Oma keho + raskaus

[Jenni-Julia]

Millä tavalla teidän keho on muuttunut matkan varrella ?
Oletko sujut itsesi kanssa ?
Mikä on ihaninta, mikä taas ärsyttää ?
Rinnnat ?


Mä itse rakastan raskaus mahaa. Raskaana olevat ovat musta kauniiita. Ja olen itseni kanssa kyllä ihan sujut. Auttaa paljon mieheni kannustaminenkin ja kehuminen kun tuskailee vaatteiden kanssa , että mitä tänään pukisi :D

Rinnat on kasvaneet huomasti, joka sekin ihan plussaa :D Ja aamulla oli yö paita rintojen kohdalta märkä. Eli maitoa oli tullut yön aikana ja aika reilusti. Hieman oli epmukava olo. Ja nyt "joudunkin" nukkumaaan sitten liivit päällä + suojukset. Ehkä tähänkin taas tottuu. :)

 

[heinukka]

Raskausmaha on ihana! Kumpa se jo näkyis viel selkeemmin :) Ja rinnat on turvonnu kans varmaan melkeen pari kuppikokoa ja on arat.. Muutenki mun iho on nyt tosi herkkä, tulee näppyjä ja kaikkii jälkiä tosi helposti ihoon. Ihan eri ku esikon kohdalla Se saanut ny päättelemään et olis tyttö tulossa ku pojan odotuksessa ei tosiaan oo mitään ihojuttuja ollu olleskaa!

 

[ps.iloveyou]

Itse todellakin sinut itteni kanssa :) Rakastan masuani, ikinä en ole näin sanonut
Alkuraskaus oli ainoa, milloin halus peitellä kroppaa, oli turvonnut olo ja masukaan ei näkynyt muille. Näytti vaan just lihomiselta.

Mieskin sanoi tänä aamuna et "sun tissis on varmaan kaks kokoo isommat!"
Rinnat oli ekat, jotka oikeesti kasvo heti. Ja on positiivinen asia! :D

Raskausarvet ahdistaa, mut niitä ei vielä ole, niin turha miettiä :)

 

[heinukka]

Heh, sanoin just tänään mun äidille, et raskausarvista mun on enää turha huolehtia ku ekassa raskaudessa maha repeili niin, ettei enää uusia kyl mahtuis tulemaankaa! :D Onneks ne on kuitenkin kunniamerkkejä :)

 

[IkuinenJännittäjä]

Raskausmahastani pidän, ja se alkaakin olla jo aika valtava. Vain sen tuomat kipuilut häntäluun seudulla ja selässä ylipäätään vihastuttavat, kun ei pysty tietenkään enään toimimaan niinkuin ennen, melko rauhallisesti täytyy ottaa. Nauhakenkiä en voi enää kunnolla itse sitoa jalkaani, vaan täytyy kehitellä aina jotain uusia asentoja, tai sitten mies saa laittaa :D. Olen aina ollut hoikka, ja nytkin kilot ovat tulleet vain tuohon vatsakumpuun, kasvoissa ehkä hitusen turvotusta havaittavissa.

Rinnat sen sijaan on aina olleet isot verrattuna muuhun kroppaani, ja nytkin ne näköjään jatkavat kasvuaan.. kokoa isommat liivit on pitänyt jo hankkia.. Itse en välittäisi että ne kovin paisuvat enää, mutta mies on tyytyväinen 8D

Alkuraskaudessa ketutti naaman kukkiminen, joka oli ihan järkyttävää! Onneksi nyt jo rauhoittunut. Näppylät myös levisivät selkään ja rintakehälle.

 

[Emmy']

Raskausmaha on kyllä söpö useammilla, enkä minä omaanikaan vihaa. En vaan pidä siitä miten se rajoittaa liikkumistani. Ennen raskaaksi tuloa juoksin puolimaratonin ja potkunyrkkeilin. Enää en ole juossut, kun se ei tunnu hyvälle ja enkä kevätkauden loputtua huhtikuussa myöskään käy enää potkunyrkkeilyssä.

