Jos olisi lyhyempi matka, menisin Oulaskankaalle jo siksi, että siellä saa tehdä vesisynnytyksen. Luulen, että se olisi mulle aivan parasta kivunlievitystä. :)
OYSissä synnytin esikoisen, eikä moittimista oikeestaan. Mulla oli ihana kätilö sen suurimman osan ajasta, tultiin hyvin toimeen keskenämme. Ainoa miinus on, että siellä on vain kaksi ammetta, eikä niissäkään saa olla ruuhka-aikana. Mun ykköskivunlievitystoive oli amme, enkä sinne päässyt. Ja syynä muistaakseni se, että olin liikaa auki mennäkseni ammeeseen enää.
Kolkkohan se huone oli, ikkunaton. Mutta kun alkoi tapahtua, niin eipä siinä enää paljoa kiinnostanut missä sitä oli.
OYSiin ei tosiaan pääse tutustumaan, valitettavasti. Mun huoneessa oli keinutuoli, jumppapallo ja muuta sälää. Ja lisää varmasti olis tuotu, jos olisin tarvinnut/tahtonut.
Synnytyksen jälkeen mut kuskattiin pyörätuolilla osastolle. Osastolla viihtyminenhän riippuu pitkälti siitäkin, ketä sun kanssa on samassa huoneessa. Meitä oli kolme naista, joista vieruskaverin kanssa tutustuttiin siinä ja ollaan edelleenkin yhteyksissä. :) Eihän se herkkua ole, mutta mulla oli tosi turvallinen olla siellä ne ekat päivät, kun oli itsekin niin järkyttävän kipeä imukupin ja epparin jäljiltä. Plus tietenkin tytön vointi tärkein, sinivalohoidot yms seurannat ammattimaisessa käsittelyssä. En voi moittia!
Ainoa mitä
voin moittia oli kyllä se vastaanottava kätilö, kun menimme sitten ensimmäisen näytin ja kotonaolon jälkeen uudelleen näytille. Hän oli ehkäpä uskovainen, vanhempi rouvashenkilö. Naama norsuveeitulla ja elämäänsä kyllästynyt. Olin melko kipeä, ja kun hän kysyi haluanko suolihuuhtelun (joo, ei kaunista luettavaa) ja vastasin myöntävästi, hän taisi ikään kuin huokaista tyyliin "hohhoijaa, taas". Eikös se ole kätilöllekin mukavampi työskennellä synnyttävän kanssa, kun sitä tavaraa tulis ees jostakin tuutista vähemmän..?
Mutta siitä tapaamisesta.
Kerranhan me ehdittiin joidenkin kanssa nähdä, mutta toinen kerta oli jo suunnitteilla! :) Missä ja milloin? Mulle passaa parhaiten ke-su, sillä ma ja ti ollaan tytön kanssa kotosalla kaksisteen. Liikkumaan pääsen yksin tai no tytönkin kanssa melko hyvin, kunhan ajoissa tiedän milloin. Tulen kuitenkin mieluiten yksin, koska tuo meidän neitokainen on sen verran reipas kaveri, etten kovin montaa hetkeä voi keskittyä muuhun kuin siihen, että missä se on jo telomassa itseään..