Päivähoitopaikan valinta

Towanda

Towanda

Asioista perillä oleva
Meillä on nyt kova pohdinta päällä, että mistä hakisimme pojalle osa-aikaista päivähoitopaikkaa syksyksi, kun hän täyttää 2 v. Perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito, kunnallinen vai yksityinen päiväkoti, siinäpä pulma. Aika paljon houkuttaisi englanninkielinen päiväkoti, koska suunnitelmissa on muuttaa jossain vaiheessa ulkomaille. Mutta joistakin yksityisistä paikoista on kantautunut ikäviä huhuja, joten se hieman epäilyttää.

Kuulisin mielelläni kokemuksianne erilaisista hoitopaikoista! :)
 
Päivähoitopaikan valinta ei ole mikään yksinkertainen juttu. Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Joskus on myös pakko tehdä kompromisseja koska kaikkea ei voi saada.

Meillä oli harkinnassa yhdistyksen ylläpitämä pieni yksityinen päiväkoti. Sen etuina olisi ollut koko, pysyvät aikuis- ja kaverisuhteet, ympäristö ja terveellinen ruoka. Se ei kuitenkaan ole meiltä kätevän matkan päässä vaan pitäisi kulkea autolla. Lisäksi kaverit asuisivat myös kaukana ja siirtyisivät eri kouluihin/eskariin.

Lähipäiväkotiin laitettiin hakemus, koska aiomme asua tässä samassa paikassa maailman tappiin ja lähipäiväkodista todennäköisesti saa kavereita, jotka siirtyvät aikanaan samaan kouluun ja heidän kanssaan voi leikkiä vapaa-ajalla ilman että vanhempien tarvitsee kuljettaa. Tämä lapsi vaikuttaa siltä että ei ystävysty helposti, joten jos joku kaveri löytyy, siitä kannattaa pitää kiinni.

Meillä poika täyttää syksyllä jo 3 vuotta, perhepäivähoitoon veisin vain ihan pieniä. Eikä tässä meidän lähellä ole kuin yksi hoitaja jolle suostuisin viemään ja hänellä on paikat täynnä
 
Meillä ei klo 6-22 välille sijoittuvien työvuorojen takia ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin vuoropäiväkoti. Saimme paikan, mutta emme lähimmästä ensisijaisesti toivomastamme päiväkodista.
Jos työvuorot eivät olisi vuorohoitoa vaativia, olisin hakenut lähimpiin kunnallisiin päiväkoteihin tai perhepäivähoitajalle.
 
Ykköspaikaksi valitsisin sen joka on logistisesti sujuva (ja mikä vaikuttaa ok:lta). Hoitopaikat ovat mielestäni niin henkilösidonnaisia ja myös vähän lapsikohtainen ettei hoitomuodosta ole niin väliä.
 
Meidän metsästä on pitkä matka (=pakollinen automatka) myös "lähipäiväkotiin", joten valittiin vähän kauempana oleva yksityinen ryhmäperhepäiväkoti. Pieni ryhmä, kodinomaisuus, motivoituneet työntekijät ja omistaja, eri ikäiset lapset samassa ryhmässä, laadukas kotiruoka, aktiivinen retkeily luonnossa ja pitkin kaupunkia, tunnetaitojen monipuolinen opettelu jne ovat muutamia positiivisia puolia. Reilun vuoden päästä kun kuopus menee hoitoon hän pääsee samaan porukkaan siskonsa kanssa, mikä saattaa helpottaa hoidon aloitusta. Porukasta tytön kaikki kaverit menevät kukin eri eskariin/kouluun mutta jos ja kun vanhemmat ovat motivoituneita kuljettamaan lapsia myös jatkossa, voi olla että ystävyys jatkuu parhaimpien kavereiden kanssa esim yhteisten harrastusten parissa - sitä toivon.