Vieläkään en ole saanut itsestäni aikaiseksi, että alkaisin käydä uimassa. Se on varmasti hyvää liikuntaa raskaana olevalle. Myöskin joogaa täytyisi alkaa tekemään. Ehkä otan nämä kaksi harrastusta nyt viikottaiseen ohjelmaani.

 

[IkuinenJännittäjä]

Tuo uiminen muuten mietityttää, että saako tässä nyt sitten nauttia järvivesissä uimisesta kesällä ollenkaan, kun jotkut ovat sitä mieltä,että se on raskaanaolevilta kiellettyä....? Kuulemma voi helposti saada bakteerin, kun ui "likaisissa" järvivesissä.. mitä olette mieltä?

 

[Johannainen]

Mulla on aina ollut vaikea suhde omaan kroppaani, mutta nyt raskausaikana se on alkanut helpottamaan. :)

Tissit on nyt ottaneet jo kuppikokoa isommat liivit,mistä ei pienirintainen ihminen voi olla harmissaan. Mieskin ihailee uhkeita tissejä, onhan ne jo aika tyrkyllä. :D Masu on ihana, ennen kaikkea odotan, että se on niin iso että olisi kunnolla pallo. :D Ja saisi ylpenä esitellä. Näyttää kyllä jo selkeästi raskausmasulta, mutta esim työvaatteet peittää melko hyvin, lihomiselta vain tuntuu näyttävän. :/ Kasvoista ei muuten näe, kuin parista hassusta finnistä, mutta jos jotain, niin tuntuu että kasvot ovat kaventuneet... Ainakin tällä hetkellä.

Suurin vatutuksen aihe on selkä, joka kukkii kuin teini-ikäisellä, vaikka aurinko on hieman sitä rauhoittanut ja jalat, jotka ovat aivan nesteiset... :/

Muuten luulen että nautin kesästä uudella kropalla, valaana. :D Raskausarvet tietenkin vähän mietityttää, mutta en aijo ottaa ressiä vielä...

 

[jassukka]

Tissit kasvanu kaks kokoo, raskausarpia niissä parit per tisu, en tykkää, mutta mies kyllä tykkää! Pienirintaisena oli helpompaa, ei ollut edessä. Masu näyttää lähinnä lihoneelta, joten se herättää niin ristiriitaisia fiiliksiä! Mies tykkää siitäkin paljon! On hankalaa. Ennen raskautta olin juuri ns saavuttanut melkoisen (omasta mielestäni) ihanbe kropan, tiukahkon vatsanseudun ja muutenkin kiinteytys oli tuottanut tulosta. Sekin ärsyttää, mutta lapsi on enemmän kuin toivottu, salilla treenaan edelleen 4kertaa viikossa ja toivon että raskauden jälkeen sama tahti jatkuu. Kiloista tai mistään ei oo pakko luopua, vaan liikunnan ilon ja sellaisen haluan säilyttää. :)

 

[Omena]

IkuinenJännittäjä, mulle on sanottu, että uida voi niin kauan, kun limatulppa ei ole irronnut. Sen pitäisi estää bakteerien pääsy kohtuun.

Mulla suhtautuminen raskausvartaloon on hivenen kahtiajakoista. Sinänsä rakastan kasvavaa masua, mutta vieläkin tuntuu, että enemmän näytän vain lihoneelta, kun omaakin rasvavarastoa on jonkin verran ennestään. Odotan sitä vaihetta, että masu oikein kunnolla erottuu nimenomaan raskausmahana, sitten voisin käyttää myötäilempiäkin vaatteita. Hassulta myös tuntuu, että moni on minua kommentoinut, että näytän hoikistuneelta siitä huolimatta, että maha on kasvanut. Ja tulee kommentteja ihan vieraammiltakin ihmisiltä, että näytän milloin säteilevältä ja milloin hehkuvalta. Hassua, kun itsestä tuntuu enemmän vaan turvonneelta ja lihavalta...

