Sekai tässä varmaan ahdistaa kun niin vähän aikaa ollaan oltu yhdessä että jos tää suhde ei omalta osalta kestäkkää ja toimi.
En oikein tiedä.
En oo varma jotenkin vaikka toisaalta..
Jotenkin ajattelen että kun miehellä on jo lapsi, jota ei saa nähdä eikä olla isä, että senkö takia hän nyt haluaa tämän?
Että saa olla isä edes yhdelle omalle lapselleen ilman että joku muu mies vie kunnian?
Olisiko vauva minulta "lahja"?
Itse en koskaan lapselta isää kieltäisi.
Lapsella oikeus molempiin vanhempiinsa..
Tiedän että mieheni tulisi olemaan erittäin hyvä isä ja pysymään lapsen elämässä.
Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta kaikki on tapahtunut niin nopeesti nyt.
Yleensä kyllä kaikki suhteet on edennyt nopeasti muutenkin.
Esikon isän kanssa kerkesimme olla ehkä 2 kk aikanaan yhdessä kun plussasin.
Häneen kyllä oikeestaan "ensisilmäyksellä rakastuin" ja päätös pitää lapsi oli täysin selvä. Minulle.
Esikon isä kertoi sitten ku lapsi oli about puol vuotias ettei koskaan olis häntä edes halunnut.
Ehkä se oli vain viha puhetta nyt ajatellen kun kuitenkin isä on lapselleen.
Silti se välillä tulee mieleen.
Siinä vaiheessa myöhäistä sanoa ja katua kun nyytti sylissä.
Mutta raskaus aika ja suhde oli ikävä kun vähä plussan jälkee sain tietää että mies oli vehdannu exänsä kanssa.
Sit minun ekana äitien päivänä minulle ilmoitti että on pettänyt mua viimeset 1,5 v.
Se loppu sillo siihe.
Mut silti meillä senki jälkee oli on/off jonkun aikaa..
Jotenkin ton takia ajatellut että en "uskalla" enää olla raskaana ja tehdä vauvaa jos taas ku minä leviän ja maha kasvaa nii sitä parempaa ja hoikempaa haetaan muualta..
Vaikka nykyisen ukon kohalla tiedän ettei hän niin tekisi.
Silti, pelottaa.
Muistan ku nykyiselle kerroin tästä raskaudesta..
Kysyin mitä tehää, ni se sano että jos hän pyytäis mua keskeyttää, ni ei vois elää ihtesä ja asian kanssa..
Hankalaa olla minä.
Meillä menee hyvin.
Mut ainaku suhteessa menee hyvin ja kaikki on onnellista jne ni mä haluan laittaa poikki ja olla yksin.
Päässä vikaa varmaa pahemman kerran,
En uskalla olla onnellinen?
Tympäännyn?
Kyllästyn?
Meni nyt iha asian vierestä ja alta ja päältä..
Kiire tulee kohta päättää mikä tässä tilanteessa on oikein ja mikä ei..
Puoleen vuoteen mahtuu ero, heti uusi suhde, ( ihastuminen toiseen) muutto vieraalle paikka kunnalle maiseman vaihdoksen takia, irtisanoutuminen, (sitä myöten oppisopimuksen keskeytys) työttömäks jääminen, tämä raskaus.. Joku ammatti pitäs joskus opiskella loppuun asti..
Pitäs uskaltaa miehen kanssa pohtia asiaa kunnolla.......
Pää sekasi. Tunteet niin ristiriitaisia että en tiedä itkee vai nauraa...