Miehen kanssa tykästyttiin ajatukseen ryhmiksestä. Itse harkitsin perhepäivähoitajaa mutta miehelle oli vaikeaa luottaa vain yhteen henkilöön. Ryhmiksessä on perhepäivähoidon edut mutta silti vähintään kaksi hoitajaa. Meidän ryhmiksestä lapset jatkavat eskariin, ei tule kenellekään mieleen vaihtaa isompaan sitä ennen:)
 
Tips sanoi:
Meidän metsästä on pitkä matka (=pakollinen automatka) myös "lähipäiväkotiin", joten valittiin vähän kauempana oleva yksityinen ryhmäperhepäiväkoti. Pieni ryhmä, kodinomaisuus, motivoituneet työntekijät ja omistaja, eri ikäiset lapset samassa ryhmässä, laadukas kotiruoka, aktiivinen retkeily luonnossa ja pitkin kaupunkia, tunnetaitojen monipuolinen opettelu jne ovat muutamia positiivisia puolia. Reilun vuoden päästä kun kuopus menee hoitoon hän pääsee samaan porukkaan siskonsa kanssa, mikä saattaa helpottaa hoidon aloitusta. Porukasta tytön kaikki kaverit menevät kukin eri eskariin/kouluun mutta jos ja kun vanhemmat ovat motivoituneita kuljettamaan lapsia myös jatkossa, voi olla että ystävyys jatkuu parhaimpien kavereiden kanssa esim yhteisten harrastusten parissa - sitä toivon.

Miehen kanssa tykästyttiin ajatukseen ryhmiksestä. Itse harkitsin perhepäivähoitajaa mutta miehelle oli vaikeaa luottaa vain yhteen henkilöön. Ryhmiksessä on perhepäivähoidon edut mutta silti vähintään kaksi hoitajaa. Meidän ryhmiksestä lapset jatkavat eskariin, ei tule kenellekään mieleen vaihtaa isompaan sitä ennen:)
Click to expand...

Kuulostaa tosi kivalta paikalta! :)

Eipä taida munkaan mies suostua perhepäivähoitajaan, koska on itse ollut lapsena sellaisella hoidossa ja muistaa kyseisen hoitajan kireänä ja tylynä.

Olisi mukava kuulla esim. kaupungissa toimivia englanninkielisiä päiväkotia käyvien lasten vanhempien kokemuksia, mutta en tiedä, miten se on mahdollista. Tuntuisi lievästi epäilyttävältä väijyä heitä jossain porttikongissa. :hilarious:
 
Towanda sanoi:
Kuulostaa tosi kivalta paikalta! :)

Eipä taida munkaan mies suostua perhepäivähoitajaan, koska on itse ollut lapsena sellaisella hoidossa ja muistaa kyseisen hoitajan kireänä ja tylynä.

Olisi mukava kuulla esim. kaupungissa toimivia englanninkielisiä päiväkotia käyvien lasten vanhempien kokemuksia, mutta en tiedä, miten se on mahdollista. Tuntuisi lievästi epäilyttävältä väijyä heitä jossain porttikongissa. :hilarious:
Click to expand...

Esim. Facebookissa on kaupunkikohtaisia vanhempien ryhmiä joissa voi huhuilla kokemuksia. Meidän ryhmiksessä järjestetään myös kerran viikossa enkkukoulu, jossa isommat lapset (3-4+) oppivat englanniksi loruja, lauluja ja sanastoa. Meidän mukelo on vielä pieni mutta kaksikielisenä on muutaman kerran osallistunut. Hyvin on joulujuhlassa kajahtanut Twinkle twinkle ja piiloleikissä lasketaan hienosti kymmeneen englanniksi myös muina päivinä, mitä nyt olen joskus ulkoleikkejä seurannut.
 
