Millä tavalla tuo spinaali on epiduraalia parempi mami-83? Ihan mielenkiinnosta kyselen...
Odotuksia ja toiveita synnytyksestä?
- Ketjun aloittaja Tiinav
- Aloituspäivämäärä
Siis mulla edellisessä synnytyksessä laitettiin epiduraali useamman kerran eri kohtaan ku se ei vaan toiminut ja sen vuoksi en sitä mielellään ota. Spinaali taas toimi heti vaikkakin sen kesto on aika lyhyt.
En tiedä miksi se ei toiminut ja ajattelinkin nyt neuvolalääkäriltä kysyä asiasta että pelkäänkö sitä nyt ihan turhaan. Synnytys oli nimittäin tuon epiduraalin takia aika kaameeta.
En tiedä miksi se ei toiminut ja ajattelinkin nyt neuvolalääkäriltä kysyä asiasta että pelkäänkö sitä nyt ihan turhaan. Synnytys oli nimittäin tuon epiduraalin takia aika kaameeta.
Laitetaanko ne sit jotenki eri lailla ja eri kohtiin selässä? Mä oon käsittäny, että samaan paikkaan laitettais, mut epin vois vain uusia tai siis lisätä annoksia tarvittaessa.
iiidduska
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla sama homma viime synnytyksessä. Epiduraalipumppu laitettiin yhteensä viisi kertaa päälle ja en kokenut siitä kovinkaan suurta helpotusta kipuihin. Jäi synnytyksen jälkeen vaivaamaan että miksi se ei tehonnut minuun niinkuin oletin sen tehoavan?
Sain koviin kipuihin lopulta spinaali puudutuksen jonka jälkeen tuntui että olisin voinut nukahtaa koska kivut vain katosivat. Se oli ainoa 'lääke' joka todella auttoi minun kohdallani kipuihin! Ensisynnyttäjänä pohtivat ensin kauan antavatko minulle spinaalia mutta hoin koko ajan että en tunne mitään vaikutusta vaikka epiduraalipumppu kytkettiin vähän väliä päälle. Lopulta onneksi sain spinaalin ja oli paljon parempi mieli lähteä ponnistamaan loppuun asti kun kivut hellittivät edes hetkeksi 
Mä en noista eroista tiedä, mutta oon ymmärtänyt että epiduraali olis yleensä tehokkaampi.
Esikoisen synnytyksessä mulle laitettiin toi spinaali. Sen laittaminen oli ihan helvettiä kun mun kieron selkärangan takia ei löydetty kans oikeeta kohtaa millään, ja kun viimein osui niin ei vaikuttanut mulla mitenkään.
Pelkään hulluna varsinkin selkään iskettäviä neuloja ja kätilö melkein pakotti mut ottaan ton spinaalin. Tällä kertaa en aio suostua.
Mä koin melko hyväksi ponnistusvaiheessa pudenduspuudutteen.
Ja mahdollisimman nopeasti kotiin esikoisen ja miehen luo! Laitoksella nukkuminen melkein mahdotonta ja jotenkin koin ilmapiirin tosi ahdistavaksi.
Esikoisen synnytyksessä mulle laitettiin toi spinaali. Sen laittaminen oli ihan helvettiä kun mun kieron selkärangan takia ei löydetty kans oikeeta kohtaa millään, ja kun viimein osui niin ei vaikuttanut mulla mitenkään.
Pelkään hulluna varsinkin selkään iskettäviä neuloja ja kätilö melkein pakotti mut ottaan ton spinaalin. Tällä kertaa en aio suostua.
Mä koin melko hyväksi ponnistusvaiheessa pudenduspuudutteen.
Ja mahdollisimman nopeasti kotiin esikoisen ja miehen luo! Laitoksella nukkuminen melkein mahdotonta ja jotenkin koin ilmapiirin tosi ahdistavaksi.
Muokattu viimeksi:
Joo ne laitetaan vähän eri paikkaan siellä selässä. "Spinaalitila" ja "epiduraalitila", en tarkemmin muista ja osaa selittää :D mutta se eri sijainti juurikin mahdollistaa sen että epiduraalia voi lisätä myöhemminkin, spinaali vissiin kertaluontoinen kun se laitettiin kai selkäydinnesteeseen niin siinä olis varmaan aika iso infektioriski jos sen lääkekaetrin jättäis selkään.
