Jewell
Puuhakas puhuja
Ajattelin jakaa "tarinani" teidän kanssa, kun tämä on jotenkin niin uskomatonta :)
Eli, olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo hyvin pitkän aikaa ja olin jo siinä uskossa, ettemme saa omaa yhteistä lasta (miehelläni on ennestään yksi lapsi ja jos totta puhutaan niin se yksi olisi riittänyt hänelle). Saimme lähetteen lapsettomuusneuvojallekin, muttemme saaneet aikaiseksi mentyä sinne, syystä tai toisesta. Minulla todettiin vuosi sitten pcos, mikä hankaloittaa raskaaksi tulemista, kun menkat tuli ja meni miten sattui.
Edelliset menkkani olivat tammikuussa ja en miettinyt sen tarkemmin, mikä on kun menkkoja ei näy, se kun on ihan normaalia minulla.
Huhtikuun alussa alkoi olemaan sellaisia oireita, että ajattelin joko olen raskaana tai menkat alkamassa. En jotenkin uskonut siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon vaikka sitä toivoinkin. Oireet olivat kipeät rinnat ja nännit, etova olo, ruoka ei maistunut vaikka oli kauhea nälkä, väsymys ja oudot nipistelyt alavatsassa.
Ajattelin tehdä raskaustestin ihan vain varmuuden vuoksi. Testin tuloksesta yllätyin todella. Kaksi selkeää viivaa!! Itku tuli ja soitin siskolleni ensimmäisenä, joka on ollut ihana tuki minulle. Olin aivan tunteiden sekamelskassa. Onko tämä testi totta, mitä jos se onkin rikki ja näytti väärin. Olin niin tottunut negatiivisiin tuloksiin etten uskaltanut luottaa apteekin testiin (mitkä ovat varmoja). Kävin hakemassa toisen testin ja se näytti kanssa kaksi selkeää viivaa :)
Olin vieläkin epäuskoinen. Soitin miehelleni ja no, hän suhtautui niin kuin miehet suhtautuu, tai ainakin jotkut. Ei hyppinyt ilosta tms. Totesi vain että voi voi sitä rahan menoa. Mutta tunnen hänet ja tiedän, että hän sisimmässään on iloinen, mutta ulkoapäin ei ainakaan aluksi sitä näyttänyt, taisi olla vähän shokki hänelle :D Ajattelin, että ajan kanssa hän siitä toipuu ja alkaa suhtautumaan toisin.
Kävin gynellä ja neuvolassa. Gynellä selvisi että raskausviikkoja oli 7+2 (tällä hetkellä 9+4). Vaikka lääkäri sanoi, että sydän lyö ja näin ihan selvästi pienen möykyn siellä, niin jotenkin olen vieläkin niin epäuskoinen
Ehkä ensikerralla kun näen pienen möykyn uudestaan ja kuulen sydän äänet tms niin asia konkretisoituu. Olen jo kertoillut asiasta aika monelle, vaikkei ehkä vielä kannattaisi, mutta en malta olla sanomatta. Tämä on minulle kuitenkin niin tärkeä juttu.
Mieheni on alkanut jo toipua ensi shokista ja puhua siitä, että meille tosiaan tulee vauva. Onhan tämä minullekin vähän shokki ja pelottaa, että mitä tästä lopulta tulee, pärjäämmekö jne. Mutta onneksi on tukiverkostoa.
On tämä kyllä niin uskomatonta ja ihanaa!
3 Laskettu aika on 27.11.
Eli, olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo hyvin pitkän aikaa ja olin jo siinä uskossa, ettemme saa omaa yhteistä lasta (miehelläni on ennestään yksi lapsi ja jos totta puhutaan niin se yksi olisi riittänyt hänelle). Saimme lähetteen lapsettomuusneuvojallekin, muttemme saaneet aikaiseksi mentyä sinne, syystä tai toisesta. Minulla todettiin vuosi sitten pcos, mikä hankaloittaa raskaaksi tulemista, kun menkat tuli ja meni miten sattui.
Edelliset menkkani olivat tammikuussa ja en miettinyt sen tarkemmin, mikä on kun menkkoja ei näy, se kun on ihan normaalia minulla.
Huhtikuun alussa alkoi olemaan sellaisia oireita, että ajattelin joko olen raskaana tai menkat alkamassa. En jotenkin uskonut siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon vaikka sitä toivoinkin. Oireet olivat kipeät rinnat ja nännit, etova olo, ruoka ei maistunut vaikka oli kauhea nälkä, väsymys ja oudot nipistelyt alavatsassa.
Ajattelin tehdä raskaustestin ihan vain varmuuden vuoksi. Testin tuloksesta yllätyin todella. Kaksi selkeää viivaa!! Itku tuli ja soitin siskolleni ensimmäisenä, joka on ollut ihana tuki minulle. Olin aivan tunteiden sekamelskassa. Onko tämä testi totta, mitä jos se onkin rikki ja näytti väärin. Olin niin tottunut negatiivisiin tuloksiin etten uskaltanut luottaa apteekin testiin (mitkä ovat varmoja). Kävin hakemassa toisen testin ja se näytti kanssa kaksi selkeää viivaa :)
Olin vieläkin epäuskoinen. Soitin miehelleni ja no, hän suhtautui niin kuin miehet suhtautuu, tai ainakin jotkut. Ei hyppinyt ilosta tms. Totesi vain että voi voi sitä rahan menoa. Mutta tunnen hänet ja tiedän, että hän sisimmässään on iloinen, mutta ulkoapäin ei ainakaan aluksi sitä näyttänyt, taisi olla vähän shokki hänelle :D Ajattelin, että ajan kanssa hän siitä toipuu ja alkaa suhtautumaan toisin.
Kävin gynellä ja neuvolassa. Gynellä selvisi että raskausviikkoja oli 7+2 (tällä hetkellä 9+4). Vaikka lääkäri sanoi, että sydän lyö ja näin ihan selvästi pienen möykyn siellä, niin jotenkin olen vieläkin niin epäuskoinen
Ehkä ensikerralla kun näen pienen möykyn uudestaan ja kuulen sydän äänet tms niin asia konkretisoituu. Olen jo kertoillut asiasta aika monelle, vaikkei ehkä vielä kannattaisi, mutta en malta olla sanomatta. Tämä on minulle kuitenkin niin tärkeä juttu.Mieheni on alkanut jo toipua ensi shokista ja puhua siitä, että meille tosiaan tulee vauva. Onhan tämä minullekin vähän shokki ja pelottaa, että mitä tästä lopulta tulee, pärjäämmekö jne. Mutta onneksi on tukiverkostoa.
On tämä kyllä niin uskomatonta ja ihanaa!
3 Laskettu aika on 27.11.