Oma lapseni meni 1,5-vuotiaana perhepäivähoitajalle. Hänelle ujona ja isoja joukkoja karttavana lapsena se oli ehdottomasti oikea paikka silloin. Isommaksi kasvettuaan taas ei ollut, kun alkoi kaivata oman ikäistä seuraa (mitä siellä ei ollut) eikä muutenkään ainakaan tämä kyseinen hoitaja ollut mielestäni sitten enää isomman kanssa sopiva. Kenties joku toinen sopii paremmin isommallekin lapselle. 2-vuotiaan kanssa varmasti lapsen luonne ratkaisee paljon.
 
Meille valikoitui pieni yksityinen montessoripäiväkoti, jonka tiesin hyväksi paikaksi jo entuudestaan ja johon ei käy palvelusetelit.

Tuo "yksityinen johon ei käy palvelusetelit" karsii pois sellaiset perheet, joilla ei ole varaa maksaa hoidosta. Täällä meilläpäin kun ne yksityiset, joissa palvelusetelit käyvät, sisältävät ryhmiä joissa yksikään lapsi ei osaa suomea, ruotsia tai englantia ja valtaosa ryhmän ajasta menee siihen kun lapsille opetetaan suomea ja kommunikoidaan kuvien avulla. Yhden ystäväni lapsi on tällaisessa päiväkodissa, ja hänen lapsensa on suomenkielisen ryhmän ainoa suomenkielinen lapsi.

Minulle päiväkoti oli luotettavampi ratkaisu kuin pph, koska päiväkodissa kollegat katsovat toistensa perään, pph taas on täysin valvomatta lasten kanssa.

Nyt kun uutisissa on ollut kohua siitä, kuinka joissain yksityisissä päiväkodeissa on ollut sairaspoissaolojen takia liian vähän henkilökuntaa paikalla lasten lukumäärään nähden, niin meidän päiväkodissa vastaavissa tilanteissa on edellisenä päivänä tullut kotiin ilmoitus, että huomenna on henkilökunnassa vajausta, ja päiväkoti on kiitollinen, jos osa lapsista voisi jäädä seuraavana päivänä kotiin, jotta kaikki hoitoa ehdottomasti tarvitsevat voivat olla päiväkodissa. Meidän lapsi on noina päivinä ollut sitten mummolassa hoidossa. Arvostan erittäin paljon tätä, että meidän päiväkodissamme kommunikoidaan perheille, kun henkilökunnasta on vajausta, eikä oteta riskejä.
 
Meillä lapset on pienessä päiväkodissa missä on noin max 15 lasta iältään 1-5v. Päiväkodissa huoneita lastenkäytössä on 3+wc, keittiö ja eteiset. Eli oikeasti pieni. Ryhmät on jaettu isoihin ja pieniin, mutta tottakai ovat paljon yhdessä. Siellä on paljon sisaruksia. Meillä tuo 3v tytsy tykkää käydä siellä hoidossa ja sillä on siellä kavereita, mutta tuo 5v poika taasen ei. Sillä ei ole tällähetkellä ikäistään poikaseuraa siellä. Onneksi kohta alkaa eskari toisessa päiväkodissa.
 
Meidän lapsemme aloittivat hiljattain pienessä päiväkodissa eli lapsia on yhteensä 14. Tarjolla olisi ollut myös perhepäivähoitaja ja isompi päiväkoti, mutta valitsimme pienen päiväkodin siksi, jotta tuttuja aikuisia olisi päiväkodissa useampi, molemmille lapsille olisi ikätasoista leikkiseuraa ja kaverini suositteli oman kokemuksen perusteella tätä päiväkotia. Lisäksi kävimme tutustumassa etukäteen kyseiseen päiväkotiin ja näimme tilat ja kuulimme millaista toimintaa heillä lapsille tarjota. Me ollaan oltu todella tyytyävisiä valintaan ja molemmat lapset tykkäävät päiväkodissa olla, sillä jäävät hienosti sinne ja päivät sujuvat tosi hyvin. :)
 
