalailla niin että oon hoitanut kotia ja käytännössä kaiken, ruuan, siivouksen, kaupassa käynnit ym, ja nyt kyllä ihan täysin yllätyksenä mies osoittanut kiinnostusta ruuanlaittoon ja siivoillu tietenkin ja hoidellu muita kotitöitä kun oon väsynyt tai huonovointinen! Mutta vieläkin upeempaa kun miehen kiinnostus kotia kohtaan oli eilinen yllätys, kun se ihan yllättäen kosi mua!! En vois kyllä onnellisempi ollakkaan! Riidoista huolimatta menny jotenkin parempaan suuntaan meidän yhteiselo nyt raskausaikana, mutta en kyllä yhtään odottanut tätä! Se tapahtui ihan arkisesti, oltiin kaupoilla ja mies vaan sano, että "nyt voitas käydä vielä sormuskaupassa, mitäs oot mieltä?" Menin kyllä ihan sanattomaksi, vaikka onhan tota aina suunniteltu mutta jotenkin ajattelin, että tän meidän yllätysvauvan myötä meni kaikki uusiksi ja edelliset suunnitelmat lykkääntyi, olinpas väärässä:)
 
pikkulintu: Onnittelut kihlauksesta!
Oon kans vähän odotellut et ku tässä kuitenki yhteistä vauvaa odotellaan, et koska sais sormuksen sormeen. Mutta sit taas jotenki kun ollaan työttömiä ni tiedän, et pitää niitä killuttimia varten vähän säästää, on ne niin arvokaita :D
omakin mies tekee nykyään enemmän ruokaa, saan siis istua vana keittiön pöydällä ja antaa vinkejä kokille. Se tietää jo, et ihan horveesti en tekisi ainakana monenpäivän ruokiamme kun alkaa jotenki siinä ruuan tekovaiheessa ällöttää ajatus, et tätä pitäis sit syödä 2-3 päivää...
 
Pahoittelut jo etukäteen seuraavasta ragepostista, jonnekin on nyt vaan pakko purkaa.

Mulla menee tällä hetkellä hermot kaikkeen, siis aivan kaikkeen mahdolliseen mun jätkässä. Vielä eilen toivoin itsekin sormusta sormeen (onnea sulle muuten siitä, pikkulintu emoticon), tänään mietin lähinnä että miten pääsisin helpoiten eroon tosta vätyksestä. Mun tai vauvan vointia ei oo kertaakaan raskauden aikana kysyny, eikä muutenkaan kotona puhuta raskaudesta tai vauvasta tai mistään siihen liittyvästä oikeestaan yhtään mitään. Mä haluaisin puhua, mutta aina jos yritän alottaa, alkaa kamala mökötys tai puheenaihe vaihtuu hyvin äkkiä.

Ollaan molemmat työttömiä, mutta kotona näyttää lähinnä sikolätiltä. Jätkä ei auta siivoamisessa, ja hetken päästä täällä on taas samannäköstä, joten en jaksa enää edes yrittää. Sille on tarjottu pariaki työpaikkaa, joita se ei ota, koska "en mä oikeen tykkäis sellasesta työstä". Ja samalla kyselee multa että millä rahalla maksetaan laskut. Kaikki maholliset korvaus- ja tukihakemukset oon joutunu ite täyttää ja toimittaa, koska hän ei vaan jaksa.

Myös pyykinpesusta ja ruuanlaitosta vastaan minä. Jos yritän pyytää että jätkä tekis vaikka kerran ruokaa, vastaukseks tulee yleensä "mul on leffa kesken", "mul on peli kesken" tai "mä teen huomenna". Toisinsanoen hän siis vaan pelaa, katsoo leffoja, tai räpeltää autonsa parissa ja mä hoidan kotihommat itkien samalla hiljaa sitä etten jaksa.

Paras oli nyt kuitenkin tänään. Oltiin rakenneultrassa, ja sinne jätkä lähti mököttäen mukaan. Kysyin ultrasta kotiin tultua että miksi se mökötti kun sinne lähdettiin. Senhän olis pitänyt olla ilonen asia, toinen näkee oman lapsensa ensimmäistä kertaa kunnolla (aikaisemmissa ultrissa ei ollut mukana). Vastaukseksi sain että "mihin mua siellä muka tarvittiin" ja "siihen meni taas turhaan bensaa". Siinä vaiheessa mulla kilahti, huusin sille että mä varmaan joudun sit synnyttämäänki kotona ettei vaan mee turhaa bensaa sairaalalle ajellessa. Ja se vielä kehtaa ihmetellä että miks mä en oikeen enää viihdy sen lähellä (edellisestä pususta/halista on monta päivää, edellisen kerran seksiä monta viikkoa sitte).

