Pahaolo, yökötys.

Hei aivan loistavaa, pahaolo helpotti!! Nyt on viikkoja 9+4 ja muutama päivä mennyt paremmin :happy093
Toki ällötystä on, ja jotku hajut tekee pahaa, mutta nyt tekee mieli jopa kahvia! Oli olot kyllä niin tuskaset 2 viikkoa, että tämä olo on otettu ilomielin vastaan. Tsemppiä muillekin :)
 
Hoi kohtalontoverit!

Lohdullista on lukea, että pahoinvoinnista kärsii muutkin kuin minä vaikka kellekkään en tätä olotilaa toivoisi. Parisen viikkoa olen päivittäin oksentanut ja juuri mitään en ole pystynyt syömään. Alkaa jo kyllä käymään mielenkin päälle ja vissiin vaan jatkuu eli loppua ei näy. Tämä on ensimmäinen raskauteni ja kaikki on siis uutta itselle. Mielessä on kyllä käynyt kaikki vaihtoehdot raskauden suhteen, kun olo on välillä ihan karmiva. Viime viikolla menin sen verran kuiviin, että kävin sairaalassa tiputuksessa. Viikonlopun aikana ja nyt alkuviikosta oon jotain saanut pidettyä sisällä, mutta lahjakkaasti kaikki meinaa nousta ylös. Viime viikon aikana kiloja on tippunut kolme, joka sinänsä on ihan hyvä asia. Toivoisin kuitenkin pystyväni jotain syömään ilman huonoaoloa tai oksentamista. Olen yrittänyt assosioida eri ruoka-aineita, mitä oon voinut syödä ennen jos olen kärsinyt pahoinvoinnista esim. automatkalla, huvipuistossa tai krapulassa... ja jotain niistä on pystynyt syömään nyt. Olen siis aina ollut herkkä tulemaan pahoinvoivaksi muutenkin. Tää on tietenkin ihan eriluokkaansa. Kaipa tän jollain ilveellä kestää ja jaksaa, mutta töistä oon joutunut olemaan nyt toista viikkoa poissa ja ensi torstaille on sairasloma ja uusi lääkäriaika. Oloani heikentää vielä sekaisin oleva vatsa, eli oksentaminen ei riitä vaan aamuisin on vatsakin aivan sekasin. On tässä kestämistä. Ja noista hajuista ja etomisesta vielä, että ärsyttävintä on se ,että niin hyvältä ja ihanalta tuoksuva mies on alkanut haisemaan mun mielestä epämiellyttävältä ja välillä joudun sanomaan, että voitko siirtyä vähän kauemmaksi kun etoo:D voi mies parkaa...

Seuraavia keinoja olen nyt kokeillut avuksi pahoinvointiin, yksilöllistä että mikä sitten auttaa

- pieniä kulauksia jäävettä kerrallaan eli suullisia, isot määrät tulee heti ulos tai jääpalojen imeskely
- kamomillatee
- pahoinvointirannekkeet ( en osaa sanoa, voi olla, että ovat lieventäneet pahoinvointia)
- B 6 vitamiini ( luulen, että apua jonkun verran, voi ottaa raskauden aikana-vesiliukonen niin ylimääräisen pitäis tulla kehosta pois)
- jaffa ( ei uskalla juoda jos hampaat menee ja muutenkin ei kai hirveen hyvä ois noita limuja yms juoda)
- pikkupurtavaa sängynvieressä
- akupunktion pitäis auttaa ainakin toisilla, itse voi painaa ranteissa olevia pisteitä (kolme sormea rannetaipeesta, kummaltakin puolelta ranteita pitäis olla pisteet,jänteiden välissä, rannekkeet stimuloi ranteen sisäpisteitä) nenän alla huulikuopassa pitäis olla yksi piste ja sääriä kannattaa kokeilla hieroa
- valkosipuli ( jos kykenee syömään) mulla auttoi kun niin voimakkaan hajuinen niin sulki pois hajuaistia niin että ei muita hajuja haistanut niin herkästi ja jotenkin helpotti pahaa olo
- yrittänyt syödä vaan sillä mentaliteetillä että mikä saattais mennä alas ja pysyä...laihoin tuloksin

Kuulumisiin!
 
Mulla on nyt 12. viikolla alkanut pahoinvointi häipyä kokonaan, mutta... Olen nyt 4. päivää flunssassa, ja keuhkoputket on täynnä tosi paksua keltavihreää limaa, jota ei yskimällä varsinkaan aamuisin meinaa saada ylös. Tässä olenkin sitten joutunut oksentamaan muutamana aamuna, ihan vaan siksi, kun yskittää niin kovaa ja lima ei tule ylös - tuntuu että tukehtuu - laatta lentää... Että terveisiä vain viltin alta o_O
Kurkku on ollut niin kipeä, että olen syönyt pari litraa jäätelöä 4 päivän sisään, se vähän helpottaa höyryhengityksen ohella. Perkule, kun ei voi edes mitään lääkeitä syödä, mitkä tähän auttaisi :angry4
 
Tässä harkitsen sairasloman hakemista. Pahoinvointi alkaa helpottaa, oksentaminen sen sijaan pahenee. Saan pysymään sisässä töissä n.klo 13 syödyt ruuat, kaikki sen jälkeen iltapäivällä/illalla syöty tulee paluupostina takaisin. Huomenna pitäisi jaksaa olla töissä 7-15:30, ja nyt jo tuntuu etten jaksaisi nousta edes sängystä huomenna. Teen siis seisomatyötä ja ainoat hetket kun pääsen istumaan ovat vessakäynnit ja ruokatauko. Pelkään että keho kuivuu liikaa, tänään neuvolan määräämissä verikokeissa pistäminen sattui niin pirusti. Alan olla niin kyllästynyt tähän ja on jopa hieman huono omatunto kun en pysty tekemään töitä täysillä tehoilla.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Abhaya hae ihmeessä saikkua! Mulla hyvin samanlainen työ ja voin vain kuvitella kuinka pahalta tuntuu! Tsemppiä sinne, toivottavasti pahoinvointi loppuu pian! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Jäinkin kotiin tänään. Avauduin tästä jo tuolla huolenaiheet-topikissa, mutta laitetaan nyt tännekin.