Me soiteltiin sellaiseen päivähoitopalveluiden neuvontaan ja näyttää siltä, että osa kaupungin päiväkodeista on pahasti ruuhkautuneita ja ihmiset joutuvat kuskaamaan lapsiaan pitkänkin matkaa. Päiväkodin saa tietää vasta pari viikkoa ennen hoidon alkamista, joten aika vaikea tässä on päättää sen mukaan, minnepäin muutetaan. Oltiin yhteydessä pariin yksityiseenkin päiväkotiin, mutta niihin on pitkät jonot. Muuten voisin olla kotona hieman pidempäänkin, mutta töihin täytyy ilmoittaa pari kuukautta ennen sinne palaamista. Kyllä täytyy olla vaikeaa! :banghead:
I
 
Mä hain paikan tytölle jo vuoden ikäisenä yksityiseen päiväkotiin vaikka aloitti siellä vasta 2v3kk vanhana. Sainpahan paikan mistä halusin. Paikkaan käy palveluseteli joten ei ole sen kalliimpi kuin kunnallinenkaan. Alueella on itse asiassa kaksi päiväkotia, joka on etu loma aikoina. Työkaverit joutuu viemään lapsiaan milloin mihinkin tarhaan varahoitoon, mutta meidän tarhassa vain vuorotellaan rakennuksien kesken toisen rakennuksen ollessa suljettuna ja tuttuja hoitajia on aina paikalla. Eikä kesäisin ole kuukauden sulkuja vaan tarha on aina auki. Etuna meillä on vielä se ettö isovanhemmat asuvat tarhan vieressä ja hakevat välillä lapsen paria tuntia aikaisemmin luokseen leikkimään ja paapottavaksi.
 
Eclipse sanoi:
Mä hain paikan tytölle jo vuoden ikäisenä yksityiseen päiväkotiin vaikka aloitti siellä vasta 2v3kk vanhana. Sainpahan paikan mistä halusin. Paikkaan käy palveluseteli joten ei ole sen kalliimpi kuin kunnallinenkaan. Alueella on itse asiassa kaksi päiväkotia, joka on etu loma aikoina. Työkaverit joutuu viemään lapsiaan milloin mihinkin tarhaan varahoitoon, mutta meidän tarhassa vain vuorotellaan rakennuksien kesken toisen rakennuksen ollessa suljettuna ja tuttuja hoitajia on aina paikalla. Eikä kesäisin ole kuukauden sulkuja vaan tarha on aina auki. Etuna meillä on vielä se ettö isovanhemmat asuvat tarhan vieressä ja hakevat välillä lapsen paria tuntia aikaisemmin luokseen leikkimään ja paapottavaksi.
Click to expand...

Voi kun oltaisiin älytty olla aikaisemmin liikkeellä, mutta toisaalta alunperin oli aikomus olla pidempään hoitovapaalla. Ystäväni ehdotti, että hakisimme pojalle hoitopaikkaa jo elokuuksi lokakuun sijaan. Olisi kuulemma paremmat mahdollisuudet päästä haluamaansa paikkaan, kun ei tarvitsisi sijoittaa ns. jämäpaikalle. Onko teillä tietoa tällaisesta?
 
Towanda, Elokuu on paras aika aloittaa ja/tai hakea päivähoitopaikkaa, kun uusi kausi alkaa ja esikoululaiset ja koululaiset siirtyvät eteenpäin ja paikkoja vapautuu enemmän kuin koko vuoden aikana muista syistä.
 
Yölento sanoi:
Towanda, Elokuu on paras aika aloittaa ja/tai hakea päivähoitopaikkaa, kun uusi kausi alkaa ja esikoululaiset ja koululaiset siirtyvät eteenpäin ja paikkoja vapautuu enemmän kuin koko vuoden aikana muista syistä.
Click to expand...