Pliis, help me! Pitäiskö mun nyt vaan odotella että se kokee jonku ahaa-elämyksen, vai hankkiutua eroon tuosta ennen kun pikkunen on täällä?? emoticon
Yhdessä ollaan oltu nyt pari vuotta, ja vasta tänään tajusin että niinno, tällasta kakkaa tää nyt on ollu jo siitä asti ku herra lähti inttiin kesällä 2011.
 
Inkheart, aikamoinen mies sulla siellä. Onko se masentunut? Kun ei oikein tunnu innostuvan mistään.. On munkin omani sellanen ettei juurikaan keskustelut onnistu (kasvatuksesta, lomasuunnitelmat ym) mutta aina se on kyllä vauvasta (esikoisen aikana ja nyt) ollut kiinnostunut ja innoissaan. Kantaa painavat tavarat ja huolehtii etten joudu mitään raskasta tekeen. Vauvan syntymän jälkeen tarvii kyllä paljon apua, enkä ainakaan itse pystyis katella jos toinen vieressä vaan pelaa tai katsoo leffaa ja mä hoidan vauvan. Eli kannattaa ainakin nostaa kissa pöydälle. 
 
Inkheart: Parhaan neuvon mitä olen itse saanut parisuhteissa ulkopuoliselta ihmiseltä on, että lähde ulos kävelemään kauniiseen ilmana, etsi kaunis ja rauhallinen paikka istua. Ota kynä ja paperi (tai vihkoon voi olla helpompaa kirjottaa) ja kirjota oman elämäsi tämänhetkiset kaikki hyvät ja huonot puolet. Mieti omassa rauhassasi, mitä toivot tulevalta. Kukaan ei voi tehdä päätöstä sun puolesta, vain sinä tiedät miten elää elämäsi!
Sen voin kertoa, että helpoin suunta ei aina ole se oikea, joskus täytyy kiivetä sen oman muurin yli ja rikkoa rajoja.

Itse otin ja lähdin vaikeasta suhteesta, vaikka oltiin 3 vuotta yhdessä ja kihloissa. Mutta kun kuulin, etät olen pääsyt uutene kouluun täysin toiselle paikkakunnalle, otin ja pakkasin omat tavarat omaan kasana ja miehen omaan ja totesin, että tämä loppuu tähän. Ei ollut helpoa, mut nyt en kadu pätkääkään että lähdin! Nyt just iki onnellinen ja tiedän etten sama aolisi saanut entisen kanssa missään nimessä!

Mulla mies eilen mökötti kun olin niin "vaarallisen neutraali". Mut eipä mököttänyt enää kohta kun sai moukkua minulta ja koiralta =D
Meillä on jotenkin ihmeelisen hellyttävänä tapana puristella ja kiusata toisiamme, mut mieheni kun ei enää pahemmin uskalla maha-asukin takia puristella ni sitä alkaa harmittaa. paras keino minkä tiedän miehelleni tuohon mökötyksene, että se saa itse kärsiä kutituksesta ja painista ja kun koira lipoo naamaa hiakkasella lattialla =D Jostain syystä se sen jälkene imuroitti asunnon, vaikka imurointi on niinsanotusti mun kotihommani =D

Musta on jotenkin täällähetkellä hassu kuunnella vana miestäni. ollana molemmat työttömiä ja työkkäri laitoi sen johkin kursille. ekana kuuleen, että se on kursinsa ainoa mies jolle repesin tyylikäästi =D. Mut oli jotenkin kiva kuulla, että hän oli kertonut osalle tytöistä, että olen raskaana ja että ollaan menossa 27pv ultraan. Oli kuulemma lähellä ettei saanut tytöiltä korvilleen kun vitsaili ettei voi mennä ultraan kun sillon on toinen työharjoitelupäivä. Olivat alkaneet kilpaa huutaa;"Sinähän menet sinne!"
Eikä se edes mieti sitä vaihtoehtoa että jäis pois vaikka hänelle maksettaisiin =D
 
Minullakin tuli Inkheart mieleen että onko miehesi masentunut... Varmasti joka tapauksessa raivostuttavaa käytöstä! Mutta voiko sitä silti toisen puolesta elämää parantaa vaikka kyse olisikin sairaudesta.. Huolenhan voi ja kannattaakin ilmaista mutta kyllä se apu täytyy itse lähtä hakemaan ja löytää se niska mistä ottaa kiinni.. Hyvältä kuulosti tuo Galadrielin vinkki että kirjottaa paperille mitä itse elämältä haluaa ja onko mies esteenä vai tukena omii tavoitteisin nähden. Jokainen meistä on itse vastuussa omista tarpeistaan ja jos kumppani ei niitä kykene täyttämään niin vaihtoehtoinahan on joustaa omista tarpeistaan tai luopua parisuhteesta. Ei tosin ihan yhtä yksioikoista tosielämässä...
 
