olenko huono äiti?!

S

suffeli

Silmät suurina ihmettelijä
moi kaikille! on pitänyt jo pitkään kirjoitella tänne, mut en vaan ole saanut aikaseksi. Meillä on täällä 3 kk vanha poika ja on saanut korviketta jo noin 1,5 kk ajan, koska itselläni ei maito riittänyt. Poika imi ensimmäiset 2 viikkoa hyvin, mut sitten alkoi rimpuileminen ja huuto. Poitsu nukku tosi huonosti ja huusi tosi paljon. Sitten yks ilta aateltiin että kokeillaan korviketta ennen nukkumaan menoa ja siitä sitten alkoikin helpottaan, poika nukkui 13 tuntia ja heräsi muutaman tunnin välein syömään.
Ja nyt en käytännössä imetä enää ollenkaan, pumppaan pari kertaa päivässä (kerralla saan tuleen yhteensä vaan n.20ml)
Huoleni nyt kuitenkin on se että olenko huono äiti koska multa ei tule maitoa... neuvolantäti jauhaa joka kerta kuinka tärkeetä imettäminen on ja että sitä pitää jatkaa. Mutta kun maitoa ei tule niin sitä ei tule!! Ite oon saanut äidinmaitoa 1kk ja olin pienenä tosi terve.
Jos siis jollain on samanlaisia kokemuksia niin kaipaan vertaistukee tosi paljon!
Niin ja nyt alotettiin jo maissivelli ja siitähän poika tykkää [:)]
 
Pöhpöhpöh! Älä tuollaista neuvolantätiä edes kuuntele! Pääasia on, että muksu saa masun täyteen ja voi hyvin :) Meillä on nyt reilu 3kk poika ja viikon verran ollaan annettu maissivelliä iltaisin. Nukkuu murunen paljon paremmin kun saa vähän tuhdimpaa tavaraa iltaisin. Muuten meidän poika on kyllä omalla maidolla, mutta en pitäisi katastrofina sitä, että korviketta pitäisi antaa. Jonain päivänä varmasti täytyykin vaikka vielä on pakkasessa maitoa. Niin, ja onhan sunkin helpompi sitten lähteä pois kotoa kun ei tartte syöttöjä miettiä eikä raahata pumppua mukana joka paikkaan. Teet niinkuin itse parhaaksi näet ja unohdat neuvolan imetys hössötyksen [:)]
 
Mulla kaveri on syöttänyt pojalle (nyt 4kk) alusta asti korviketta, kun maitoa ei vaan tullut. Hyvin ovat pärjänneet, eikä puhettakaan mistään huonoudesta! Tai no, oli neuvolan täti aluksi "pakottanut" kaverin imettämään, vaikka maitoa ei ollut, koska hänen mielestään se oli ainoa oikea vaihtoehto.
 
Jos vauva on tyytyväinen ja terve, on varmasti ihan sama, imettääkö vai ei! Pois turha stressi!
 
Meillä on tyttö saanu korviketta sairaalasta alkaen, mulla ei vain oma maito riittäny. Hyvin kasvaa ja nukkuu. Enpä usko että mitää traumoja jää, mutta oli kova paikka itsellee myöntää ettei se maito riitä ja sen tulo loppui jo kuukaus syntymän jälkee kokonaan. Epätoivosesti yritin pumpata ja pumpata. Tyttö ei saanu imettyä ku mun nänninpäät ei noussu tarpeeks ja rintakumien kanssa oli yhtä h........ä! Yhtä lähelle se lapsi pääsee tuttipullolla syötettäessä ku tissilläkin!!!
 
Suffeli - hyvän äidin mittari ei ole se, että imettääkö vai ei... vaan se, että huolehtii lapsensa hyvinvoinnista, tavalla tai toisella masu täyteen, niin se on pääasia! Turhaa stressaa, jos maitoa ei tule tai imetys ei syystä tai toisesta suju!