Mä sain ekassa synnytyksessä aluksi spinaalin ja sitten epiduraalin ja molemmat toimi :) epparia kun leikattiin ni kätilö pisti puudutuspiikin ja leikkas välittömästi, no arvata saattaa että se puudutus ei ehtinyt vaikuttaa! Siinä vaiheessa itselle tuli vain mielikuva jostain teurastettavasta eläimestä kun Kuuli ja Tunsi kaiken
'
Mä sain ekassa synnytyksessä aluksi spinaalin ja sitten epiduraalin ja molemmat toimi :) epparia kun leikattiin ni kätilö pisti puudutuspiikin ja leikkas välittömästi, no arvata saattaa että se puudutus ei ehtinyt vaikuttaa! Siinä vaiheessa itselle tuli vain mielikuva jostain teurastettavasta eläimestä kun Kuuli ja Tunsi kaiken
'
Mulla kans tuo spinaali oli ainoa joka toimi ja tosiaan laittoivat varmaan melkein kaikki mahdolliset sen jälkeen ku eivät saaneet sitä epiduraalia toimimaan jaeivät halunneet spinaalia laittaa, mutta laittoivat sitten ku ei ollut enää muita vaihtoehtoja.
Ajattelin tosiaan lääkärin kanssa nyt keskustella että mistä tämä voisi johtua. Itselläni vaan jäi sellainen olo et minussa on jotain vikaa ku ei toimi vaikka se saattaa olla vain omaa kuvitelmaa.
Kukaan kun ei ole kommentoinut tätä asiaa että mikä voisi olla syynä tähän ettei ne toimineet.
Ajattelin tosiaan lääkärin kanssa nyt keskustella että mistä tämä voisi johtua. Itselläni vaan jäi sellainen olo et minussa on jotain vikaa ku ei toimi vaikka se saattaa olla vain omaa kuvitelmaa.
Kukaan kun ei ole kommentoinut tätä asiaa että mikä voisi olla syynä tähän ettei ne toimineet.
Mesiangervo
Satasella mukana keskusteluissa
Minulle on laitettu kaksi kertaa epiduraali ja molemmilla kerroilla jaloista on lähtenyt tunto ihan kokonaan niin, etten kyennyt edes nostaa jalkoja enää. Tässä vaiheessa kivut olivat olleet sietämättömät jo aivan liian kauan, joten tunnottomuus on ollut suuri helpotus. Jännä kuvitella ettei se kaikilla vaikuta. Spinaalia suosittelivat toisessa synnytyksessä, kun kuvittelivat, että lapsi tulee nopeasti ja puudutteen aika riittää. Intin vastaan ja sain epiduraalin. Ja eihän se spinaali olisi riittänyt kuin alkuun. Olen tavallista hidastempoisempi synnyttäjä ilmeisesti. Molempiin synnytyksiin olen lähtenyt ajatuksella, että mennään luomuna niin kauan kuin pystyy... Jossain vaiheessa en sitten ole kyennyt enää työskentelemään kivun kanssa vaan se on lamaannuttanut minut täysin niin, että keho vain kramppaa, enkä hallitse sitä. Kolmanteen kierrokseen lähden taas ajatuksella, että luomuna niin kauan kuin pystyy. :)
Millaisia kokemuksia teillä on ilokaasusta? Itselläni se lähinnä puudutti naaman, eikä auttanut muuten kuin että pystyi keskittymään täysin hengitykseen.
Olen tavallista hidastempoisempi synnyttäjä ilmeisesti. Molempiin synnytyksiin olen lähtenyt ajatuksella, että mennään luomuna niin kauan kuin pystyy... Jossain vaiheessa en sitten ole kyennyt enää työskentelemään kivun kanssa vaan se on lamaannuttanut minut täysin niin, että keho vain kramppaa, enkä hallitse sitä. Kolmanteen kierrokseen lähden taas ajatuksella, että luomuna niin kauan kuin pystyy. :) Millaisia kokemuksia teillä on ilokaasusta? Itselläni se lähinnä puudutti naaman, eikä auttanut muuten kuin että pystyi keskittymään täysin hengitykseen.
Mulla on ollut ongelmia ottaa aikoinaan likvor- näytettä joten kävin anestesialääkärin konsultaatiossa selkäni kanssa. Suunnitelma on, että mulle isketään spinaali heti jos ongelmaa epiduraalin kanssa tulee. Eli spinaali siksi aikaa että epiduraali saadaan askarreltua paikalleen.
Oli oikein mukava ane, iski silmää ja muistitti että "kyllä meillä on keinomme". Pitää vaan toivoa, että synnytän aamulla koska sillon paikalla on kymmenen anea, öisin vaan yksi..