UskoToivo ja Rouva Nappula: Tiedän jo valmiiks että jos yritän jotain vihjata masennuksesta, jätkä suuttuu mulle (akat masentuu, ei miehet!). Ja se on kyllä iteki sanonu että sitä ärsyttää ku ei oo mitään järkevää tekemistä (toisinsanoen töitä), sitä ei oikeen huvita mikään muukaan. Odottelen että jos se nyt sais jonku unelmaduunin ja pääsis tekemään jotain fiksua päivisin, ehkä tää tilanne helpottuis.

Galadriel: Ei mikään huono neuvo. Täytyypä hyödyntää jos tänne sattuu joku vähemmän sateinen päivä.

Eilen kuitenkin (taas pienen huutokilpailun jälkeen) jätkä pyys anteeks kaikkea sitä käyttäytymistä mistä mä aikasemmin tänne valitin. Toivon että se on nyt tajunnu edes jotain, eikä tää olis taas yks sellanen kerta ku se pyytää itku kurkussa anteeks mut sit parin viikon päästä asiat on taas ihan samalla mallilla ku aina aikasemminki.
Ehkä sen naamaa jaksaa vielä hetken katella, jos se vaikka nyt ryhdistäytyis tosta. En kuitenkaan välttämättä haluais joutua kasvattamaan lasta yksin... Kiitos kaikille jotka jaksoi lukea mun vuodatuksen emoticon
 
Jos ei töitä tahdo löytyy ja miehesi kaipaa työrutiinia, ni ei muutakuin työkäriin tai ihan itseä kiinnostavista työpaikoista kysymään, että ottaisivatko työharjoitteluun. Yleensä yritys kuin yritys ottaa harjottelijan koska niille de ei maksa tyyliin mtn ja saavat ylimääräistä työvoimaa. Eihän siinä nyt nettoa kuin normaalin työttömyysetuuden+9€ päivä ja mahdollisesti +vajaa 5€ lisäksi per päivä eikä tarte kuitenkaan tehdä kuin 6 tunnin päiviä.
Vaikei saisikaan kuin tuo 9€/pv lisää peruspäivärahaan ni on se melkein 150€ lisää rahaa kuussa eikä mee muut tuet sen takia alas.
 
Minäkin kannatan tuota työharjoittelua, vaikka toisinaan se voi tuntua tyhmältä tehdä töitä (lähes) ilmaiseksi. Siitä voi juontaa ihan vakituinenkin paikka jos sikseen käy! :)

Mua taas ärsyttää, kun mies on koko ajan ylitöissä ja viikonloputkin se viettää TÖISSÄ autoa laittaessa. Mä olen (vaikka olenkin vielä tämän viikon sairaslomalla) kaiket päivät yksin kotona.
Mulla ei ole edes ajokorttia, että pääsisi jonnekki, eikä paljon huvita kaupungillakaan yksin palloilla. Toki työtä tarvii tehdä ja näin, mutta se, että mies lähtee aamulla kuudeksi töihin ja on kotona puoli 9 illalla... Nyt kun olisi sitä aikaa olla yhdessä, kun minäkin saikulla, niin ei...
Tätäkö se avioelämä on, mies töissä reilusti kellon ympäri ja minä yksin kotona.
 
Kun luen näitä keskusteluja niin poden huonoa omatuntoa niistä asoista, joista olen miehelleni valittanut. On isompiakin ongelmia, kuin suuttua toiselle siitä kun ei tule kanssani nukkumaan saman aikaan =) Haha, ehkä se on vaan tämä raskaus kun välillä tuntuu, että kiukuttelen mitä tyhmemmistä asioista ikinä :D 

Mutta meidän parisuhteesta sen verran, että en voisi olla onnellisempi miehestäni. Aivan ihana, rakastava ja ymmärtäväinen aviomies! emoticon On aina tukena ja kuuntelemassa. Auttaa minua jatkuvasti kaikessa, oikeestaan kaikki kotityöt, ostokset, ruoanlaitto tehdään yhdessä. Jos minua vähänkään väsyttää, niin työt on puolestani tehty. Se on nyt raskauden aikana ollut kyllä ylihuolehtivainen. 

Tuollaisen jälkeen minä olen kiittänyt ja osoittanut rakkauteni hänelle hienoilla illallisilla ja muilla romanttisilla jutuilla. Hän niitä kyllä rakastaa :P

En voisi kuvitella jos toisenlaista olisi, että ei menisi hyvin ja mies ei olisi mistään kiinnostunut. Huomaan, että kaipaan nyt raskauden aikana enemmän huomiota, huolenpitoa ja rakkauta. Miehen pitäisi viimeistään silloin ryhdistäyttyä, kun lasta odotetaan. Voimia kaikille ja toivottavasti parisuhde paranee ja kukoistaa kaikilla. Aina se ei ole helppoa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top