 

[Libra]

Hmm... Hyva kysymys! Toisten raskausmahat ovat minusta ihania ja niiiiin sopoja! :)

Omalta kohdaltani voi sanoa, etta tieni aityiteen ei luultavasti tule olemaan ruusuinen, mutta varmastikin palkitseva. Rehellisesti sanottuna olen kipuillut muuttuvan kehoni kanssa, varsinkin alkuraskaudesta. Tama raskaus oli yllatys ja minulta meni pitkaan, ennen kuin todella tajusin, etta olen raskaana ja etta kaikki on edennyt tahan mennessa hyvin. :) Alussa suorastaan vierastin ajatusta omasta raskausmahasta, yritin kuvitella milta se nayttaisi ja tuntuisi, muttei se ollenkaan tuntunut omalta. Oksentelin niin paljon, etta elamani rajoittui mahdollisten oksennuspaikkojen suunnitteluun enka voinutkaan yhtakkia harrastaa liikuntaa entiseen malliin - kaikki mista tyypillisesti ammensin voimia ja hyvinvointia oli yhtakkia mahdotonta, mika tietenkin vaikutti voimakkaasti mielialaani, hormonihumalasta nyt puhumattakaan.

Niina hetkina kun alkuraskaudesta ajattelin tulevaa, tunteet olivat lahinna kauhunsekaisia - pelkasin hermosarkya, hiustenlahtoa, raskausaknea, repeamisia, keskenmenoa, yms. - ja ajattelin, etten yli kolmekymppisena varmaankaan palautuisi raskaudesta, ainakaan ikina! Ja oksentelun lomassa mietin, etta varmaan hampaanikin tippuisivat ja reikiintyisivat - saisin tekarit jo heti ensi vuonna. Synnytys kavi mielessa lahinna painajaisena. :) Taisin yhtena yona herata itkemaan sita, etta minusta tulee varmasti maailman huonoin aiti - johon mieheni taisi todeta, etta se, etta edes huolehdit tuollaisesta puolivuotta etukateen, on kylla jo merkki siita, etta ainakin valitat, mika ei varmasti ole huono asia. :)

Nykyaan nayttaa silta, etta raskausaika, hormonihumala, lapsen potkut mahassa, mieheni paivittaiset ihanuudet (ja ilo!) mahalleni & minulle ovat tehneet tehtavansa. Etenen paiva kerrallaan eivatka mielessa pyori enaa kauhukuvat vaan myos unelmat. Kaikki on tahan mennessa mennyt mallikkaasti - ja peloistani huolimatta olen saastynyt saryilta ja vaivoilta seka voin mita mainioimmin. :) Olen myos loytanyt itsestani puolia, joita en tiennyt olevankaan, seka uusia tapoja pyytaa apua ja ladata akkuja. Tietysti joinain paivina epavarmuus saa enemman jalansijaa kuin toisina, mutta silloin puhuminen mieheni, ystavieni ja aitini kanssa auttaa loytamaan oman tapani iloita raskaudesta, saamaan perspektiivia ja tervetta realismia.

 

[Maiden_Of_Sleep]

Täälläkin odotetaan kunnon palloa masuksi.
Nyt tämä maha näyttää jo pieneltä raskausmahalta, jos mulla on ihonmyötäinen vaate päällä. Huomaan vastaantulevien katseita mahassani..
Muuten kasvava maha on vaikea juttu, kun olen aina pitänyt kapeasta vyötäröstäni ja korostanut sitä korkeavyötäröisillä hameilla ja vöillä, nyt sitä vyötäröä ei enää ole eikä tietenkään voi pitää niitä entisiä vaatteita
Kaikki housut ja hameet lojuvat matalalla lantion kohdalla mahan alla eikä se mun mielestä näytä hyvältä.
Se on aina ollut tärkeää mulle, mennä omasta mielestä hyvännäköisenä ulos (siistit omantyyliset kivat vaatteet ja ripaus meikkiä), minusta ei varmaan tule sellaista äitiä, joka lähtee ulos räjähtäneen näköisenä, olen niin tarkka (hyvä se on tietty tässä vaiheessa vielä sanoa kun en tiedä kuinka helppo/rankka tms se äitivaihe tulee olemaan näin ensikertalaisena). Itselläkin on skarpimpi olo kun on edes vähän panostanut ulkonäköönsä.

