onko lapsellasi se nimi minkä halusit?

[KaamosKeiju]

minun täytyy myöntää, että ei ei esikoisemme kohdalla! mies ei suostunut talviprinsessalle Saga-nimeen.. oli kuulemma liian "outo & ulkomaalainen" . toki ei tuo nykyinen nimikään kyllä ruma ole, tai mitenkään viallinen & nuorempi tytär sitten taas on aina näyttänyt ihan siltä nimeltä, joka odotusaikana sovittiin :)

pojalle olisin halunnut nimeksi Sisu tai Nuutti, tiedä sitten mitä mies niistä olisi tuumannut

 

[Suski88]

Me päätettiin nimi yhdessä siten, että molemmat sai ehdottaa nimiä. Jos ehdotettu nimi oli molempien mieleen, se kirjattiin ylös. Lopulta jäi kaksi nimivaihtoehtoa joista päätettiin, että kun vauva syntyy, katsotaan kummalta näyttää. Poika kun oli syntynyt, niin illalla kun mies oli menny sairaalasta kotiin, hän laittoi mulle viestin, että eikös se vauva ole sitten ******? Se nimi oli minun ehdotukseni ja on nyt meidän pojan nimi..ja sopii loistavasti meidän pojalle :)

 

[Elisaila]

Täältä häpeissäni ilmoittaudun.. Meillä kävi niin, että raskausaikanani päätimme miehen kanssa yhdessä nimen tytölle. Nimi on kansainvälinen, jopa suomalaisen suuhun hankala ennen tottumista. Se on kaunis nimi kyllä, mutta olen tuntenut ajoittain epävarmuutta nimestä lapsen syntymän (hormonihuurujen) jälkeen. Toki pidän nimestä edelleen, mutta se tuntuu tavallaan väärältä ehkä. En osaa sanoa kadunko varsinaisesti... Mutta olisin saattanut valita kuitenkin toisin, jos se olisi miehelleni enää sopinut. DiipaDaapa kyllä tämän asian kanssa voi elää, ei onneksi ole maailmanloppu :)

 

[Latteäiti]

Meillä nimi tuli suvusta, ja oli ihan selvä homma siitä asti, kun tiedettiin sukupuoli.

 

[Mabness]

Meillä on vielä vauveli vatsassa, mutta nimiehdotukset on valmiina. Oon tehny nimiehdotukset, ja mies sanoo pitääkö siitä vai ei. Näistä mistä mies pitää valitsen sitten lapselle nimen. Tulin siihen tulokseen, että miula on veto-oikeus etunimissä, kun mieheltä kuitenkin tulee sukunimi Nyt odotellaan tuleeko pikku prinssi vai prinsessa.

 

[inskiu]

Me ei meinattu millään päästä yhteisymmärrykseen, mut kun tarpeeks niitä nimiehdotuksia mietittiin niin yks oli yli muiden ja päätettiin että se se on jos vaan vähänkään ulkonäöltä sopii :) ja mies olisi halunnut yhden nimen enemmän, mut en halunnut sitä koska parhaan kaverini ex-miehellä on se nimi + sama sukunimikin.. No olen kyllä tyytyväinen pojan nimeen :)

 

[Aamu]

Meillä on ollut kummallakin kerralla vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen nimistä. Miehen maku nimien suhteen on aivan erilainen kun mulla. Molemmille ollaan kuitenkin ihan hyvät nimet saatu vaikka viimeiseen asti on väännetty asiasta.

 

[Suviii]

Mä voin sanoa, että meidän pojalla on nimi, josta me molemmat vanhemmat tykätään hirveesti. :) Meillä ei ollut raskausaikana tiedossa muuta nimeä kuin toinen nimi. Se tulee lapsen isältä, sekä minun isoisoisältäni. Kun lapsi syntyi meni kuukausi(?), kunnes sanoin miehelle, että meidän poika näyttää kyllä ihan Santulta. Mikään muu nimi ei sen jälkeen sopinut kummankaan suuhun ja se oli sitten varma valinta. :)

Ainut vaan, että meidän kastekuvan kehyksessä luki ensin Panttu... Liekö sitten liian vaikea nimi kaivertajalle.