Mä ainakin sanoisin neuvolassa, että tämä asia on loppuunkäsitelty, en halua enää imetyksestä keskustella, olen parhaani yrittänyt ja nyt mennään korvikkeella. Sulla on oikeus sanoa neuvolassa asiasta, jos se täti vaan jatkaa imetyksestä jauhamista. Hyvää varmasti tarkoittaa, mutta on senkin osattava lopettaa. [:)]
 
Moi suffeli!

ensinnäkin, ihana nimimerkki sinulla!!! :) Ja toiseksi, et ole huono äiti ollenkaan! Sun "huolestuminenkin" sen jo kertoo!

Vaan jos todella haluat imettää, niin kannatta kokeilla KAIKKI kaikki mahdolliset keinot. Esim IMETYSTUKILISTAN sivuilta saat paljon varteenotettavaa apua. Täällä nuo sivustot on olleet jo useammanki kerran esillä!

Imetyksen opettelu vaatii todella paljon aikaa ja rauhaa ja luottamusta! Ja juuri kun ajattelee, että se sujuu, niin silloin saattaapi pikkuinen saada pääähänsä aloittaa imemis-lakon tai jonkin muun "hässäkän". Tosiasia on kuitenki aina se, että  ihmisen lapsen on määrä saada ravintonsa imemällä ja hengissä säilymisvietti pistää pienen suun imemään oman äitinsä ainutlaatuista ja kaiken ihaninta nänniä, vaikka se olisi sitten millainen lapasen peukalo tai mininyppylä hyvänsä!

Ja vielä: ei ole yhtään epäonnistunutta imetystä! niitä on vaan eri pituisia ja eri välineillä höystettyjä. Ääntä kohti! Jokainen vauva RAKASTAA OMAN ÄITIN LÄHEISYYTTÄ, tuli se missä muodossa hyvänsä!
 
Heippa vaan! Et todellakaan ole huono äiti!!
Minulla on viikon päästä 4 kk täyttävä esikoistyttö, jolla on suulakihalkio eli kitalakihalkio. Hän on aivan terve lapsi, mutta vailla kokonaista kitalakea. Onneksi tähänkin on olemassa hoitokeino, korjausleikkaus 11 kk iässä Helsingissä. Halkiosta johtuen ongelma on ollut syöminen. Kun ei ole kitalakea jolla saisi hyvin imettyä tissiä taikka tuttia. Eli alkuun meillä oli nenämahaletku kotonakin käytössä, kunnes tyttö vahvistui ja hoksasi miten saa hyvän imutehon. Nykyään syödäänkin jo hyvin, eikä minun tarvitse enää "pumpata" pullosta maitoa suuhun niin kuin aikaisemmin.
Heti alussa todettiin, että imetys ei onnistuisi koskaan, niin kuin ei yleensä halkiolapsilla. Se oli tietysti pieni kolaus, olinhan valmistautunut siihen että imetän lastani. Kun tyttö joutui oleen viikon syntymästään sairaalassa, pumppasin kotona omaa maitoa ja vein aina mukanani sairaalaan. Mutta kun kotona olisi pitänyt pumpata kaikki maito mitä tyttö söi, ei aikani eikä jaksamiseni enää riittänyt pumppaamiseen, mitä olisin saanut tehdä koko ajan. Pumppasin siis aina kun ehdin ja kun rintani meinasivat räjähtää. Mutta sitten loppui, aika nopeasti, maidon tulo. Syy varmasti se, että en kerinnyt pumppaamaan niin tiheästi. Onneksi meidän neuvolan terkka rauhoitteli minua ja pyysi etten stressaisi itseäni pumppaamisella, että korvike on ihan hyvää ruokaa lapselle. Ja niin on ollut tähän asti, kiitän ja kumarran korvikemaidon kehittäjiä! Ja aivan ihana, hymyilevä, hyvin kasvava reipas tyttö meillä on!
Kyllä vieläkin silloin tällöin pumppaan, sen pienenkin tilkan mitä enää tulee.
Että siinä minun tarinani, emme ole ollenkaan huonoja äitejä.
Hyvää kesää kaikille ihanille äideille ja lapsosille!!
 
Takaisin
Top