En tiedä lohduttaako yhtään, mutta meillä kävi esikoisesta niin, että punktio oli toukokuussa 2016. Tuoresiirrosta silloin nega. Pakkaseen saatiin vain 2 kolmepäiväistä. Kesä- ja joulutaukojen sekä huonosti osuvien ovulaatioiden ym. takia eka pas oli vasta tammikuussa 2017, jolloin yritystä oli kaikenkaikkiaan takana vähän vajaa 4 vuotta eikä ikinä kahta viivaa testissä. Passiin mennessä kävi ilmi, että eka sulamaan otettu oli kupsahtanut ja siirtopäivän aamuna oli tämä viimeinen otettu pakkasesta eikä ollut siis ehditty seuraamaan, joten ns. sokkona siirrettiin. Tästä plussa ja vauva syntyi lokakuussa -17. Kuopusta lähdettiin yrittämään alkukeväästä -20 suoraan icsiin, mutta suunnittelukäynnin jälkeen korona sulki hoidot. Hoitojen auettua emme uskaltaneet heti lähteä leikkiin kun rokotteita ei vielä ollut ja kaikki oli jotenkin hirveän epävarmaa. Lopulta lokakuussa 2021 tehtiin icsi ja sain lievän hyperin, minkä seurauksena molemmat saadut alkiot pakastettiin, kun tuoresiirtoa ei voitu tehdä. Taas tuli toipumista, joulutaukoa, koronaa, huonosti osuvia ovulaatioita ja pas päästiin tekemään vasta toukokuussa 22. Tästä elämäni toinen plussa testiin ja vauva syntyi tammikuussa -23.Olen tässä kahlannut näitä keskusteluja läpi piinapäivillä ja yrittänyt saada vertaistukea muiden tarinoista. Oma mieli on kuitenkin nyt synkkä, koska kyllähän odotukset oli korkeat, että meillä onnistuisi heti ensimmäinen siirto. Mutta toisaalta kun eipä se ole onnistunut luomuna, ei ovulaation induktiolla, ei inssillä… niin miksipä tämä olisi sen erilaisempi. Millaisia tarinoita/taustoja täällä muilta siis löytyy? Mones PAS tuotti tulosta ja oliko siinä jotain erilaista? Kaipaisin niin kovin toivonkipinää takaisin, että se on mahdollista joskus saada kaksi viivaa testiin…me vietimme eilen kolmatta hääpäivää (minä itkien negatiivista testitulosta ja mies minua lohduttaen) ja mietin vain, että, jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti niin lattialla leikkisi 2v taapero. Harmittaa myös nyt se, että ehdimme tehdä ehkä hyvällä tuurilla kaksi siirtoa ja tämän jälkeen julkinen on kesätauolla ja yksikkö muuttaa, joten kuulemma pakastealkionsiirrot jatkuvat vasta syyskuussa. Tämä ainainen odottelu on niin raastavaa. Ja tuottaako se ikinä tulosta
Eli aika hitokseen on ns. mennyt kiertoja ohi, mutta silti nyt tuntuu, että kaikki on mennyt juuri oikein. Esikoisen odottelu oli mulle raastavaa, mutta jälkikäteen ajateltuna se aika on tehnyt parisuhteelle tosi hyvää. Lasten välinen ikäero oli alkuperäisissä suunnitelmissa pienempi, mutta nyt se 5 vuotta tuntuu tosi hyvältä. Tietty ymmärrän, että on helppoa ajatella näin, kun ne lapset on jo saanut ja onnellinen lopputulos on varmistunut. Hoidoissa kaikkein piinaavinta on juuri se epävarmuus ja epätoivo, että entä jos se ei koskaan kuitenkaan onnistu. Ja ainahan niitäkin on, joilla syli jää tyhjäksi
Lapsettomuushoidot on ehdottomasti sitkeyslaji. Matka on maratoni, eikä pikavoittoja juuri jaella. Toivon kaikille myrskyn silmässä rimpuileville paljon voimia jaksaa taistella eteenpäin
) virallinen testipäivä siis ja negatiivinen. Olin hoitopaikkaan ilmoittamassa, mutta lomakkeessa kysyttiin kuukautisten alkamispäivää ja eipäs ne nyt sitten vielä alkaneet vaikka se tiputtelu alkoi.. pitää siis odottaa vkln yli josko vihdoin päivä koittaisi.
Voi rauhallisemmalla mielelle aloittaa viikonlopun vieton.
ihan oikein menisi siis.
Tämän ajatuksen varmaan jakavat kaikki samassa tilanteessa olevat!
Zumenon niminen lääke nyt, se itselle aivan uusi, mutta johan tässä on kroppa täynnä hormoneita ja niiden kanssa olen kyllä varsin hyvin pärjännyt. 
meillä samat hommat ensi viikolla tiistaina!