En osaa pelätä, että lihoisin raskauden aikana liikakiloja.
Luotan, että kiloja tulee vain tarvittavat, osaan ne pitää kontrollissa raskauden aikana ja pääsen niistä eroon alle vuodessa synnytyksen jälkeen imettämällä.
Haaveilen ainakin todella kovasti imettämisestä. Toivon, että se onnistuu.

Tissit on kasvanut, pidän niistä, olisivatpa aina tällaiset! En ole ikinä pitänyt pienistä rinnoistani.

Raskausarvista en tiiä vielä mitään. Näin viikko sitten unta, että mun mahassa oli pari-kolme käsivarren paksuista
salaman näköistä arpea.

Miehen mielestä oma raskaana oleva nainen on kaunis. Ja kuulemma säteilen usein.
Tiedän myhäileväni tyytyväisenä mahassa olevaani vauvaa kohtaan, se laittaa minut hymyilemään usein.

Raskausvartalon jälkeen tahtoisin joskus juosta myös puolimaratonin, se on yksi haaveistani.
En harrasta mitään juoksua tms, mutta tahdon aloittaa sen.
Tahtoisin myös aloittaa kuntosalilla käymisen ja saada ehkä vähän lihaksia näkyviin.

 

[Triina]

Ihana lukea näitä ajatuksia, kyllä vertaistuki toimii!

Olen itse todella herkästi lihovaa sorttia ja olimme mieheni kanssa varmoja, että raskaus pyöristyttää minut hetkessä. Laihdutin ennen raskautta 10kg, joten olin täysin normaalimitoissa. Nyt olen viikolla 20+3 ja olen ilokseni saanut huomata, etten ole pyöristynyt juurikaan muualta kuin vatsan seudulta. Toki on totta, että nythän se vasta alkaa.

Liikuin ennen raskautta todella paljon ja söin hyvin säntillisesti. Nyt liikunta on vähentynyt puoleen ja syöminenkin ollut vähän sitä ja tätä. Siis olen syönyt säännöllisesti, mutta ruoka ei aina ole niin terveellistä. Silti olen saanut säilytettyä painoni suht kuosissa. On kiloja pari tullut, mutta niinhän niitä pitääkin tulla.

Rinnat minulla eivät ole hirveämmin kasvaneet, mutta rintakehä on levinnyt. Rinnat ovat toki arat ja välillä niitä viiltelee. Välillä taas tuntuu kuin ne pienenisivät! Mutta ilmeisesti tuo rintojen muutos on hyvin yksilöllistä.

Ja hei, myös minun selkäni kukkii aivan mahdottomasti! Minulla ei ole ollut finnejä tai muita näppylöitä oikein ikinä, joten on ollut omituista huomata kirjava selkä.

 

[Adele]

Alkuun oli inhottavaa kun kasvojen iho rasvatoittui ja kukki koko ajan, nyt se on onneksi vähän rauhoittunut. Samoin hiukset rasvottui tosi nopsaa pesun jälkeen alkuraskaudessa mutta sekin alkaa olla onneksi taaksejäänyttä elämää :)

On ihanaa kun masu kasvaa ja potkut tuntuu mutta minusta masu näyttää vielä siltä että olisin vain lihonut. No viikkoja vasta 22+3, kyllä se siitä vielä pyöristyy :D Kyllä ihmiset aina ohikulkiessaan vilkaisee vatsaa, alkaa aina naurattaa kun yrittävät tehdä sen pikaisesti ja muka salaa. Ja tutut aina kommentoi että kenen mielestä vatsani on jo valtava näille viikoille ja toisten mielestä tosi pieni.

Rinnat on kasvanu kyllä hurjasti, täytyi ostaa jo isompia liivejä. Miinusta on että viimeiset kaksi viikkoa rinnoista on tullut jotain kellertävää nestettä niin että on välillä yöpata märkänä..Siinä on vähän totuttelemista kun on ihan uusi tilanne itselle. Toivottavasti se ennustaa että imetys lähtisi sitten hyvin käyntiin ku lapsi syntyy :)

 

[jassukka]

Adele saman oon huomannu, mahaan vilkuilijat nimittäin, hymyilen kauniisti jokaiselle... Eilen kävin pitkästä aikaa salilla ha kyllähän sielläkin tuijoteltiin, kauan ja ihan avoimesti.... Teki mieli sanoo että kyllä, ollaan puolessa välissä raskautta!! :D noh, antaapa kattella, kunhan eivät tulis hipelöimään...