 

[blaueblumme]

on. oli kyllä hirvee vääntö

vasta ristiäisaamuna suljettujen ovien takana pikkulusikoita kiillottaessa lyötiin lukkoon, mutta jälkeenpäin mieskin on toki myöntänyt että poika näytti heti synnyttyään jo nimeltään. ehdotus oli siis minun. olin ajatellut nimeä jo raskausaikana ja laitoksella kun hain itku silmässä pojan sinivalokaapista yön siellä oltuaan, niin radiossa soi kappale jossa nimi tavallaan mainitaan :) sekään kappale ei turhan usein nykyään radiossa soi!

vähän siitä kauppaakin piti käydä. mies sai luvan lähteä vuorille kelkkaileen ja minun valitsema nimi tuli kutsumanimeksi (oli siis luvannut aiemmin ettei lähde enää syntymän jälkeen kun on vaarallista) juttu lähti vitsistä mutta lopulta muuttui todeksi

anoppi ois halunnu että lapselle tulee hänen miehensä toinen nimi jo kolmanteen polveen, mutta tein selväksi että sukunimi saa riittää. ehdotin että voidaan pistää kyllä heidän suvustaan vaikka neljä miehen nimeä mutta sukunimi tulee sitten multa. kuten arvasin, siihen loppui se hiillostaminen :D

onneksi anoppi rakastui nimeen sen kuultuaan, vaikk ei tosiaan mikä perinnenimi oo. mun mielestä yhdessä toisen nimen ja sukunimen kanssa nimi kuulostaa joltain satuhahmolta :)

 

[Sinbbu]

Raskausaikana pyörittelimme muutamaa nimeä, mutta kun poika syntyi niin eipä hän näyttänyt lainkaan niiltä nimiltä. Hän näytti aivan Nuutilta eli pojastamme tuli Nuutti. En edes muistanut tuota nimeä olevan kun sitten törmäsin siihen erään perinteen kautta ja onhan se hieno nimi, vanha ja suomalainen eikä liian suosittu. En kadu nimeä yhtään. Mutta pelkäsin kyllä, et mitä jos valitsen nimen väärin.. onneks odotin että nään miltä poika näyttää. :)

 

[bjorkm]

Meillä etunimi oli selvillä jo raskausaikana, samoin kutsumanimi - mutta toinen nimi tuotti hankaluuksia. Yhtenä ulkoilupäivänä mies vaan heitti ehdotuksen, ja pysähdyttiin maistelemaan koko nimeä, ja se sopikin vallan loistavasti! Kumpikaan etunimistä ei ole sukuihin liittyviä, vaan ihan oman nimensä poika sai :)

 

[åke]

On.

Tuota juurikin lapsen nimeämisessä pelkäsin, että mitä jos alkaa kaduttaa, sehän on lapsella koko elämän ajan.

Harmillista, että lapsen nimeä jotku katuu.
Eikö siihen millään totu ja ei osaisi enää kuvitellakaan lapselle muuta nimeä?

 

[hillevi]

Meidän pojalla on juuri oikea nimi kyseistä kutsumeä olin miettinyt jo ennen raskaaksi tuloa. Pidin sitä kohtalon sanelemana, kun minulla ja miehelläni on ollut samannimiset isoisät. Miestä piti pehmitellä ajatukseen ensin raskausaika ja vielä syntymän jälkeenkin, mutta ei meille pojan syntymän jälkeen tullut muutakaan mieleen, niin se nimi sitten päätettiin. Nimi ei vaan millään meinannut sopia ensimmäiseksi nimeksi, vaikka pitkään toivoin niin. Lopulta nimilistoja selatessani löysin erään toisen kauniin nimen ja se sopi hyvin valitsemamme kutsumanimen eteen. Taas piti miehelle asiaa perustella, mut hän oli lopulta päätökseen ihan yhtä tyytyväinen kun minäkin :)

 

[Fiina14]

Meillä sovittiin, että minä päätän tytön nimen ja mies pojan nimen, minulla kun oli ollut nimi tytölle mielessä jo iät ja ajat. Keskusteltiin kyllä asiasta ja mies hyväksyi minun ehdotuksen tytölle ja minäkin oikeestaan heti sen mitä mies ehdotti pojalle. :) Noh, tyttöhän sieltä sitten tuli ja kun maistraattiin nimilappu vietiin niin tulikin nimilaki vastaan asiassa ja nimeä ei hyväksytty. Olisi pitänyt viedä se sinne nimilautakuntaan, tai mikä lie, ja se olisi maksanut jotain muutaman satasen, no meillä nimiäiset pukkas jo päälle ja ei ehditty odotella mitään lautakuntien päätöksiä lapsen nimestä joten suosiolla vaihdoin. Ja ehkä parempi niin, saatiin meidän molempien mummun nimi sit tytölle toiseksi nimeksi ja kyllä on muutenkin niin nätti nimi nätillä tytöllä että :) Ei sillä että ensimmäinen vaihtoehtokaan huono olisi ollut, sellaista vaan nyt ei sattunut kenelläkään muulla olemaan. :)