Oli oikein mukava ane, iski silmää ja muistitti että "kyllä meillä on keinomme". Pitää vaan toivoa, että synnytän aamulla koska sillon paikalla on kymmenen anea, öisin vaan yksi..
Satru
Sukkela juttelija
Mulla irtosi epiduraalikatetri selästä viime synnytyksessä eikä se sitä ennenkään vienyt kipuja. Muistan kun laittaja ihmetteli sitä kuinka helposti se meni..oliko sitten väärässä paikkaa, en tiedä, mut hyötyä siitä ei ollut. Nyt ajattelin pyytää paraservikaalipuudutuksen, jos ei ilokaasu riitä. Se auttoi kahdessa ekassa synnytyksessä.
Ilokaasusta..ekan kerran koin viime synnytyksessä että siitäkin hyötyä kun sain hyvät ohjeet kytätä käyriä ja aloittaa hengittämään just ennen supistuksen alkua ja jatkaa hetki sen jälkeen. Tosin eniten sen tehoon varmasti liittyy myös se, että keskittyminen hengittämiseen vie kipuja pois. Näin ainaki mulla kävi. Koska viime synnytyksessä jouduin vikan tunnin hengittää pelkkää happea ja sekin auttoi kun vaan keskityin hengittämään.
Ilokaasusta..ekan kerran koin viime synnytyksessä että siitäkin hyötyä kun sain hyvät ohjeet kytätä käyriä ja aloittaa hengittämään just ennen supistuksen alkua ja jatkaa hetki sen jälkeen. Tosin eniten sen tehoon varmasti liittyy myös se, että keskittyminen hengittämiseen vie kipuja pois. Näin ainaki mulla kävi. Koska viime synnytyksessä jouduin vikan tunnin hengittää pelkkää happea ja sekin auttoi kun vaan keskityin hengittämään.
Mulla eka synnytys oli pitkä 32h ja olin todella kipeä, etten ilman epiduraalia olisi pystynyt olemaan. Kipu oli niin lamaannuttavaa, että kramppasin ja huusin, ellei epiduraaliannos ollut päällä. Tämä oletettavasti johtui minun anatomiasta eli hyvin takana olevasta kohdunsuusta ja kallellaan olevata kohdusta, jolloin lapsen pää painoi kohdunsuuta estäen sen kunnollisen aukeamisen.
Synnytyksen jälkeen hoitohenkilökunnan käytös oli epäammatillista vuodeosastolla ja sain osakseni ihme tiuskimista ja nyt jälkeenpäin teksteistä selvinnyt että kyseenalaistivat varhaisen vuorovaikutuksen käynnistymisen, koska en pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen ottanut heti osastolla lasta ihokontaktiin. Lähinnä nukuttiin vauvan kanssa ensimmäinen vuorokausi ja toivuttiin lääkepöllystä. Pidin lasta rinnan päällä, mutta jotenkin tunsin luontevammaksi että pikkuisella oli (tammikuussa!) vaatekerros päällä. Kukaan ei tietenkään kysynyt miksi tein näin(=koska tuntui luontevammalta!), vaan kirjasi sen vain koneelle että"äiti ei ota lasta ihokontaktiin"
. (Tämä johti siihen että neuvolan ensimmäisellä kotikäynnillä oli perhetyöntekijä mukana, jota ihmettelin mutta oletin sen tulevan kaikille. Mitään erikoista sanottavaa he eivät tietenkään löytäneet. Tästäkin aion puhua ensi kerralla neuvolassa, koska vedin aikamoisen herneen nenään nyt kun asioiden laita on alkanut selviämään)
Sain keskustetua näistä asioista pelkopolilla, jossa hoitaja oli myös kauhuissaan hoitajien tekemistä päätelmistä.
Toivon tulevasta synnytyksestä tietenkin ensimmäisenä sitä, että selvitään molemmat terveinä ja elossa kotiin. Koska tämä jää viimeiseksi lapseksi, toivoisin tästä synnytyksestä ns. parantavaa kokemusta. Mikäli kivut eivät ole lamaannuttavia, haluaisin avoimin mielin kokeilla normaaleja kivunlievityskeinoja esim. jumppapalloa, ammetta tai vaikka porraskävelyä.
Lisäksi aion olla todella tarkka henkilökunnan käytöksen suhteen ja aion ottaa asian esille tarvittaessa.
Edellisen synnytyksen kivut unohtuivat nopeasti mutta tiuskiminen ei. Itsekin hoitoalalla työskentelevänä en voi kun jälkikäteen ihmetellä, miten tuollaisia ihmisiä on alalle päästetty töihin. Se jäi harmittamaan etten antanut palautetta silloin samantien, mutta väsyneenä, vastasyntynyttä ihmettelevänä ensikertalaisena en sitä tajunnut.