 

[heinukka]

Mulla oli eilen vähän ärsyttävä tilanne kun oltiin kahvilla ja viereisessä pöydässä oli jotain nuoria. Sitte ku lähdettiin siitä ni huomasin ku ne kaikki tuijotti mun mahaa ja yks jo valmiiks nojautu muihin päin sanoakseen jotain sit ku oltiin menty ohi. Sen huomas niin selkeesti et ihan alko korvia kuumottaa ku ties tasan tarkkaan mistä ne aikoo puhua :D Tykkään raskausmahastani, mut sen vois vielä sekottaa lihomiseenki ku viikkoja on 20 vasta.. Ni varmaan sit siinä pöydässä pohtivat et kummast on kyse :D Teki mieli sanoo et "RASKAUSMAHA SE ON!" :D Sit loppuvaiheessa se tuijottelu ei yhtään enää haittaa, pistää lähinnä hymyilyttämään :D Esikoisenkin kohdalla se maha oli jo sillon niin selkee ettei epäilystäkään mist on kyse :D

 

[Tuhlaajatyttö]

Kiva lukea, että muilla on ollut samanlaisia ajatuksia kasvavasta vatsasta.
Mullakin on kestänyt kauan hyväksyä se, että vartalo muuttuu. En oo koskaan ollut laiha, mutta aina normaalipainoinen. Kun vähän on lihonut, niin joku on aina sanonut siitä, äiti tai tanssinopettaja opiskeluaikana, joten paino ollut syynissä. Nyt siis kun vatsa kasvaa, tunnen itseni usein valtavan kokoiseksi valaaksi, jolle mitkään vaatteet ei istu. Neuvolassa th piti kauhean saarnan, kun paino oli noussut liikaa. Tavallaan rakastan kyllä mahaa ja tykkään sitä esitellä ja on tuntunut hauskalta kun monet sitä ihailevat. Katsotaan kuinka valtavaksi tuo vielä kasvaa.
Rinnat on kasvaneet yhden kuppikoon ja toivon, ettei niistä tule valtavia. Meidän suvussa naisilla on aika jättimäiset rintavarustukset ja teininä harras toiveeni olikin, ettei mulle tulisi niin isot :D

Sent from my GT-N8000 using Vau Foorumi mobile app

 

[ps.iloveyou]

Haluuko jotkut ihan mielenkiinnosta kertoa paljonko on kiloja kertynyt tähän mennessä ja mikä oli lähtö BMI? Hauska olis vaan katsoa miten paljon eroja näissäkin voi olla.

Itse kävin just vaa'alla, ja ylllätyin et 3 viikossa kirinyt paino, vaikkakin masu on tässä ajassa kasvanut paljon. Aamuveden join ja paino oli nyt ekasta neuvolakäynnistä (rv 9+3) noussut tasan +4kg.
Ja alotus BMI oli 22.7 ja lihaksia tykkäsin vähän "kasvatella" ennen raskautta yli vuoden ajan.

 

[Omena]

Mulla BMI oli ennen raskautta liki 30, kiloja on nyt rv 20+6 mennessä tullut +4kg. En ole juurikaan panostanut liikuntaan ja ruokavalioon tavallista enempää raskauden aikana, joten siinä suhteessa voisin olla vähän reippaampikin, jotta painoa ei tulisi paljon enempää.

 

[heinukka]

Mulle tullut +3kg alusta. Yhtään ei ollu viikkoon 16 mennes tullu, nyt siis neljäs viikossa toi 3kg tullu ku maha on pullahtanu esii :) Sais kyl olla tulematta ylimäärästä enempää ku max. 5kg + sit tietty ne pakolliset vauvan, istukan ja lapsveden painot. Ylimäärärästä ku esikosta kerty se 15kg ja siihen ne pakolliset...