 

[Aile]

Miehen veljen tyttö sai nimen, jonka olen teinistä saakka halunnut joskus omalle tytölleni ja se harmitti jonkin aikaa. Mutta kuukausi enne tytön syntymää mieleen nousi nimi (en tiennyt sukupuolta etukäteen, mutta kun yhtäkkiä kirpputorilla ollessa alkoi tytön nimi pyöriä päässä, tiesin että tyttö tulee). Se sit jäi nimeksi. Ja on ihana nimi ja just passeli. Pojulla oli nimi jo rakenneultrasta lähtiessä kun niin auliisti esitteli sukupuolensa :D syntymän jäljeen hetken epäröin näyttääkö nimeltäön, mutta nyt hän ei vois olla kukaan muu :)

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app

 

[Aile]

Niin ja siis tytön nimi on muuten sama kuin miehen veljen tytöllä, mutta vokaalit erit. :)

Sent from my GT-S5301 using Vau Foorumi mobile app

 

[Mimimami]

Me oltiin päätetty tulevan vauvan nimi miehen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä jo raskausaikana. Kun mahtavaääninen tummatukkainen poju sukelsi maailmaan, ei hän vastannut ollenkaan mun mielikuvaa sovitun nimen kantajasta. Sitten oli pari kuukautta aikaa sorvailla kaikille sopivaa nimeä ja hilkulle se meni.

Nyttemmin oon miettinyt, että se raskausajan nimi olisi sopinut vallan mainiosti herkälle pojallemme. Olisi vaan mies pitänyt päänsä Vaikka kauniin nimen poika silti sai.

 

[Lya]

Meilläkin nimi päätettiin jo raskausaikana. Mies ehdotti ja minä hyväksyin - tuli hyvä, suomalainen mutta myös muualla maailmassa lausuttavissa oleva. Toisesta nimestä väännettiin vähän enemmän kättä, mutta tyttö sai ne nimet mitä suunniteltiinkin.

Pikkuveljelläni oli todella omaperäisiä ehdotuksia. Saa nähdä toteuttaako niitä, jos joskus saa tytön. Meille kun ne eivät kelvanneet :D

 

[Meli]

Kyllä on :) Etunimi vaati kyllä pohdiskelua, miehen kanssa hieman erilainen nimimaku. Raskausaikana saatiin päätettyä jo kuitenkin, onneksi molempien mieleinen. Toinen nimi päätettiin laitoksella, jota tosin oltiin heitelty ilmaan jo aikasemminki. Se tulee kauempaa minun suvusta.. on nätti ja hieman harvinaisempi.

 

[Lila-Aurora]

Tätä ketjua on sitten ärsyttävä lukee (mut ei voi olla lukemattakaan...!) kun kaikki puhuu nimistä mutta niitä nimiä ei kuitenkaan paljasteta.. :D Siis tosi monen viestin kohdalla sitä miettii että mikäköhän nimiehdotus se oli tai minkä nimen lapsi sai tai että mikä se olis ollut jos vauvan sukupuoli ois ollu toinen.

Mä haaveilin vuosia nimestä Ronja Lila Aurora, mutta kuntuttavapiiriin kastettiin tuo Ronja niin se ei enää tuntunu hyvältä, vaikkei tyttö oikeestaan liian lähikaveripiirissä ookaan. Sitten kun meidän neito syntyi, erilaisia nimiä makusteltiin aika kauan. Yllätyksekseni mies ihastui kyllä toisiin nimiin ja etunimen ukkeli sattui kerran mainitseen (olikohan lukenu jostain tms) ja se kolahti molemmille samantien. Lila-Aurora sai vielä väliviivan, mun mielestä on omalaatusta että väliviiva ei oo ekan ja tokan nimen välissä. Tää väliviivan sijoitus on mun parhaan kaverin nimestä pöllitty. :)