Pelkopolilla esitin toiveen etten joutuisi enää samalle osastolle uudelleen, mikäli KOS:lla synnytän.
Synnytyksen jälkeen hoitohenkilökunnan käytös oli epäammatillista vuodeosastolla ja sain osakseni ihme tiuskimista ja nyt jälkeenpäin teksteistä selvinnyt että kyseenalaistivat varhaisen vuorovaikutuksen käynnistymisen, koska en pitkän ja vaikean synnytyksen jälkeen ottanut heti osastolla lasta ihokontaktiin. Lähinnä nukuttiin vauvan kanssa ensimmäinen vuorokausi ja toivuttiin lääkepöllystä. Pidin lasta rinnan päällä, mutta jotenkin tunsin luontevammaksi että pikkuisella oli (tammikuussa!) vaatekerros päällä. Kukaan ei tietenkään kysynyt miksi tein näin(=koska tuntui luontevammalta!), vaan kirjasi sen vain koneelle että"äiti ei ota lasta ihokontaktiin"
Sain keskustetua näistä asioista pelkopolilla, jossa hoitaja oli myös kauhuissaan hoitajien tekemistä päätelmistä.
Toivon tulevasta synnytyksestä tietenkin ensimmäisenä sitä, että selvitään molemmat terveinä ja elossa kotiin. Koska tämä jää viimeiseksi lapseksi, toivoisin tästä synnytyksestä ns. parantavaa kokemusta. Mikäli kivut eivät ole lamaannuttavia, haluaisin avoimin mielin kokeilla normaaleja kivunlievityskeinoja esim. jumppapalloa, ammetta tai vaikka porraskävelyä.
Lisäksi aion olla todella tarkka henkilökunnan käytöksen suhteen ja aion ottaa asian esille tarvittaessa.
Edellisen synnytyksen kivut unohtuivat nopeasti mutta tiuskiminen ei. Itsekin hoitoalalla työskentelevänä en voi kun jälkikäteen ihmetellä, miten tuollaisia ihmisiä on alalle päästetty töihin. Se jäi harmittamaan etten antanut palautetta silloin samantien, mutta väsyneenä, vastasyntynyttä ihmettelevänä ensikertalaisena en sitä tajunnut.
Pelkopolilla esitin toiveen etten joutuisi enää samalle osastolle uudelleen, mikäli KOS:lla synnytän.
Muokattu viimeksi:
Dalia: Mäkin sain osakseni tiuskimista lapsivuodeosostolla, minkä vuoks toivonki sairaalassaolon jäävän tällä kertaa tosi lyhyeks. Mulla kyse oli kivuliaasta imetyksestä, johon olisin kaivannu apua. Kukaan ei oikein halunnu auttaa ja mun aateltiin vaan liioittelevan kipua. Kerran yöllä kutsuin kätilön apuun, kun tuntu, ettei imetyksestä tuu mitään, lapsi on vaan nälkäinen ja mun rinnanpäät oli todella kipeät. Kätilö totes, et tällästä se äitinä olo on ja et voithan sä sille tunkea tuttia suuhun, mut se on sitte sun ongelmas. Sit kätilö käski mun pohtia tutti-asiaa hetken ja poistu vaan paikalta. Sen jälkeen en pahemmin uskaltanu pyytää apua. Muutenki kätilöt hösötti koko ajan siitä, et maidon pitäs jo nousta kunnolla, vaikka mulle ei niin sairaalassa tapahtunu. Vasta kotona, ku sain oikeesti rentoutua, maito nousi kunnolla.
Nepeta Cataria
Seurustelun sensei
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Minullakin kipeytyivät nännit esikoisen imetysyrityksistä. Onneksi sain jo laitoksella lainaan imetyskumin, jolla sain homman joten kuten toimimaan. Ja tietysti pystyi heruttelemaan maitoa kunnon sähköpumpuilla. Maidon nousemista sai odotella useamman päivän. Olen jotenkin ymmärtänyt että maito heruisi nihkeämmin jos synnytyksessä on käytetty epiduraalia... tiedä sitten, onko kyse urbaanista legendasta vai mistä.