Täytyy siis ihan vakavissaan harkita tätä vaihtoehtoa. Itse saan kyllä jotain keikkatyötä pariksi kuukaudeksi. Harmi, kun omaan työpaikkaan ei kerta kaikkiaan ole palaaminen ennen hoitovapaa virallista loppumista. :rolleyes:
 
Pienellä paikkakunnallamme on tasan yksin päiväkoti, jossa olen itsekin lapsena joutunut olemaan. Paikasta on lähinnä pelkkiä negatiivisia muistoja, enkä missään nimessä haluaisi omaa lastani sinne laittaa. Myöskään paikallisia perhepäivähoitajia (joiden armoille joskus pikkuveljeni kanssa jouduimme) en muistele lämmöllä :yuck:
Ukkoni ei ole koskaan ollut päivähoidossa, joten hänellä ei ole näistä asioista mitään käsitystä.
 
Nurinkehrääjä sanoi:
Pienellä paikkakunnallamme on tasan yksin päiväkoti, jossa olen itsekin lapsena joutunut olemaan. Paikasta on lähinnä pelkkiä negatiivisia muistoja, enkä missään nimessä haluaisi omaa lastani sinne laittaa. Myöskään paikallisia perhepäivähoitajia (joiden armoille joskus pikkuveljeni kanssa jouduimme) en muistele lämmöllä :yuck:
Ukkoni ei ole koskaan ollut päivähoidossa, joten hänellä ei ole näistä asioista mitään käsitystä.
Click to expand...

Jospa siellä olisi nykyään asiat paremmin. Kannattaa vähän kuulostella, mikä siellä on meininki. Varhaiskasvatus on onneksi kehittynyt paljon.
 
Meillä on lapset aloittelemassa elokuusta ekaa kertaa hoidossa. Itse olen päivähoitoalalla töissä ja täällä on todella huono tilanne tällä hetkellä lasten hoitopaikkojen suhteen, paikkoja selvästi liian vähän verrattuna niitä tarvitseviin. Meilläpäin on vain yksi lähipäiväkoti joka ihan buukattu täyteen ja mulle on sanottukin etten saa sinne kumpaakin lastani enkä välttis edes toistakaan joten aloin kartoittaa muita vaihtoehtoja. Itsellä ei ole autoa käytössä joten jalan tai pyörällä joudun lapset viedä hoitoon, mies kun menee töihin niin ajoissa ettei pysty lapsia kuljettaan. No nyt tällä hetkellä toinen lapsista aloittaa mahdollisesti montessori päiväkodissa ja siinä lähellä on perhepäivähoitaja jolle sitten nuorempi lapsi voisi mennä hoitoon..on kyllä kurjaa kun yksistä hoitopaikoista saa vääntää ja ylimääräistä huolta mielelle..
 
Towanda sanoi:
Voi kun oltaisiin älytty olla aikaisemmin liikkeellä, mutta toisaalta alunperin oli aikomus olla pidempään hoitovapaalla. Ystäväni ehdotti, että hakisimme pojalle hoitopaikkaa jo elokuuksi lokakuun sijaan. Olisi kuulemma paremmat mahdollisuudet päästä haluamaansa paikkaan, kun ei tarvitsisi sijoittaa ns. jämäpaikalle. Onko teillä tietoa tällaisesta?
Click to expand...
Yölento jo tähän oikeastaan vastasikin. Meillä tyttö aloitti tarhan syyskuun alusta eli ns tarhavuoden alusta. Tarhassa on kolme pienten ryhmää ja pienen hiomisen jälkeen ryhmiin saatiin toistensa kanssa yhteensopivat lapset. Jos olisi aloittanut kesken vuoden niin olisi vaan lykätty johonkin ryhmään mukaan. Nyt saa riehua ja häärätä poikien ryhmässä. Itkupilleille ja vaativammille tapauksille on oma ryhmä ja kolmas on kai samanlainen kuin tytön ryhmä. Toki kaikki kolme ryhmää on usein yhdessä mutta pienryhmä toimintaa on joka päivä.
 
Takaisin
Top