Meillä on sellainen käytäntö että ilmoitetaan työpaikalle ja vielä erikseen esimiehelle. Soitin ensin töihin ja vuoropäällikkö meinasi tulla linjoja pitkin... "Meillä on nyt paletti täällä ihan sekasin ja sulla olis ollu hommia tänään vaikka kuinka. Meidän pitää nyt keksiä kuka nää sun hommat hoitaa, että koitapa soittaa esimiehelle, me luultiin että sä oot jo täällä."
Soitin esimiehelle ja itkin etten tosiaan haluaisi jäädä kotiin ja kerroin tapahtuneesta. Ahdistaa kun syyllistetään, jos saisin päättää niin tekisin jotain ihan muuta kuin oksentaisin. Pelkään että joudun silmätikuksi tämän takia. Normaalisti jaksaisin pitää puoliani mutta nyt on voimat niin loppu ja hormonit jyllää että itken vaan.

Toisaalta ymmärrän kyllä työnantajaakin, yksinkertaistettuna olen heille vain keino tehdä rahaa ja nyt en aiheuta muuta kuin rahan menetystä. Onneksi esimieheltä löytyi edes vähän enemmän ymmärrystä kuin tältä kyseiseltä vuoropäälliköltä (joka on kaikenlisäksi nainen).
 
Olen viikolla 16 ja puklailen silti vahan valia. Mika tahansa haju, maku, mielikuva, aivastus tai yskaisy, ties mika, saa aikaan oksennuksen. Tyokaverini oli viime viikolla toissa darrassa ja mina muuten vain huonovointisena - mutta hanella sentaan oli kuulemma ollut hauska ilta. Mina istuin sohvan kulmassa ampari sylissa. Mieheni oli kyllakin maailman suloisin yrittaessaan auttaa minua ja kokkaamalla kaikkia mahdollisia ruokia, joita minun vahankaan teki mieli.

Menin siis katilon kehoituksesta laakariin ja sain raskaanaoleville suunnattuja pahoinvointipillereita. Yksi tabletti iltaisin. Ja tadaa! Elamani tuli takaisin! Olen syonyt ihan mita tahansa eika jalkeakaan pahoinvoinnista! Ei edes etomista, ei vaikka yskin tallakin hetkelle keuhkojani pihalle. :) Kunpa olisin tajunnut mainita pahoinvoinnista aikaisemmin.
 
Rv 12 tulee torstaina täyteen ja kuvotus kaikenlaisesta on väistynyt lähes kokonaan.. mulla vissiin alkoi pahoinvointi jo heti ekasta raskausviikosta kun viikkoja ennen testin tekemistä ei maistunut mikään ruoka ja olin huolissani itsestäni. Uskaltaisko jo kohta toivoa että alusta asti itse tehty kotiruokakin menisi alas, mies on jättänyt kans kokkailut väliin ku ei vain itelleen jaksa ruokaa tehdä. On kuitenkin mahtavaa syödä miehen tai yhdessä tehtyä ruokaa ja sitä ei olla tehty nyt yli kahteen kuukauteen kun itellä aiheutti oksetusta ajatuskin siitä, että koskisin raaka-aineisiin eikä miehenkään tekemänä sit lopuksi maistunut vaikka olisinkin tahtonut syödä ja hänellä on hyvät kokkailut. Mutta nyt olen lähellä valoa tunnelin päässä syömisen suhteen :D

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app
 
Minulla auttoi lepo ja syöminen parin tunnin välein (verensokeri tasaisena), suolaista ruokaa mm ruisleipää, ei mitään makeaa.

Söin siis enemmän kuin normaalisti ja nyt kun pahoinvointia ei enää ole niin olen palannut normaaliin ruokamäärään (siis samaan kuin ennen raskautta). Nyt 13+5.
 
Unohdin mainita, etta laakkeet eivat olleen ensimmainen vaihtoehto. En ole laakevastainen, mutta suosin laakeettomia vaihtoehtoja. Ensin pahoinvointia piti olla viikolle 12, sitten 14 ja lopulta 16. Naina viikkoina kokeilin kaikkea, mita keksin. Soin tasaisin valiajoin, rajoitin tyomaarani minimiin, jne. Mita vain vinkkeja ja neuvoja kuulin myos kokeilin. Mutta ei. Kaikki tuli ylos - juomat, vellit, keitot, kaikki. Tyoni luonteesta johtuen en valitettavasti pysty lepaamaan toissa miten haluan.

Luulen, etta mieheni aluksi luuli, etta liioittelen pahoinvointiani. Tama siis ennen kuin han todisti sita ihan omin silmin. En valehtele ollenkaan, jos sanon, etta vietin rv:t 5-16 sohvankulmassa - en edes voinut menna ulos tai matkustaa ilman muovipussia laukussa (ja ne tulivat useasti kayttoon).

En toivo samaa kenellekaan! Ja onneksi suurin osa nayttaa selvinneen paljon helpommalla! :)
 
Libra kuulostat kovin positiiviselta ihmiseltä, kun tuollaisen pahoinvoinnin kanssa mieli on edelleen hyvä ja jaksat innostua keväästä. Tsemppiä! Toivottavasti se pian loppuisi!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top