Täällä kans huonoja kokemuksia lapsivuodeosastolta esikoisen ajalta. Mulla kans maito nousi vasta kotona, viidentenä päivänä synnytyksestä, ja sai olla koko ajan kinumassa lisämaitoa pienelle ja tuntui kuin olisi syntiä tehnyt, kun maitoa pyysi. Mutta eniten näin jälkikäteen ottaa päähän ekan just synnytyksen jälkeisen yön hoitaja, jota hätyyttelin apuun, kun vauva vain itki ja itki, ei saanut mun tisseistä mitään jne. niin tää hoitaja kehtas kysyy, että ootko poltellut raskausaikana, vauva näyttää vähän siltä??? Siis voitteko kuvitella? Siinä samalla kun kuumemittarilla yritti auttaa lasta ulostamaan...vähän epäilyttävää oli muuten sekin.. Muutenkin herkässä tilassa juuri synnyttäneenä niin tulee ja kysyy moista. Oon vielä niin tupakanvastainen ihminen ettei tosikaan. No itkuhan siinä pääsi sitte lopuksi äitiltäkin, kiitos tän superkätilön kyselyjen. Olis pitäny tehä valitus tästä hoitajasta, mutta en ensisynnyttäjänä sitten saanut ajalliseksi sitä tehä...nyt meinaan pyytää perhehuonetta jos syntymä ajoittuu samoihin aikoihin (puolen yön aikaan pääsin salista osastolle ja mies joutui lähteen kotiin...).
Kyllä mulla maidon nouseminen otti useamman päivän vaikka mitään lääkettä en saanut synnytyksestä. Molemmilla lapsilla tästä syystä laski verensokerit ja oli pakko antaa lisämaitoa, ja kotiin lähtö viivästyi. Viimeksi lääkäri totesi, että vauvat yleensä pärjää maidonnousuun saakka (kertyy joku varasto, olikohan maksaan) mutta meidän lapsilla ilmeisesto ei. Saa nähdä miten nyt käy, ja miten suhtaudutaan jos olen lisämaitoa vailla. Aion alla sitä vailla ajoissa, jos tilanne näyttää samalta taas.
Joo mä oon jo ihan tosissaan miettinyt oman korvikepurkin ottamista sairaalakassiin varuuksi! :D
Ompas teillä ollut inhottavia kokemuksia
Itselläni ei nyt oikeasti mitään inhottavaa siellä tapahtunut, mutta siellä oli vaan niin ahistava olla. Kaikki alkoi sujumaan heti paremmin ku pääsi kotiin omaan rauhaan.
Aion nyt kyllä häippästä sairaalasta heti ku vain mahdollista :)
Mulla muistaakseni maito nousi kolmantena päivänä.
Vauvahan ei paljoa maitoa tarvitse ensimmäisinä päivinä kerralla kun vatsalaukku on niin pieni, mutta kyllä mäkin annoin lisämaitoa sairaalassa esikoiselle.
En kyl tiiä oisko oikeesti tarvinnu mut esikoinen ku oli nii sitä oli vaan nii pihalla :)
Oyssissa sai ainakin ihan itse käydä hakeen sitä maitoa sieltä jos tuntu et vauva tarvitsee, niin ei tarvinnut joka kerta erikseen sitä pyytää.
Itselläni ei nyt oikeasti mitään inhottavaa siellä tapahtunut, mutta siellä oli vaan niin ahistava olla. Kaikki alkoi sujumaan heti paremmin ku pääsi kotiin omaan rauhaan.
Aion nyt kyllä häippästä sairaalasta heti ku vain mahdollista :)
Mulla muistaakseni maito nousi kolmantena päivänä.
Vauvahan ei paljoa maitoa tarvitse ensimmäisinä päivinä kerralla kun vatsalaukku on niin pieni, mutta kyllä mäkin annoin lisämaitoa sairaalassa esikoiselle.
En kyl tiiä oisko oikeesti tarvinnu mut esikoinen ku oli nii sitä oli vaan nii pihalla :)
Oyssissa sai ainakin ihan itse käydä hakeen sitä maitoa sieltä jos tuntu et vauva tarvitsee, niin ei tarvinnut joka kerta erikseen sitä pyytää.
Joo, jos joutuu monen äidin ja lapsen kanssa samaan huoneeseen useeks päiväks, ainakin mun pää meinaa haljeta. Kun oma lapsi nukkuu, niin joku muu huutaa ja kun muut on hiljaa niin oma lapsi huutaa. Sit hoitajat, lääkärit ja labrahoitajat pelmahtaa sinne häiritsemään ilman mitään varotuksia. Parhaassa tilanteessa on just saanu lapsensa nukutettua ja sit pitääki herättää taas pienokainen jotain verikoetta tai tarkastusta varten. Muutenki siellä liikkuminen ja oleminen on niin rajattua, eikä puolisokaan saa olla ku rajattuna aikana osastolla.